Ydinasepolitiikka on monimutkaista toimintaa, mikä heijastuu sekä valtion sisä- että ulkopolitiikkaan

B-1B pommikone Tyynenmeren yläpuolella

Valtion turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja sen vuoksi jotkut maailman valtiot ovat rakentaneet suojakseen mittavan määrän ydinaseita. Kun puhutaan siitä, mitä ydinaseet merkitsevät kansainvälisessä politiikassa, missä länsimaissa vaaditaan yhä useammin epädemokraattisiksi julistettujen hallitusten murskaamista sekä demokratian levittämistä ristiretkien malliin, niin unohdetaan se, että noissa " valtion demokratisoitumiskehityksen" aloittamisen nimissä aloitetuissa sotilaallisissa operaatioissa tietenkin kuolee myös länsimaisia sotilaita, niin silloin tietenkin on länsimaiden etuna se, että joillakin kansainvälisen politiikan murheekryyniksi muuttuneilla valtioilla olisi käytössään ydinaseita.


Tuolloin näet voidaan hyökkäyksen perumisen syyksi ilmoittaa se, että tuon valtion epäillään käyttävän ydinaseita, jos sinne hyökätään. Tällaisen "murheenkryyni-valtion" tuntomerkkinä on se, että kyseinen valtio ei pidä missään nimessä tärkeänä, että se edes yrittäisi noudattaa YK:n sille asettamia ehtoja. Jos valtio sitten oikeassa elämässä päättää olla välittämättä siitä, että mitä se on sopinut jossain kansainvälisillä foorumeilla, niin silloin tuloksena on arvovaltatappio kaikille, jotka ovat näitä sopimuksia valmistelleet. Kiinan ja USA:n suhteiden kannalta tietenkin kaikkein parasta on se, että Kiinan vierestä löytyy valtio joka aidosti on välittämättä kansainvälisistä sitoumuksistaan sekä polkee ihmisoikeuksia todella räikeästi.


Silloin Kiinan poliittiset vangit eivät ole niin kovin paha asia, kun USA:n teollisuus tietenkin haluaa hyödyntää tuon maan tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa tuotteita halvalla. Mutta tietenkin poliittiset vangit ovat kiusallinen asia Washingtonin poliitikoille, jotka haluavat tuoda kaikkialla esiin omia demokraattisia ajatuksiaan. Joten tuolloin olisi hyvä, että tuollaisen poliittisia vankeja pitävän valtion vieressä olisi sellainen "kontrasti-valtio", johon voidaan viitata sanomalla, että "siellä asiat ovat vieläkin huonommin". Samoin jos kansainvälisellä poliittisella kentällä ei mitään sen suuremmin tapahdu, niin silloin tiedotusvälineet saattavat kiinnostua esimerkiksi joidenkin johtavien poliitikkojen yhteyksistä Ku Klux Klaniin, tai siitä että teettääkö joku yhtiö vaikka vaatteita poliittisilla vangeilla, joita Pohjois-Koreassa pidetään kuulemma samoissa oloissa kuin Auschwitzin vankeja. Samoin se että teetetäänkö noita tuotteita lapsilla tai saako työläinen muuten mitään palkkaa työstään voi alkaa kiinnostaa joitakin tiedotusvälineitä. Samoin tässä sitten taas muistutan siitä, että jos valtiolla ei ole esimerkiksi lapsityövoimaa koskevaa lainsäädäntöä, niin silloin tietenkin tuota lakia on hyvin vaikeaa rikkoa.


Erityisen ikävä tilanne on tietenkin Kiinalle sekä USA:lle, jotka haluaisivat oikeastaan jo normalisoida omat suhteensa, mutta kun niiden välissä on tuollainen pieni valtio, jonka johto ei oikeastaan välitä siitä, mitä siellä YK:ssa on tullut allekirjoitettua. Tietenkään Etelä-Korea ei varmasti halua sotaa omalla alueellaan tai Korean niemimaalla, koska se sitten tietäisi suuria tuhoja tuossa maassa. Kuitenkin tilanne joka kiristyy tuolla alueella on myös USA:lle hyvin ikävä, koska se on hankkinut useita liittolaisia tuolta alueelta varsinkin Kylmän sodan aikaan. USA tarvitsee tuota liittolaisten verkostoa oman strategisen ydinisku-valmiutensa ylläpitämiseen, ja samasta syystä sen johto kantaa huolta siitä, että jos joku valtio sitten luisuu Kiinan tai Venäjän etupiiriin, koska tuolloin Venäjän ilmavoimat saisi sijoitettua tuohon maahan omia strategisia pommikoneitaan sekä ristelyohjuksiaan, joiden avulla se kykenee uhkaamaan USA:n rannikoilla olevia kohteita tehokkaasti.

Ja tuo asia sitten saa aikaan harmaita hiuksia Washingtonissa, koska tietenkin nuo liittolaiset odottavat saavansa USA:lta ase- ja muuta sotilaallista apua, jos niillä tulee sitten kahnauksia naapurivaltioidensa kanssa. Tämän takia sitten joukko amerikkalaisia joutuu aina välillä lähtemään toiseen valtioon kauas meren taakse käymään toisten aloittamia sotia. Mutta samalla tietenkin pitää muistaa se, että jos USA jättää liittolaisensa pulaan, niin se saattaa merkitä sen luisumista Venäjän etupiiriin. Tietenkään USA:n johto ei varmaan ole koskaan kertonut sitä, miksi sen joukot ovat niin kovasti kiinnostuneita Väli-Amerikan joutumisesta sosialistien hallintaan. Syy tähän on se, että jos Venäjä voisi saada noista pienistä valtioista stabiileja liittolaisia itselleen, niin se voisi sitten sijoittaa esimerkiksi strategisia pommikoneita näihin valtioihin, ja sieltä ne voivat suorittaa nopeita iskuja USA:n eteläiselle rannikolle sekä Kaliforniaan.


Mutta toki se voisi tuoda alueelle myös erittäin tehokkaita mobiilialustoille sijoitettavia SS-25 "Topol" (NATO:n koodinimi "Sickle") ydinaseita, joiden lentoaika kohteisiin on tuolloin erittäin lyhyt. Jo Kylmän Sodan aikaan oli ajatuksia siitä, että Neuvostoliitto toisi Kuubaan SS-20 "Saber" IRBM- ohjuksia, jotka olivat erittäin  liikkuvia taistelukentän aseita, joiden tuhoaminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1960-luvun alkupuolen ydinaseiden. jotka käyttivät nestemäisiä polttoaineita. SS-20 ja siitä kehitetty SS-25 käyttävät rakettiin varastoitavaa kiinteää polttoainetta, joten ne eivät tarvitse samanlaisia huolto-installaatioita kuin nuo vanhemmat ohjukset, joten niitä voidaan siirrellä tuolla saarella hyvin nopeasti paikasta toiseen, olettaen tietenkin että nuo aseet tuodaan Kuubaan. Mutta kansainvälinen ydinaseita koskeva kriisi tietenkin on myös omalla tavallaan Washingtonin poliitikoille mieleen.


Ulkoiseen viholliseen on helppoa kiinnittää huomiota, jotta sisäpolitiikka sitten jäisi lehdistössä vähemmälle huomiolle. Tällä tarkoitan kaiken maailman Ku Klux Klaneja, joiden jäsenten mielestä ampuma-aseet kuuluvat tietenkin amerikkalaiseen kotiin samalla tavoin kuin ruuvimeisseli tai tehosekoitin. Samoin tietenkin tiettyjen tahojen rasismiin voidaan kiinnittää vähemmän huomiota, jos jossain Korean niemimaalla sitten vedetään kovia piippuun. Ja tietenkään ydinasevaltion kimppuun ei samalla tavalla voida käydä, joten sen takia hyökkäys tuohon "maailman epädemokraattisimpaan maahan" ei tule kysymykseen. Samoin noiden Kim Jong Unien takia esimerkiksi USA:n sotateollisuus saa valtavia aseita koskevia tilauksia. Joten tietenkin tuota miestä voidaan ajatella siltä kannalta, että hän varmasti on toiminnallaan pelastanut useiden upseerien virat sekä Etelä-Koreassa että USA:ssa, koska tuolloin voidaan tietenkin asevoimien kovaa koulutusta sekä suurta kokoa perustella kaikelle kansalle.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Dronet ovat osoittaneet vaarallisuutensa, kun harrastaja on laskenut sellaisen Brittiläisen lentotukialuksen päälle

HMS Queen Elizabeth

Eräs lennokkien  harrastaja repäisi, ja laski dronen lentotukialus HMS Queen Elizabethin kannelle, ja tuota välinettä ei kuitenkaan huomattu aluksen tehokkaista tutkista huolimatta. Ja tämä kannelle laskettu drone voi olla äärimmäisen vaarallinen, jos se varustetaan esimerkiksi elektron-metallilla ladatulla taistelukärjellä, eli käytännössä kyseessä olisi vaikka maitotölkki, johon on sijoitettu tuota polttotaistelainetta sekä napalmia sidosaineeksi.


