Miksi lehtiartikkeleissa tai muussa mediassa ilmenevä synkistely on vaarallista?

Synkistely lehtien otsikoissa voi vääristää asioita todella paljon. Eli kun otsikoissa kerrotaan esimerkiksi siitä, kun jollain yhtiöllä menee huonosti, niin se saattaa painaa kyseisen yhtiön osakkeiden hintaa alas, ja tehdä mahdolliseksi sen valtaamisen suorastaan pilkkahinnalla. Samoin synkistelemällä sekä paisuttelemalla erilaisia kriisejä voidaan luoda otollinen ilmapiiri sille, että esimerkiksi reserviläisiä voidaan kutsua aseisiin, ja tuolla tavoin suorittaa esimerkiksi vallan siirto siviilihallitukselta sotilaille. Tuo temppu perustuisi siihen, että ensin aseistetaan keskitason päällystöön kuuluvat henkilöt, jotka sitten ottavat nuo reserviläiset vangeiksi tuolla varuskunnassa kuten Chilessä toimittiin sotilashallituksen astuessa valtaan.

Tuo operaatio ei aivan näin mennyt, vaan ammattisotilaat ottivat tuolloin komennon kyseisessä maassa. Synkistely kuitenkin muokkaa yleistä mielipidettä, ja esimerkiksi jatkuva pelottelu Venäjän sotilaallisella voimalla sekä sillä, että maamme itsenäisyys on jatkuvasti vaarassa luo ikään kuin "oikeutuksen" olla rasisti. Se että naapurina on Venäjä oikeuttaa joidenkin tahojen mielestä siihen, että ulkopolitiikan johtajien arvostelu ei muka ole sallittua. Vaikka presidentti Kekkonen sanoi aikoinaan, että henkilöillä joilla on taipumusta arvostella ulkopolitiikkaa ei ole ulkopoliittista vaikutusvaltaa tai merkitystä, niin itse olen hiukan eri mieltä, koska aina kun tuota kohtaa katson, niin haluan kysyä itseltäni, että miksi presidentti halusi tuolloin ottaa asian puheeksi, jos hänestä ei noilla ihmisillä ole mitään merkitystä hänen harjoittamansa ulkopolitiikan kannalta?

Presidentin on korkeasta asemastaan otettava huomioon myös muut asiaan liittyvät seikat kuin ne, mitä hänen alaisensa tuovat pöytään. Päätöksenteon tueksi tuotettavan tiedon pitää olla oikeaa, vaikka se olisi kuinka epämiellyttävää kuultavaa. Ja kun valtiollisella tasolla tehdään päätöksiä, pitää niiden perustua mahdollisimman laajoin otoksin hankittuun tietoon. Tuo otos voi olla gallup-tutkimus tai tiedustelukoneen kuvaama kaistale vieraan valtion maaperästä tai muuta vastaavaa. Eli jos puhutaan jostain vihollisen taisteluvälineestä, niin yksi kappale noita välineitä ei vielä tarkoita sitä, että ne ovat taisteluun tai tuotantoon kelpaavia malleja. Tukikohtia pitää kuvata laajasti, jotta voidaan selvittää, että onko tuolla valtiolla kyseisiä välineitä varastossa, vai onko kyseessä uniikkikappale, joka kuitenkin voi ratkaista taistelun.

Näet Suomen kaltaisen maan armeijalle mikä tahansa massatuhoaseen aiheuttama tappio voi olla tuhoisa, jos ydinisku kohdistuu suureen joukkojen keskitykseen tai välinevarastoon. Eli kuten tiedämme, niin pieni asevoima kärsii enemmän tappioista kuin suuri, ja muutenkaan suuressa maassa eivät edes suuret tappiot tunnu kovin pahoilta, koska ne kohdistuvat pienempään prosenttiin väestöstä kuin pienen maan armeijaan kohdistuva vastaava tappio.

Brittien tappiot saattoivat parissa taistelussa kohota miljoonaan mieheen, ja pelkästään Gallipolilla siltä kaatui yhtä paljon sotilaita kuin mitä suomella oli jatkosodan armeijassa, nuo sotilaat tulivat Australiasta sekä Uudesta Seelannista, mikä tietenkin auttoi Brittejä kestämään tuon tappion. Eli yhteensä Ensimmäisessä maailmansodassa kaatui 744 000 brittien siirtoarmeijassa ollutta sotilasta, mikä on "vain" noin 2 % maan väestöstä. Eli alla olevasta linkistä olevasta taulukosta löytyvät Ensimmäisen maailmansodan tappiot maakohtaisesti, ja siinä Australia sekä muut valtiot ovat erikseen. (Liite 1) Kuitenkin voidaan sanoa, että jos esimerkiksi meidän johtajamme haluavat kuulla vain valikoivaa tietoa, niin silloin he varmasti tekevät vääriä ratkaisuja, jotka voivat johtaa tuhoisaan tilanteeseen.

Kun puhutaan esimerkiksi Venäjän harjoittamista ilmatilan loukkauksista tai toimista Syyriassa, niin miksi näistä asioista yllättäen on noussut kauhea meteli, kun kuitenkaan en muista Kylmän sodan aikaan ilmatilan loukkaamisista edes koskaan puhutun. Joten miksi vakoilu sekä erityisesti puhelinkuuntelu ja ilmatilan loukkaaminen ovat yllättäen nousseet lehtien pääasiallisiksi uutisiksi. Toki noilla uutisilla voidaan manipuloida markkinoita siten, että jos jatkuvasti hoetaan sitä, että johonkin maahan aiotaan hyökätä, niin silloin sijoittajat saadaan poistumaan tuosta valtiosta. Ja se sitten varmasti ajaa sen talouselämän alas, mikä voi johtaa voimakkaaseen inflaatioon. Tuollainen voimakas inflaatio sai 1920-luvun lopussa aikaan sen, että Saksa ajautui radikaalin oikeiston käsiin, mikä johti sitten Toiseen Maailmansotaan. Eli huonot sosiaaliset olot luovat otolliset olot ääriryhmille sekä heidän kannattajilleen. Ja tuolloin tietenkin on helppoa laittaa sosiaaliset epäkohdat esimerkiksi maassa asuvan vähemmistön niskoille. Tällöin saattaa joku hullu päästä valtaan jossain valtiossa, ja tästä voi eteen tulla hyvin vakava kriisi.

Liite 1 https://en.wikipedia.org/wiki/World_War_I_casualties

Poikien välisestä ystvyydestä ja siitä miksi näitä kuvia sitten oikeastaan julkaistaan

Kaikki me olemme nähneet yllä olevan kaltaisia lehtikuvia, missä Donald Trump sekä Vladimir Putin ratsastelevat hevosella ilman paitaa, ja tuo tietenkin sai aikoinaan aikaan villejä sekä myös mauttomia huhuja tuon ystävyyden luonteesta. Nuo ehkä mieluiten pilanpäiten kerrotut vitsit kyllä varmasti saivat aikaan naurua monissa työryhmissä. Kyseistä kuvaa muuten epäillään manipuloiduksi, eli siihen olisi liitetty Trump ja Putin hevosesta otettuun kuvaan, mikä tietenkin saa aikaan sellaisia ajatuksia, että onko tuo kuva ehkä julkaistu siinä tarkoituksessa, että saadaan aikaan kovia sensuuria koskevia aloitteita?

Kun puhutaan siitä, että poliitikoista sekä johtavista virkamiehistä tehdään hyvin ikäviä pilakuvia, niin oletteko koskaan muuten ajatelleet, että noiden pilakuvien tarkoitus on monesti ollut ilmeisesti saada aikaan uusia sensuurilakeja, joita voidaan perustella esimerkiksi valtion johdon tai sen symbolien halventamisen kriminalisoimisella, eikä yleensä tuollaisen toiminnan taustalla ole johtaja itse. Tarkoitus voi olla esimerkiksi hakea "rahamiesten tukea" sille, että sensuuritoiminnalle olisi jotenkin sosiaalinen tai poliittinen "tilaus", ja tarkotus olisi tietenkin luoda painetta poliittisia päättäjiä kohtaan, jotta nämä sitten alkaisivat vaatia parlamentissa lehdistön- sekä sananvapauden rajoittamista.