Metallisella polttotaisteluaseella boostatun naplamin palaessa syntyvän tulenliekin lämpötila on yli 3500 astetta celsiusta, joka sitten polttaa vähintään tukilaluksen kanteen reiän, tai sitten pahemmassa tapauksessa sulaa metallia putoaa jonkun hävittäjän päälle tai sitten lentotukialuksen katapultteihin tai muihin varusteisiin tulee reikiä, jotka tekevät ne toimintakyvyttömäksi. Kun oikein paljon mielikuvitusta käytetään, niin tietenkin tuollainen nanonapalmilla ladattu drone voidaan ohjata esimerkiksi Nimitz-luokan lentotukialuksen peräluukusta tai lentokonehissistä sisään, jolloin sen lentokannnella saattaa syttyä hyvin vakava tulipalo.

http://www.bbc.com/news/uk-scotland-highlands-islands-40910087

Tuollaisten dronejen käyttö iskussa voi myös sisältää marketista ostetun pienoishelikopterin, jonka sivuilla on asennettu kiväärin luoteja, jotka laukaistaan sähkönallien sekä radio-ohjaimen avulla. Ja tuollaisella välineellä voidaan sitten vahingoittaa lentäjiä, tai tietenkin tulitus voidaan kohdentaa lentokoneiden alla oleviin aseisiin, ja jos tuollainen sytytysluoti osuu esimerkiksi polttoainesäiliöön, niin seurauksena sitten on vähintään koneen tuhoutuminen.


Kun tällaisia asoita tehdään, niin silloin tietenkin  voidaan sanoa, että näitä hyvin ikäviä asioita tekevät lennokkiharrastajat varmasti tuovat päivänvaloon sellaisia asioita, että näiden miljardeja euroja tai dollareita maksavien lentotukialusten tuhoamiseen tai vaurioittamiseen ei tarvita kuin muutamia euroja maksava laite, joka varustetaan oikeilla välineillä. Tietenkin tuollainen drone voidaan ampua alas, mutta se sitten vaatii sitä, että aluksen miehistö on hereillä, ja myös huomaa tuon dronen, joka voi tietenkin vaurioitaa lentokantta tai aluksen tutkalaitteita pudottamalla tuon aseen aluksen elektronisten antennien viereen.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi androidille on vaikeaa tehdä tietoturvaa?

Android-käyttöjärjestelmälle on vaikeaa tehdä täysin toimivaa tietoturvaohjelmaa yksinkertaisesti sen takia, että sen kehitystyökalut ovat niin helppoja hankkia. Eli tuolloin pitää muistaa se, että ohjelmien ohjelmointi nimenomaan kännyköille on hiukan erilaista kuin perinteisille tietokoneille, ja tietenkin se että Androidille sovellukset ladataan "Play-kaupan" kautta tekee haittaohjelmien levittämisestä hiukan vaikeampaa kuin esimerkiksi PC:lle eli Windowsille tehtyjen versioiden levittämisen.

Yleensä tuollaiset Windowsille tehdyt haittaohjelmat tekevät niin, että tuo haittaohjelma on upotettu jonkun sovelluksen koodiin, ja sitten kun henkilö asentaa hyvin viattoman ohjelman, niin samalla tietokoneeseen asentuu STEALTH-virus, joka sitten voi valvoa tietokoneen käyttöä, ja joskus siinä on niin sanottu "Death-trigger" eli looginen pommi, jonka avulla tuo virus sitten saadaan tuhoamaan tietokoneen kovalevy, mutta kännyköille tapahtuva koodaaminen on sikäli hankala valmistaa, että se pitää kyetä lataamaan tuonne "Play-kauppaan", jotta se voidaan ujuttaa ihmisille. Jos henkilöllä on tarpeeksi rahaa käytössään, niin hän voi sitten itse koodata oman haittaohjelman sen omilla kehitystyökaluilla, mutta se että nämä ohjelmat millä tehdään kännyköihin sovelluksia ovat ainakin osittain maksullisia tietenkin estää ainakin osan harrastelijoita tekemästä noita haittaohjelmia.

Tai oikeastaan osa noista kehitystyökaluista on maksullisia, mutta kuitenkin tuollainen ohjelmoija tarvitsee perehdytyksen sekä välineet tuollaisen viruksen valmistamiseksi. Toisin sanoen hänen ehkä pitää käydä joku kurssi tuohon työhön, sekä  tietenkin hänen pitää saada käyttöön puhelin, millä hän sitten suorittaa käytettävyystestauksen. Tuolloin pitää muistaa se, että mikään ohjelmointikurssi ei koskaan ole sellainen, että siellä opetetaan suoraan ohjelmoimaan viruksia. Samoin hän ei voi tuolloin pitää myöskään tietokonetta kiinni Internetissä, koska jos hän kirjoittaa viruksia, niin silloin osa noista kehitystyökaluista saattaa raportoida tällaisesta toiminnasta esimerkiksi NSA:lle tai SUPO:lle.

Eli nuo sovellukset ilmoittavat, jos niillä kirjoitetaan tietynlaista koodia. Se mikä tekee nimenomaan "play-kauppaan" solutetusta haittaohjelmasta hiukan hankalan, on se että varsinkin jos kyseessä on valvontaohjelma, niin sen saattaa ladata hyvin moni henkilö, ja silloin tuon ohjelman avulla kerätty tiedon määrä on valtavan suuri, mikä sitten tietenkin tekee tiedon erittelystä niin vaikeaa. Samoin noihin ohjelmiin tehdään jatkuvasti pistokokeita.   Itse uskoisin että nuo kännyköille kirjoitetut haittaohjelmat ovat erityisesti nimenomaan valvonta-ohjelmia, joiden tarkoitus on valvoa henkilön puheluita sekä viestintää. Eli niissä mahdollisesti oleva tuhoamiskomponentti on vain tuon operaation peittämiseksi tehty väline, jolla estetään tietoturva-asiantuntijoita etsimästä ohjelman koodia, jolla voidaan selvittää se, millä editorilla tuo ohjelma on kirjoitettu.

Tai sitten tuo tuhoa aiheuttava virus on sujautettu kännykkään siksi, että henkilö sitten lataisi uuden käyttöjärjestelmän jostain SD-kortilta, johon on asennettu tuo "troijan hevosena" tunnettu STEALTH-virus.  Osa noista ilmaisista editoreista on sellaisia, että ne tallentavat tietokoneen IMEI-koodin tietokantoihin siltä varalta, että sillä kirjoitetaan kiellettyä koodia. Tuon koodin perusteella voidaan tietokoneen maksu- sekä muut ostotiedot jäljittää melko helposti. Eli tällä tavalla toimii tietokonemaailman vastavakoilu, millä kerätään tietoja niistä henkilöistä, jotka kirjoittavat noita ohjelmia.
https://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/vain-kuudesosa-androidin-tietoturvasovelluksista-tunnistaa-kaikki-haittaohjelmat/6476616

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Mietteitä salakuuntelusta sekä poliisin peitetoiminnasta

Tiedottaminen saattaa olla sinänsä hyvin tehokas keino vaikuttaa päivittäiseen elämään, ja varsinkin se että ihmiset tietävät vaikkapa siitä, että siviilivaatteita käyttävä poliisi voi tarkkailla jotakin alueita tai istua vaikkapa junassa varmasti hillitsee tarvetta esiintyä jossain paikassa. Vaikka soluttautuminen saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä “marjastelua”, niin silti se se on tehokas pelote nimenomaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan toimittaessa, koska se pakottaa rikolliset tekemään tarkempia tutkimuksia jäsenistönsä taustoja kohtaan, ja tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi Helvetin Enkelit eivät ole mitään viranomaisia, joilla on käytössään virkamiesten keinot tarkastaa henkilöiden ilmoittamia tietoja.