Eli sanotaan suoraan, että nuo lehtimiehet kirjoittavat ikään kuin suoraan, että jos ei poliitikoissa ole "miestä" säätä sensuurilakeja, niin silloin hänen  pitää kuunnella ikäviä vihjailuja esimerkiksi seksaalisesta suuntautumisestaan. Samalla tietenkin voidaan muistuttaa, että tuollaisia raportteja tai kuvia ei ammattimainen journalisti julkaisisi. Ja paras mahdollinen sensuuri on sellainen, että sitä ei olisi suoraan kirjattu valtion lakiin, vaan tuo krjaus olisi välilinen. Se tarkoittaisi sitä, että vain viralliset mediatalot saisivat tuossa mallissa harjoittaa julkaisutoimintaa, jolloin tietenkin toimittajat voisivat lyhennellä noita juttuja hyvinkin paljon. Tuollaisen lainsäädännön yhteydessä luodaan usein poliittista painetta, eli esimerkiksi johtavien yritysjohtajien sekä poliittisten vaikuttajien henkilökohtaisia asioita aletaan levitellä ympäriinsä. Tuolloin sitten voidaan vedota siihen, että "eihän tuolla kaukaisessa arabiassakaan tarvitse johtajien kuunnella mitään".

Tietenkin tuollainen laki on helposti ajettavissa läpi siten, että esimerkiksi lukioihin istutetaan henkilöitä, joiden tehtävänä on henkilöiden trollaaminen, eli en kyllä oikein usko, että Putinin hyväksymät erikoismiehet käyttävät sellaista kieltä, missä ihmistä nimitetään jollain alatyylin nimityksellä. Tai voin tässä sanoa, että kaikki propagandamiehet eivät ole Putinin tai edes valtiollisten toimijoiden palveluksessa, vaan heitä löytyy kyllä lännestäkin. Eli myös Pentagonilla on noita asiantuntijoita palveluksessaan ja pelkään pahoin että myös erilaisilla yhtiöillä on tuota asiantuntemusta, jota voidaan käyttää todella pahasti väärin. Eli he voivat sitten kirjoittaa tekaistuja raportteja tai tuottaa tekaistua filmi tai muuta materiaalia, jolla ne väittävät toimintansa länsimaissa vallalla olevan etiikan mukaista, vaikka näin ei ehkä todellisuudessa ole. Yleensä propaganda-asiantuntijat ovat erittäin korkeasti koulutettuja, joten heidän puhetapansa sekä kirjoitustyylinsä on usein hyvin tehokasta sekä huoliteltua.

Näiden ihmisten tarkoitus on herättää sellaisten ihmisten huomiota, jotka tekevät päätöksiä, eikä suinkaan hurmata mitä tahansa. Eli he harvoin käyttävät mitään muuta kuin virallisesti hyväksyttävissä olevaa kirjoitustyyliä tai alatyylisiä ilmauksia. Kun puhutaan henkilöön menevästä propagandasta, niin sen yksi muoto voi olla sellainen, että jonkun jengipomon taskusta löytyy kirje, missä kerrotaan sellainen asia, mitä tapahtuu hänelle, jos joku väärä salkku sitten katoaa lähettien käsistä. Eli he löytävät tuon johtajan, ja sitten hänen kauttaan haetaan nuo salkkuvarkaat., tai keitä he nyt sitten ovatkaan. Tuolla vain viittaan lukuisiin vakoilusta kertoviin romaaneihin, joissa tuollaista toimintaa harjoitetaan, ja usein kirja lähtee juuri siitä liikkeelle, kun joku varastaa väärän salkun. Siitä sitten seuraa takaa-ajoja sekä toimintaa useiden satojen sivujen verran.