Eli he eivät saa tarkastaa virallisia tietä pitkin esimerkiksi jäsenkokelaansa rikosrekisteriä tai muuten seurata heidän puhelimiaan. Ja tietenkin vaikka noiden jengien jäsenet haluaisivat nähdä toisen henkilön puhelinlaskun, niin siitä ei mitään puhelinnumeroita ilmene. Eikä mikään kiellä tuota henkilöä avaamasta toista puhelinliittymää sekä käyttämästä Whatsappia kommunikoidessaan muiden ihmisten kanssa. Jos puhelinnumero on merkitty salaiseksi, niin sitä ei saa mistään antaa, eivätkä erillisillä laskuilla laskutettavat numerot ilmene puhelinlaskuista.

Samoin kännyköissä on sellainen aspekti, että esimerkiksi Android-puhelin voidaan kloonata tekemällä toinen puhelin samaan Google-tiliin, ja samoin viranomaisilla on mahdollisuus “skimmata” noiden puhelimien sim-kortteja. Itseasiassa voidaan sanoa, että sim-kortti on oikeastaan vain normaalin pankkikortin muunnos, joka voidaan oikeilla välineillä kopioida, kuten kaikki muutkin elektroniset sirukortit voidaan kopioida. Sim-kortti on itseasiassa hyvin pienikokoinen tietokone, missä on massamuistit sekä oma prosessori, ja sen toiminta on sellainen, että tuohon korttiin johdetaan sähkövirta, jolloin tuo tietokone kytkeytyy automaattiin tai lukulaitteeseen.

Sim-kortin ohjelmoinnissa käytetään yleensä Java- tai jotain muuta C-sukuista ohjelmointikieltä, ja tietenkin se voidaan kopioida samalla tavoin kuin pankkikorttikin, ja ainoastaan PIN-koodin kanssa tulee ongelmia. Samoin niihin voidaan asentaa haittaohjelmia, joten sen takia niiden muistin-sekä tallennus tilankäyttö pitää mitoittaa siten, että noissa korteissa ei ole ylimääräistä tilaa, mihin voidaan tallentaa ylimääräisiä tiedostoja.  

Joissain maissa on epäilty tapahtuneen niin, että esimerkiksi kun tulli on ottanut puhelimen tarkastettavaksi, niin silloin sen sim-korttiin on asennettu pieni tiedosto, jolla on yritetty avata puhelimeen niin sanottu “takaportti”, jonka tehtävänä on asentaa puhelimeen esimerkiksi Whatsappiksi naamioitu tietokonevirus, eli eräänlainen Whatsappin “STEALTH”-versio, joka tekee siitä salakuuntelulaitteen. Tuolloin kyseessä on oikeastaan tavallinen sosiaalisen median ohjelma, joka on varustettu sellaisella ominaisuudella, että se ei mene ollenkaan pois päältä.

Vaikka tuo sovellus syö puhelimen akkua hiukan tavallista nopeammin, niin silti tuota asiaa ei välttämättä huomata, koska puhelimen putoaminen saattaa vahingoittaa akkua niin, että se kuluisi muutenkin tavallista nopeammin.  Poliisin peitetoiminta on tietenkin hyvin tehokas tapa estää sekä rajoittaa rikollisten välistä kommunikaatiota. Se että rikolliset tietävät, että poliisimies saattaa istua heitä vastapäätä saattaa hidastaa noiden henkilöiden välistä kommunikaatiota. Tuolloin pitää muistaa se, että ihmisen valvonta ei kovin vaikeaa ole, ja tuo henkilö voi kantaa mikrofoneja, vaikka hän ei sitä tiedäkään.

Vaatteiden nappeihin tai vaikka korvakoruihin sekä sormuksiin voidaan piilottaa hyvin pieniä, transistoroituja salakuuntelulaitteita, jotka eivät paljastu tavallisin menetelmin. Tuollaiset huipputekniset versiot äänittävät keskustelut Flash-muisteille, ja ne sitten puretaan etäkäytön avulla. Tuolloin esimerkiksi yleisradio antaa purkukoodin, jolloin nuo laitteen sitten purkavat äänitteen hyvin nopeasti. Analogisten radiolaitteiden toiminta on samanlaista kuin radiopuhelinten, ja esimerkiksi vauvojen itkuhälyttimiä voidaan suoraan käyttää salakuunteluun. Tai toinen mahdollisuus on käyttää koodattua laitetta, joka voidaan havaita, mutta sitä ei kuitenkaan erota perinteisillä salakuuntelulaitteen paljastamiseksi käytettävällä tekniikalla, missä TV-tä pidetään auki, ja lyhytaaltoradion radiokanavan valitsijaa liikutetaan asteikon poikki, ja jos tuo TV:n ääni kuuluu radiossa, niin tilaa salakuunnellaan.

Digitaalisen eli koodatun laitteen lähettämää signaalia ei kuitenkaan erota samalla tavoin kuin analogisen laitteen välittämää puhetta. Koodattujen laitteiden ongelma salakuuntelijan kannalta on se, että laiteparit voidaan paljastaa, jos niitä löytyy kotietsinnässä. Analoginen laite on anonyymi, mutta niiden ongelma on helppo havaittavuus, ja se että kolmas osapuoli pääsee samalla kuuntelemaan niiden lähettämää signaalia. Tietenkin esimerkiksi kuuntelua paljastamaan tulleita henkilöitä on joskus lahjottu pitämään laitteita kiinni. Turvallisuusalan ammattilaiset kuitenkin yleensä ovat tehneet niin, että kuuntelun paljastus-ryhmän esimiehet ovat laittaneet tiloihin muutamia salakuuntelulaitteita, jotka ryhmän piti löytää, jotta voitiin varmistua heidän luotettavuudestaan.

Tuollaiseen salakuunteluun on kuitenkin aina varauduttu, ja esimerkiksi DDR:n turvallisuuspoliisin eli Stasin laboratorioiden ympärillä oli usein radiolähettimiä, joiden tehtävänä oli häiritä talosta ulos lähtevää radioliikennettä, jotta mitään salaisia äänitteitä ei voitu suoraan lähettää ulos. Tuollaiset talot tunsi siitä, että niiden jokaisen kulman vieressä oli antenni, mistä lähetettiin häirintäsignaaleita.  Kuitenkin on olemassa tapa salakuunnella ihmisiä niin, että kukaan ei huomaa yhtään mitään. Se perustuu siihen, että asunnon seinään kiinnitetään stetoskooppi,  eli käytännössä purkki johon on liitetty mikrofoni.

Tuollainen laite voidaan asentaa esimerkiksi väliseinään, ja sitten tuo mikrofonin johto voidaan vetää vaikka pöytä-PC:hen, ja äänittää ääninauhurilla. Samoin jos salakuuntelija on esimerkiksi onnistunut hankkimaan toimiston, ja vuokraamaan sen kohteelleen, niin silloin hän voi asentaa tilaan mikrofoneja, jotka on lankojen avulla liitetty Internetiin, jolloin tietenkään mitään ylimääräisiä signaaleja pääse lähtemään. Mutta tietenkin tekniikka kehittyy jatkuvasti, ja salakuuntelu on jatkuvasti muuttuva osa valvonnasta, ja tekniikan halventuessa voivat myös aivan tavalliset ihmiset saada haltuunsa tekniikkaa, mikä oli ennen vain ammattilaisille varattua.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Operaatio "Nimrod" sekä SAS:n ja muiden erikoisjoukkojen rooli maailmalla

Lähde : Daily Mail

"Operaatio Nimrod" toteutettiin vuonna 1980 Iranin suurlähetystön kaappauksen yhteydessä. Kyseessä oli Britannian SAS (Special Air Service)-erikoisjoukkojen suorittama panttivankien vapauttamiseksi suoritettu operaatio, mikä toi noille joukoille sitten paljon julkisuutta. Vasta nyt tuosta operaatiosta on tehty filmi. Tekstin alla on linkki tuohon traileriin.  Tai siis ainakin julkisuutta tuli niissä julkaisuissa, jotka käsittelivät erikois-sodankäyntiä sekä terrorismin vastaista toimintaa, mutta suuri yleisö ei juurikaan silloin tiennyt, mitä oikeastaan tarkoitti esimerkiksi panttivankien pelastaminen iskulla. Tuolloin 1980-luvulla ei juurikaan käytetty tietoverkkoja, joten SAS:n kaltaisten joukko-osastojen olemassaolosta ei silloin juuri myöskään tiedetty, ellei sitten henkilö sattunut käymään kirjakaupoissa niiden takimmaisella osastolla, jossa ei juuri kukaan normaali ihminen ole käynyt.

Kuitenkin SAS:n toiminta "Operaatio Nimrodissa" oli täydellinen. Suurlähetystössä olleet panttivangit vapautettiin SAS:n iskulla, joka tapahtui kaikkien ihmisten silmien edessä, ja silloin tietenkin käytiin sellaisia keskusteluja, että kuinka paljon noita iskuja olikaan suoritettu, ja samalla voidaan kysyä sitä, että ajatteleeko kukaan sitä, miltä noissa yksiköissä palvelevista miehistä mahtaa tuntua, kun he toimivat muka aina väärin? Ei ole mukavaa olla jatkuvien syytösten kohteena, kun joku haluaa muka omien poliittisten päämäärien edistämiseksi tehdä kauppoja terroristien sekä kaiken maailman rikollisten kanssa, jotta heidän rakkaan poliisivoimansa kädet eivät tahriinnu vereen.

Väkivaltaisten toimijoiden  kanssa neuvotteleminen on asia, josta aina välillä tehdään loistavia elokuvia, mutta todellisuudessa rikollisille ei saisi koskaan antaa periksi. Heille ei saisi ryhtyä maksamaan lunnaita, koska tuollainen toiminta sitten saa aikaan sen, että rikolliset ottavat nämä keinot useammin käyttöön. Kun puhutaan kritiikistä, niin voidaan kuitenkin sanoa niin, että näissä erikoisjoukoissa on sellaisia elementtejä, joiden takia niitä pitää hiukan pelätä. Nimittäin oletteko koskaan ajatelleet, että joku voisi alkaa käyttämään SAS:ää tai jotain sen kaltaista joukko-osastoa kuten NAVY SEAL omiin tarkoituksiinsa.

Oletteko koskaan ajatelleet, että joku voisi käyttää noita joukkoja esimerkiksi salamurha-operaatioon. Kuten tiedämme niin mikään hallitus ei koskaan ole myöntänyt sitä, että se haluaisi horjuttaa esimerkiksi Afrikkalaisia maita asevoimien avulla. Kuitenkin esimerkiksi CIA on ainakin Jukka Rislakin kirjan"CIA" mukaan  toiminut Afrikassa sekä Väli-Amerikassa erilaisten palkkasoturi-yhtiöiden kautta, jossa on kuulemma työskennellyt "kovan luokan asiantuntijoita", mikä tarkoittaa esimerkiksi NAVY SEAL tai juuri SAS:n miehiä. Tuo toiminta on tietenkin hyvin peitettyä, eikä ketään varmaan koskaan voitaisi vetää niistä "horjutus-kampanjoista" vastuuseen. Kuitenkin esimerkiksi Reagan myönsi CIA:n tukeneen Nicaraguan Contra-sissejä, jotka sitten kaatoivat tuon maan vasemmistolaisen hallituksen. Syy tähän oli se, että Nicaraguan pelättiin tarjoavan Neuvostoliiton laivastolle tukikohtia.

Kun puhutaan palkkasoturi-operaatioista, niin ensin tietenkin pitää valita henkilökunta noita tehtäviä varten. Yleensä valinta kohdistuu juuri kovan luokan sotilastaustan omaaviin henkilöihin, joiden työnä saattaa olla koulutus. Tuolloin käytetään yleensä kahta yhtiötä, joista toinen on olevinaan joku vartiointiyhtiö. CIA käytti yleensä "United Fruit"-nimistä yhtiötä noissa operaatioissa, mutta se vastasi lähinnä logistiikasta. Varsinaisten taistelu-koulutuksesta vastanneiden yhtiöiden nimiä ei ole koskaan tullut vastaan. Kyseinen yhtiö on sitä varten, että noiden kovan luokan sostilasasiantuntijoiden palkkaaminen ei mitenkään erityisen helppoa ole, ja jokainen tietää, että näitä henkilöitä seurataan. Monissa maissa huippuluokan sotilaan pitää olla armeijassa lopun ikäänsä, joten nuo miehet sitten joutuvat anomaan virkavapaata tätä toimintaa varten, ja yleensä he eivät tiedä mitään "kenttätoimintaryhmän" kohteesta.

Tuo ryhmä siis yleensä toimii vain koulutustehtävissä, ja työtodistukset sitten tehdään esimerkiksi maalaus- tai muista remonttitöistä, jotta sen voi näyttää sotilaspoliisille. Toinen ryhmä taas on nimeltään "kenttäryhmä". Se koulutetaan noiden sotilasasiantuntijoiden toimesta varsinaisiin operaatioihin. He saattavat olla rikollisen menneisyyden omaavia henkilöitä, joiden välit kotiin ovat erittäin huonot. Nämä miehet ovat siis niitä, joiden tehtäväksi tulee varsinaisen iskun suorittaminen. He siis ovat ne miehet, jotka suorittavat likaisen työn. Eli noita miehiä ei sitten ehkä takaisin kaivata, ja jos joku sattuisi kuolemaan, niin silloin tietenkin häntä ei kukaan kaipaisi.

Tuollaisten miesten avulla joku yksityinen toimija voisi perustaa huippuluokan murhakoplan, joka varmasti sitten myös osaa työnsä. Kun hallituksia vaihdetaan, niin tietenkin silloin on julkisuus suurta. Ja tämän takia noiden ryhmien toiminta on kertaluonteista, eli he suorittavat operaation "hiljaisesti sekä tehokkaasti". Tuon jälkeen he sitten poistuvat omille teilleen, ja saavat samalla myös tekaistut työtodistukse, joita voidaan näyttää myös äidille. Siinä sitten ei varmasti lue, että tuo mies on laittanut pommin jonkun afrikkalaisen valtion johtajan mersuun tai ampunut muutamia öljysheikkejä, kuten ei muuten pornofilmi-yhtiön työtodistuksessa lue mainintaa siitä, mitä nuo henkilöt ovat oikeastaan tehneet.

Elokuvan traileri https://www.youtube.com/watch?v=-q2lMuM774E

https://sites.google.com/view/operationnimrod/etusivu

Täysin automatisoitujen avaruussukkuloiden mahdollisuudet avaruustutkimuksen sekä asetekniikan saralla ovat rajattomat

MIG-105 "Spiral"

USA:n salaperäinen X-34B avaruussukkula on tehnyt kaksi vuotta kestävän lennon avaruuteen. Kuitenkin voidaan sanoa, että X-34B on oikeastaan 1980-luvulla lentäneen MIG-105 "Spiralin" kaltainen väline, mikä toi tuollaisen pienois-sukkulan ihmisten tietoisuuteen, kun sitä esittäviä valokuvia julkaistiin lehdissä.Tuo täysin automatisoitu sukkula voi todellisuudessa olla missä tahansa osissa aurinkokuntaa, vaikka asevoimat eivät sen tehtävistä mitään muualle kerro. Kun tuollainen pieni sukkula varustetaan “Centaur”-vaiheella, niin se sitten kykenee operoimaan todella pitkäkestoisissa tehtävissä ympäri aurinkokuntaa. Vaikka X-34B on teoriassa pelkkä avaruussukkula, niin sen lähettäminen vaikka Alfa Centauriin on täysin mahdollista.

Tuolloin alukseen liitettävä apuvaihe pitää vain varustaa sähköstaattisilla moottoreilla, jotka sopivat tähtien väliseen lentoon. Ionimoottori ei ole mitenkään tarkka siitä materiasta, mikä sen kiihdytin-osan läpi johdetaan. Kaikkein käyttökelpoisin ajoaine olisi ehkä vety, joka ei ilman happea pala. Tuolloin riittää se, että radioaktiivinen säteily ionisoi tuon kaasun tai sitten pelkkä ydinreaktori sijoitetaan siten, että siitä lähtevä hiukkasvirta työntää alusta eteenpäin. Ydinkäyttöisten rakettien toiminta on sellaista, että ensin sekä avaruusalus että sen moottoriosa lähetetään avaruuteen tavallisilla kemiallisilla raketeilla kuten Delta tai Titan, ja sitten tuolla avaruudessa nuo osat telakoidaan yhteen.

Eli missään tapauksessa ei tuollaista moottoria koskaan käynnistetä Maan ilmakehässä. Nuo moottorit ovat sellaisia, että niissä tapahtuva ydinreaktio levittää ympäriinsä radioaktiivisia aineita. Ja sen takia esimerkiksi eräs ilmailun mielenkiintoisimmista ratkaisuista tyrmättiin aikoinaan. Se oli ydinkäyttöinen Ramjet-moottori, missä palotapahtuma korvattiin ydinreaktorilla. Tuolloin olisi voitu luoda lentokone, mikä kykenee lentämään vuosia Maan ilmakehässä hypersoonisella nopeudella. Mutta kun ajatellaan tuollaisen valtavan tehokkaan ramjetin käyttöä esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehissä, niin silloin tietenkin nämä välineet ovat erittäin käyttökelpoisia tällaiseen operaatioon.  

WARP-moottorit eivät avaruudessa kovin tehokasta työntövoimaa anna, koska kiihdyttimen läpi imeytyvä kaasu on niin kovin harvaa. Vaikka tuo sama moottori kykenee siirtämään ydinsukellusvenettä eteenpäin, niin avaruudessa ongelmia tuo se, että väliaine missä alus liikkuu on niin tavattoman harvaa. Tuolloin sen kiihtyvyys on erittäin hidasta. Kun ajatellaan esimerkiksi tukikohtien perustamista kaasuplaneetoille, niin tietenkin ensin tulee mieleen sellainen ajatus, että tukikohta perustettaisiin tuon planeetan kuihin. Mutta jos käytössä olisi ydinreaktori, niin silloin voitaisiin kaasuplaneetan kaasukehään laskea öljynporauslauttaa muistuttava asema, jonka “jalkojen" läpi johdetaan kaasua. Tämä laite muistuttaa jättimäistä “X"-helikopteria.

Siinä voisi olla jalkojen sisällä turbiinit, jotka pitävät tarvittavaa nostetta yllä. Tuollainen alusta voi leijua planeetan kaasukehässä vuosien ajan, jolloin tutkijat voivat havainnoida sen kaasukehää ja tapahtumia tuon taivaankappaleen ympäristössä. Todellisuudessa tällainen asema ei vaatisi ehkä polttoainetta ollenkaan, kun sen pohjasta vain lasketaan tarpeeksi pitkä putki tuon planeetan kaasukehään, jotta sen läpi kohoava kaasu nostaa tuon aseman tietylle korkeudelle. Kun puhutaan tällaisista suunnitelmista, niin niiden toteuttamiseen liittyy sellainen ongelma, että ensin on tietenkin päästävä noille planeetoille, joihin matka kestää jopa kymmeniä vuosia.

Kuitenkin kun puhutaan siitä, mihin nuo X-34B:n kaltaiset miniatyyri-sukkulat pystyvät, niin silloin voidaan sanoa, että vain mielikuvitus on rajana sille, mihin noita koneita voidaan oikeasti käyttää. Niiden avulla voidaan hyökätä esimerkiksi vihollisen navigoitiin käytettäviä satelliitteja vastaan, jolloin esimerkiksi SLBM eli sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia käyttävät laivueet eivät kykene paikantamaan itseään, tai ne voivat tuhota kommunikaatiosatellitteja, jolloin vihollinen ei kykene ohjaamaan esimerkiksi lennokkeja etäkäytön avulla toiselta puolelta maapalloa, vaan sen on siirryttävä käyttämään komentolentokoneita, joiden pitää päästä paljon lähemmäksi noita lennokkeja, ja se sitten tekee niistä haavoittuvia. Komentolentokoneen etuna on se, että nämä koneet ovat tietenkin suojassa esimerkiksi maassa liikkuvilta erikoisjoukkojen yksiköiltä.

Mutta jos tuollainen lentävä päämaja sitten havaitaan hävittäjien toimesta, niin se voidaan ampua alas kuten kaikki muutkin lentokoneet. Ja jos esimerkiksi E-6 TACAMO (Take Command and Move Out)-järjestelmän koneita tuhotaan tarpeeksi, niin silloin Ohio-luokan sukellusveneiden kommunikointi päämajan kanssa vaarantuu ehkä ratkaisevasti, jotta noille SLBM-sukellusveneille  ei saada ehkä toimitettua laukaisukoodeja. Nimittäin Venäjällä tiedetään olevan vastaavia koneita kuin X-34B. Noiden koneiden olemassaolo paljastui lännen tiedustelulle, kun erään Neuvostoliiton merentutkimusaluksen perään vedettiin pientä avaruussukkulaa.

Aluksi tutkijat päättelivät kuvia katsoessaan kyseessä olleen jonkinlaisen “mock up”-mallin, mutta myöhemmin tuota konetta alettiin kutsua nimellä “Space fighter” , eli pienikokoinen avaruussukkula, joka voitiin laukaista matalalle kiertoradalle F-1-kantoraketilla tai hyvin korkealle kiertoradalle Proton D-5 raketilla. Tuollainen pienikokoinen sukkula voidaan laukaista niin, että kukaan ei sitä huomaa, eli se vain peitetään aerodynaamisella suojakuorella. Tuollainen neuvostoliiton käytössä ollut pienikokoinen sukkula tietenkin sai aikaan huhuja siitä, että myös USA:lla olisi käytössään vastaavia koneita.

Kyseessä oli tarinoiden mukaan kaksipaikkainen avaruussukkula, joka olisi lähtenyt ilmaan joko C-5 Galaxyn tai jonkun muun lentokoneen selästä. Tai sitten kyseessä olisi ollut salaperäinen “avaruusaluksena” tunnettu väline, joka olisi lentänyt avaruussukkulan lastitilasta tiedustelulentoja esimerkiksi Neuvostoliiton “Kosmos” tiedustelusatelliittien läheisyyteen. Joidenkin ihmisten mielestä tuo salaperäinen “avaruusalus” olisi oikeastaan muistuttanut putkea, missä on siivet eli aurinkopaneelit tehon tuottoa varten. Kyseisen laitteen tehtävänä olisi ollut tietenkin esimerkiksi ottaa Neuvostoliiton satelliitteja hinaukseen sekä siepata niitä kiertoradalta.

https://sites.google.com/view/pienoissukkuloita/etusivu

Suomalaisen korruption ongelma on se, että sen olemassaoloa ei uskalleta myöntää ( Humoristisesti ajatellen voidaan kysyä, että Onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja?)

Suomalainen korruptio on sikäli ongelmallinen tutkimuskohde, että sitä koskevaa tietoa on jotenkin vaikeaa saada. Samoin se tekee tuosta tutkimuksesta ongelmallista, että korruptiota ei edes aina myönnetä olevan olemassakaan. Surullinen esimerkki tästä on viime-aikoina mediassa paljon esillä ollut “tapaus Aarnio”, missä poliisi tai tarkemmin sanottuna esimiesasemassa ollut huumepoliisi käytti asemaansa väärin, ja sai siitä sitten tuomion. Kuitenkin median asenne tuota miestä kohtaan oli sellainen, että kaikki se mitä hänen puolustuksensa sanoi ikään kuin vapauttaisi tuon poliisin, ja tässä sitten varmaan joku "uutisvuodon" esiintyjistä keksisi kysyä, "onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja", mistä sitten seuraa varmasti naurunremakka

Samoin lehdistön asenne esimerkiksi muitakin virkasuhteensa aikana virheitä virantoimituksessa tai yksityiselämässään tehneitä henkilöitä kohtaan on ollut jotenkin ihmeellinen. Nuo asiat liittyvät usein alkoholin käyttöön virkasuhteessa, eli juopumukseen ja virkamiehelle epäsopivaan käytökseen, ja tällä sitten viittaan tähän “some-majurin” tapaukseen, missä korostettiin sitä, että puolustusvoimien mielestä ensimmäinen rattijuopumus ei ole syy työsuhteen päättämiseen, mikä tietenkin hiukan pisti silmään. Se miten tuo laitos kohtelee tuota henkilöä tietenkin on puolustusvoimien sekä oikeuslaitoksen asia, mutta tietenkin tällainen asia vaikuttaa varmasti tuon upseerin uraan, ja itse kyllä muistelen, että tuossa laitoksessa on äärimmäisen nuiva asenne pienintäkin rikosta kohtaan. Kuitenkin pääosa maamme korruptio-jutuista on varmasti noussut esiin juuri sosiaalisen median ansiosta.

Kun muistellaan esimerkiksi kuuluisaa “Noppa-juttua”, niin silloin kaukaisina aikoina, jolloin tiedonvälitys oli täysin lehtien päätoimittajien käsissä, niin silloin noita juttuja käsiteltiin oikeudessa suljetuin ovin. Nykyään on avoimuus tehnyt myös korruption tutkinnasta erittäin helppoa, koska tutkijan ei tarvitse enää käydä tarjoamassa juttujaan lehteen, vaan hän voi sitten julkaista omia tekstejään ilmaisilla julkaisualustoilla. Tutkimusten julkaiseminen on tietenkin tutkijan oman turvallisuuden kannalta hyvin järkevä asia, koska jos esimerkiksi tutkiva toimittaja kirjoittaa mafiaa koskevia artikkeleita, niin silloin tietenkin mafia voi hänet haluta vaientaa.

Silloin tietenkin poliisin pitää ottaa nuo artikkelit huomioon, jos tuo toimittaja sattuu liukastumaan suihkussa tai syöksymään johonkin rotkoon, kun hän on palannut jostain juttujen keräys-matkalta. Tai ehkä kuitenkaan kukaan poliisi ei halua sitä, että korruptiota tutkinut toimittaja sattuu kuolemaan hänen putkaansa, kun hänet on kadulta noukittu juovuksissa parempaan talteen. Vaikka tuo henkilö ei olisi alkoholia nauttinut ollenkaan, niin häneen tietenkin on voitu injektioneulan avulla pistää viinaa, jotta hänet voidaan noukkia sitten kadulta.

Tässä tulee sitten mieleen sellainen asia, että monesti korruptiota tutkiva henkilö on saanut päälleen ikäviä vihjauksia, kuten sellaisia missä hänen Internetissä käyttämiään salasanoja on levitelty ympäriinsä, ja samalla tuon henkilön sukulaisia on ikään kuin lahjottu asettumaan panttivangeiksi. Mutta kun puhutaan siitä, mikä sitten voi vaikuttaa korruptioon on sellainen asia, että tästä hyvin ongelmallisesta tavasta ryhdytään puhumaan avoimesti. Se että sukulaisten suosimisesta eli nepotismista ja muista vastaavista hyvin ikävistä asioista pitää kyetä keskustelemaan avoimesti. Jos tuomari päättää käsitellä korruptio-juttuja suljetuin ovin, niin se varmasti aiheuttaa vain hallaa kaikille osapuolille, koska silloin tietenkin huhut sekä salaliittoteoriat lähtevät liikkeelle, joten sen takia korruptiota pitää tietenkin käsitellä avoimesti, koska silloin tulee tapausta tarkasteltua kaikilta suunnilta. Se että julkisuudessa leikitään toisen olevan vain joku humpuukia jakeleva pelle ei varmasti sitten käy yksiin sen kanssa, että hänestä tehdään kanteluita puolustusvoimien komentajalle.

Kuitenkin saattaa olla niin, että komisario Aarnio on vain uhri, jolle on ehdotettu sitten esimerkiksi oikeutta yrittäjyyden sekä poliisityön yhdistämiseen.Kyseinen asia tarkoittaa sitä, että valtion virassa oleva henkilö on pyytänyt lupaa toimia vapaa-ajallaan konsulttina. Ja ehkä tuo komisario sitten on nuo hakemukset kirjoittanut oikein, mutta sitten esimies ei ole vastannut “kyllä” tuohon pyyntöön, ja saattaa olla niin, että he ovat Aarniolle sanoneet antavansa luvan tuohon konsulttiyritykseen, mutta sitten on tullut mieleen se, että tuo komisario olisi loistava uhrilammas.  Näet aina välillä tulee eteen sellainen asia, mitä kutsutaan poliittisessa kielenkäytössä ryhtiliikkeen nimellä, ja se tarkoittaa sitä, että korruptiota harjoittavat virastot sitten antavat lehdistölle jonkun uhrin, jonka päälle kaikki paha laitetaan. Tuolloin joku alempi poliisi tai upseeri sitten pidätetään suuren mediakohun saattelemana, ja sitten seuraa uutis-välähdyksiä, joilla sitten osoitetaan, että laitokset kykenevät itse hoitamaan korruptiota koskevat ongelmansa.  

Avoimuus tietenkin tekee varmasti pahaa niiden mielestä, jotka ovat tottuuneet hyssyttelyyn sekä asioiden painamiseen villaisella. Mutta toisaalta se että esimerkiksi Aarnio nostettiin median toimesta ikään kuin esimerkiksi siitä, miten poliisimies saa tehdä mitä häntä sattuu huvittamaan, ja samalla ikään kuin muita ihmisiä vähäteltiin, niin silloin tietenkin voidaan puhua siitä, että media on tuolloin osallistunut jutun peittämisen yritykseen, mikä tunnetaan rikoslaissa nimikkeenä “rikostutkinnan vaikeuttaminen” tai “tutkinnan estäminen”. Tuo on muuten vakava rikos, mikä vaatii aina poliisitutkintaa. Samoin mediassa on esitetty sellaisia käsityksiä, että esimerkiksi tutkijoita saa komentaa poliisipäälliköiden toimesta muihin tehtäviin. Tuollainen toiminta kuitenkin on rikollista, koska se tarkoittaa rikostutkinnan estämistä.

https://sites.google.com/view/suomenilluminati/etusivu

Miksi uusia alkuaineita tutkitaan niin suurella volyymillä?

Miksi astronomit sekä spektrofyysikot ovat niin vaitonaisia työstään? Tai miksi jollekin ihmiselle maksetaan palkkaa taivaan tutkimisesta. Syy tähän on se, että noiden ihmisten hanki omaa tietoa käytetään hyödyksi esimerkiksi materiaalien suunnittelussa.  Alkuaineet ovat hyvin mielenkiintoisia asioita, joiden tutkimuksiin käytetään vuodessa erittäin paljon rahaa ja aikaa. Syynä tähän on se, että uusia erittäin korkea-aktiivisia alkuaineita on ajateltu hyödyntää uuden sukupolven ydinreaktoreissa. Kun keskustellaan esimerkiksi synteettisistä alkuaineista, niin ne ovat kaikki erittäin radioaktiivisia, ja siksi niitä tarvitaan erittäin vähän esimerkiksi ydinpommien valmistamiseen. Tai oikeastaan radioaktiivisia aineita tarvitaan vain ydinpommin imploosio-osaan, mikä toimii aseen laukaisimena.

Vetypommissa olevan fissiopommin tarkoitus on aiheuttaa niin suuri lämpötila, että ydinaseessa tai tarkemmin sanottuna vetypommissa olevat kevyet alkuaineet alkavat fuusioitua. Tuolloin vapautuu todella paljon energiaa. Vetypommi tai oikeastaan lämpöydinase on paljon halvempi valmistaa kuin perinteinen fissiopommi, mutta kuitenkaan sitä voida toteuttaa ilman fissiopommeja, koska niitä tarvitaan tuollaisen aseen laukaisemiseksi. Kuitenkin uuden sukupolven laserteknologia on tehnyt myös vetypommeista välineitä, joita voi periaatteessa kuka vain valmistaa.

Laserilla tapahtuva laukaisu on hyvin yksinkertainen  tapa sytyttää esimerkiksi Litium-fuusio. Siinä vain lasersäde suunnataan litium-säiliöön, ja sitten odotetaan että litiumin atomit alkavat sulaa yhteen vapauttaen valtavan määrän energiaa. Normaalisti ydinpommin havaitseminen perustuu sen lähettämän säteilyn havaitsemiseen, mutta jos litium-fuusio saadaan aikaan laserilla muuttuu tuo kauhistuttava väline sellaiseksi, että sitä ei ole kovin helppoa löytää.

Tuolloin voidaan ajatella, että joku sitten loisi SADM (Special Attack Demolition Munition) eli “salkkuydinpommin” sillä tavoin, että hän vain suuntaa johonkin litiumilla täytettyyn pulloon lasersäteen, ja sitten odottaa että tuo ase räjähtää. Kuitenkin keinotekoisten eli synteettisten alkuaineiden käyttö nimenomaan ydinaseissa on erittäin kiehtova asia, näet kyseessä on silloin erittäin pienikokoisen fissiopommin valmistaminen. Super-raskaista alkuaineista tehty ydinpommi ei ehkä olisi reikäleipää suurempi, ja yhteen aikaan oli liikkeellä sellainen huhu, että jommankumman supervallan presidentillä olisi tuollainen ase hallussaan. Kyseinen ajatus perustuu siihen, että on mahdollista tehdä fissiopommi, jossa fissio-elementit  olisivat tasossa kuin reikäleivän kappaleet.

Kyseistä. ratkaisua käytettiin mm. “Greenhouse Georgessa”, ja tämän maailman ensimmäisen deuteriumilla boostatun fissiopommin eli “vetypommin esi-isän” impollsiomekanismin rakenne tietenkin kirvoitti sellaisia huhuja, että USA oli kehittämässä todellista salkkuun mahtuvaa ydinpommia, joka sitten ujutetaan johonkin vihollisen komentokeskukseen. Tiedetään että modernit SADM-laitteet mahtuvat jääkiekkokassiin, ja ne on erittäin helppoa siirtää paikasta toiseen.

Nämä välineet on tarkoitettu erikoisjoukkojen tuhoojapartioiden käyttöön, ja epäillään että suurvalloilla on hallussaan sellaisia SADM-välineitä, jotka kootaan paikan päällä, eli ne ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisia “tykkilaitteita”, joita ei muuten käytetä missään muissa ydinräjähteissä. Nuo panokset laitetaan kasaan ruuvaamalla räjähteellä varustetut fissio-elementit putken molempiin päihin, tuolloin saadaan aikaan samanlainen pommi kuin Hiroshimassa käytettiin. Tykkilaite on ollut kerran käytössä Hiroshiman pommin jälkeen, vuonna 1953, kun 280 mm. tykillä laukaistiin ydinkranaatti “Upshot-Knothole-Grable”-testissä, jossa testattiin mahdollisuutta ampua tykillä ydinräjähteitä kohti vihollista. Hiroshiman ja Grablen lisäksi on laukaistu kaksi muutakin tykkilaitteeseen perustuvaa ydinpommia, joissa testattiin W-33 taistelukärkeä, mutta kaikki muut ydinpommit ovat perustuneet siihen, että pallomainen plutoniumin kappale sorretaan keskelle palloa asetettua plutonium-palloa vasten, ja syy siihen, miksi “Grable:ssa” käytettiin tykkilaitetta oli se, että  tuollainen laite saadaan muutettua tarpeeksi hoikaksi, jotta se mahtuisi 280 mm. “Atomic Annien” läpi.

Tuon ratkaisun ongelma on se, että siinä pitää käyttää todella voimakasta räjähdettä, jotta nuo plutoniumin kappaleet saadaan syöksymään pallossa olevan nailonin läpi, kun pallon ympärillä olevat räjähdesegmentit alkavat painaa plutoniumia kasaan.  Hiroshiman pommissa käytettiin tykkilaitetta siksi, että se on äärimmäisen toimintavarma. Kuitenkin jos nuo kappaleet lähtevät liikkeelle ennen aikojaan, on tuloksena räjähdys. Vaikka tykkilaite ei ole niin turvallinen kuin lentokoneessa sekä ohjuosissa käytettävä  pallomaiseen rakenteeseen perustuva pommi, niin se voisi toimia SADM:ssa, jossa sitä ei siirretä enää virittämisen jälkeen.

Kun puhutaan siitä miten kriittinen massa eli se ainemäärä, joka tarvitaan implosion eli hallitsemattoman fissioreaktion muodostamiseen laskee, kun alkuaineen radioaktiivisuus kohoaa, niin silloin pitää muistaa se, että uraanipommin valmistamiseen tarvittava uraanimäärä on 5 kilogrammaa, jos ajatellaan että käytettävissä on 100% rikastettua uraania.

Plutoniumin kriittinen massa on noin puolet tästä, jos käytetään 100% rikastusta. Kuitenkin maaperästä louhittavan uraanimalmin pitoisuus kuitenkin on noin kilo uraania  tonnia louhittua malmia kohti, joten sen takia tämä prosessi on erittäin vaivalloinen. Ja suurin osa tuosta uraanista on U-238-isotooppia, joka ei sellaisenaan kelpaa fissiopommiin, vaan ainoa realistinen tapa hankkia halkeamiskelpoista isotooppia luonnosta on hankkia Uraani 235:ttä, jota kuitenkin on tässä uraanimalmissa erittäin vähän. Joten sen takia pommeissa käytetään plutoniumia, jota luodaan säteilyttämällä U-238:aa neutroneilla ydinreaktoreissa.

Mutta myös tuo tie vaatii uraania, tai sitten täytyy valtion ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin saadakseen käyttöönsä ydinpommin. Tuo toimenpide perustuu siihen, että lineaarikiihdyttimien avulla voidaan luoda mitä tahansa isotooppeja sekä alkuaineita. Lineaarikiihdytin on CERN:in syklotronia pienitehoisempi, mutta tuo pienempi energia saa aikaan sen, että kiihdyttimeen johdetut atomit saadaan sulautumaan yhteen, jolloin syntyy uusia alkuaineita.

Tuo raskaiden alkuaineiden fuusio tietenkin syö enemmän energiaa, kuin se pystyy tuottamaan, mutta kuitenkin tuo tie kiinnostaa ainakin ydinaseisiin erikoistuneita teoreetikkoja  sekä  teoreettisen fysiikan asintuntijoita. Se mikä noissa alkuaineissa kiehtoo tutkijoita on se, että kaikki radioaktiiviset alkuaineet ovat fissiokelpoisia. Ja esimerkiksi Einsteinium tai Neptunium-alkuaineista voidaan valmistaa tehokas fissiopommi, joka ei kuitenkaan ole mikään kovin suurikokoinen, ja tuolloin voidaan ajatella, että joku valtio voisi hankkia haltuunsa ydinpommeja, jotka eivät ole tussikynää suurempia.

Tuollaiset super-raskaasta alkuaineesta valmistetut pommit voisivat tehdä jostain tieteistarinoista tutut ydinkäsikraantit todellisiksi. Jos joku onnistuu hiukkaskiihdyttimillä tekemään tarpeeksi super-raskaita alkuaineita, niin hän voisi silloin valmistaa ydinpommin, jonka teho olisi sama kuin Hiroshiman pommin, mutta samalla sen koko voisi olla niin pieni, että tuo kauhistuttava väline mahtuisi henkilön taskuun.

https://www.youtube.com/watch?v=t8IvER-GGEY

https://www.youtube.com/watch?v=gcrgzrW4QZw

https://sites.google.com/view/alkuaineita/etusivu

Pehmeisiin kuulustelumetodeihin erikoistunut "Steiner-kommando" eli Gestapon pahamaineinen erikoisyksikkö, sekä sen vähän tunnettu vastike SOE:ssä ovat asioita, joista ei haluta puhua

Toisen Maailmansodan aikaan noin 240 akselivaltojen sekä liittoutuneiden lentäjää päätyi Irlantiin internoitaviksi. Tuolloin kyseinen valtio noudatti neutraaleille valtioille määrättyjä sanktioita, ja jos sen alueelle putosi sotaa käyvien maiden lentäjiä tai muita sotilaita päätyi esimerkiksi sen rannoille, niin silloin kyseinen valtio on velvollinen pidättämään heidät sodan loppuun asti. Kuitenkin tuosta Irlantiin internoimisesta on olemassa erittäin ikävä versio, joka liittyy sekä akselivaltojen että liittoutuneiden sotilaisiin. Tuolloin 1940-luvulla oli saksan asevoimien tiedustelupalveluilla Abwehrilla sekä RSHA:lla käytössään erikoisosasto, jonka nimi oli “Steiner-kommando”, ja tuon yksikön tarkoitus oli suorittaa liittoutuneiden vakoojille erikoiskuulusteluja, joissa he käyttivät sekä Irlantilaisia että brittien uniformuja.

Tuo yksikkö toimi siten, että he esittivät olevansa liittoutuneiden kommandojoukkojen sotilaita, jotka olivat vapauttavinaan noita agentteja, ja sitten heidät vietiin esimerkiksi jonnekin Gestapon sairaallaksi naamioituun kuulustelukeskukseen, jossa liittoutuneiden vastavakoilu-upseeria esittävät Gestapon virkailijat keskustelivat noiden ihmisten kanssa. Eli nuo RSHA:n Amt. III:n (SS-SD:n) upseerit käyttivät noissa paikoissa työskennellessään liittoutuneiden sotilaspukuja, ja heidän tekniikkansa oli sellaista keskustelevaa. Tuossa paikassa käytettiin huumaavia lääkkeitä kuten fentanyyliä siihen, että nuo potilaat tai kuulusteltavat eivät tajuaisi sitä, mitä heille tapahtuisi. Kun henkilöstä oli sitten puristettu kaikki mahdolliset tiedot, niin sitten hänet surmaattiin yleensä pistoolilla ampumalla.

Tuosta erikoisosastosta eli Sonderkommando Steinerista on tehty muutamia elokuvia, mutta yleensä ei ole tiedossa se, että osaston komentajana toimi nimellisesti Helmuth Von Pannwitz, mutta todellisuudessa se vastasi työstään suoraan Gestapon päällikölle Heinrich “Gestapomüller” Müllerille, ja tuon osaston toiminta oli salattu jopa Von Pannwitziltä. Nuo virkailijat esiintyivät yleensä radiotiedustelun miehinä eli kielenkääntäjinä, koska tuossa työssä vaadittiin hyvää kielitaitoa, mutta todellisuudessa nämä miehet sitten yleensä kuulustelivat vankeja, joita Gestapo oli pidättänyt ratsioissa.

Se osallistuivatko he varsinaiseen kiduttamiseen esimerkiksi sähköshokkien tai patukoiden avulla on yleensä jäänyt tutkimatta, mutta yleensä heitä käytettiin myös tällaisissa kuulusteluissa tulkkeina, vaikka pääasiallisesti kuulustelut hoiti siihen koulutettu henkilökunta, joka käytti tuossa “toimituksessa” kaasunaamareita, jotta heidän henkilöllisyytensä pysyisi salattuna. Kuitenkin yleisesti ei ole tiedossa sitä, että myös liittoutuneilla oli käytössään tuollainen yksikkö, jonka tehtävänä oli varmistaa se, että agentti ei koskaan edes yrittänyt antautua. Nuo SOE:n (Service Operation Executive) miehet esiintyivät yleensä saksalaisen sotapoliisin virkailijoina, ja sitten kun kyseinen agenttikokelas oli hypännyt laskuvarjolla Ranskaan, niin silloin sitten tuo onneton ihminen vietiin hiilikellariin, kun hän oli ensin “jäänyt kiinni” tuosta hypystään Ranskaan.

Kyseistä toimenpidettä ilmeisesti kuvaillaan kirjassa “Varjoagentti”. Sitten nuo henkilöt esiintyivät Gestapon miehinä, ja pieksivät tuon onnettoman puolikuoliaaksi. Tai joskus SOE käytti sellaista tekniikkaa, missä agentti ilmiannettiin suoraan Gestapolle, jonka jälkeen häntä kidutettiin. Tuon jälkeen hänet joko siirrettiin ambulanssista takaisin Englantiin tai sitten hänet kaapattiin “Masquisin” toimesta, ja vietiin maanalaiseen sairaalaan. Tuolla toiminnalla tietenkin varmistettiin se, että tuo agentti ei koskaan kääntynyt SOE:tä vastaan.

Samoin hänen vihansa Gestapoa kohtaan varmasti oli taannut sen, että esimerkiksi sodan jälkeen nämä agentit harjoittivat kiitettävästi myös omankäden oikeuden jakamista. Eli tuolloin saattoi sitten käydä niin, että joku kovan luokan sotarikollinen pääsi lähtemään karkuun, kun hänen alaisensa olivat SOE:n palveluksessa sodan aikaan olleiden henkilöiden ampumia. Gestapon kammiossa saatettiin tehdä sellaisia asioita, että kuulustelijat käyttivät viattomien ihmisten nimiä, jotta heidän henkilöllisyytensä sitten saatiin salattua. Ja kun sota loppui, niin noissa kammioissa pahoinpidellyt ihmiset varmasti hakivat kostoa. Silloin saattoi käydä sellaista, että joku sitten innoissaan kostoretkillä ollessaan ampui kaikki todistajat, jotka olisivat voineet sitoa jonkun upseerin noihin kauhuihin hengiltä.

espoonmetsa.blogspot.fi

Kansainvälisen turvallisuuden lisäämisestä sekä valtion oikeudesta määrätä omista asioistaan

Turvallisuuspolitiikka on sikäli tärkeä asia, että se takaa alueemme koskemattomuuden. Kun Suomi valitsee oman linjansa tärkeissä asioissa, niin silloin pitää muistaa se, että koskaan ei saa unohtaa sellaista asiaa, että maailma elää jatkuvassa muutoksessa. Ja tuon asian lisäksi on myös muistettava, että toki Venäjä on rajanaapurimme jatkossakin, vaikka ostaisimme kuinka tyylikkäitä hävittäjäkoneita. Kuitenkaan meidän ei ole hyvä hyökätä tavallisia venäläisiä vastaan, koska "idän ihme" tunnetaan tavastaan puolustaa kansalaisiaan aseellisesti, ja toki Moskovassa halutaan varmasti palauttaa se asema, mikä Neuvostoliitolla oli kansainvälisessä politiikassa.

Ja sen takia Venäjä on lähtenyt Syyriassa mukaan tuohon sisällissotaan hyvin näyttävillä varusteilla sekä toiminnalla. Joidenkin mielestä meidän tulisi palata ehkä Paasikiven-Kekkosen linjalle, missä suhteemme Venäjään olisi sellaista, että myötäilisimme Kremliä kaikessa. Se että Venäjälle annettaisiin vain jatkuvasti periksi kuitenkin saattaisi yllyttää sitä aggressiiviseen toimintaan myös muualla lähialuellaan. Suomen on tehtävä itse omat turvallisuuspoliittiset päätöksensä, mutta kun keskustellaan siitä, miten turvallisuutta kehitetään, niin aina on sellainen asia otettava huomioon, että kriisin syntyessä ei varmasti tukea ole tulossa, jos Suomi ei sitä muille ole antanut.

Jos kyseessä on kriisi Venäjän kanssa, niin silloin meillä olisi hyvä olla omia välineitä, joilla voimme oikeasti puolustautua, koska Venäjä on sen verran mahtava sotilasmahti, että sen vihamiehille ei takuulla aseita myydä. Toisaalta meidän ei pidä kuitenkaan yllyttää ihmisiä käymään esimerkiksi tavallisten venäläisten turistien kimppuun, koska tavallisilla venäläisillä on aika vähän tekemistä Kremlin kanssa. Ja jos asiaa ajatellaan siten, että tavallisten venäläisten kimppuun hyökkääminen varmasti sitten antaa Kremlin haukoille syyn uhata tuota valtiota, niin yllyttäminen väkivaltaan tai kiihkoilu ei varmasti kuitenkaan palvele Suomen etua.

Tuo meidän kansallinen etumme ei ole synonyymi johtavien poliitikkojen tai yksittäisten kansanedustajien sekä yritysjohtajien edun kanssa, eikä maan puolustaminen tarkoita sitä, että jos vaikka rakennustyömaalla tulee riita, niin sitten kiistan osapuolet kutsutaan kertausharjoituksiin, ja siellä sitten sotilasarvojen turvin näytetään toiselle osapuolelle taivaan merkit. Tai jos joku kirjoittaa Internetiin asioista, jotka eivät hänelle suorastaan kuulu, niin sitten tuon ulkopolitiikan kommentoimista lähdetään opettamaan puolustusvoimissa kertausharjoitusten merkeissä, missä kerrotaan tuo ikuinen fraasi, että "ulkopolitiikkaa johtaa presidentti", ja se on myös "sotamies X":n hyvä opetella vastaavia kirjoituksia silmällä pitäen.

Eli meidän on hyvä kehittää valtioidemme välisiä suhteita siten, että voimme toimia kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Eli kuten sanotaan, niin meidän pitää rakentaa rauhaa, mutta samalla varautua pahimpaan. Toisin sanoen maamme puolustuksen tulee olla tehokasta sekä uskottavaa, sekä sen pohjalta olisi tehtävä myös taistelumateriaalia koskevat päätökset. Kuitenkin Suomen on samalla toimittava aktiivisesti kehittäen rauhanomaista yhteistyötä Venäjän sekä Euroopan välillä, sekä tuettava maltillisia voimia muualla maailmassa.

Se haluaa osoittaa maailmalle sen, että sillä on jatkossa sanansa sanottavana maailman poliittisella kentällä, mutta kuitenkin pitää muistaa, että tuolla globaalilla toimintakentällä on nykyään uusia yrittäjiä, joita pitää myös aina kuunnella. Kiina, Intia sekä Pakistan ovat valtioita, joiden ei olisi uskonut joskus olevan maailmanpolitiikassa vakavasti otettavia maita, mutta nykyään ne ovat supervaltoja siinä missä Venäjä sekä USA:kin ovat. Turvallisuuspolitiikkaa mietittäessä tulee aina mieleen sellainen asia, että mitä jos tekisimme saman kuin Britannia, eli jättäisimme EU:n taaksemme, ja ryhtyisimme sitten harjoittamaan vanhoista ohjelmista tuttua ulkopolitiikkaa? Iso-Britannia on kuitenkin valtio, jolla on hieman toisenlainen talouselämä kuin meidän maallamme. Sillä oli oma valuutta myös EU:ssa, mikä tietenkin teki tuosta erosta helpon, ja myös se että EU ei muutenkaan juuri normaalissa elämässä ole näkynyt on helpottanut Brexit:iä. Samoin sen vieritse kulkee suurin osa EU:n merireiteistä,  joten sen takia tuon maan läpi kulkee valtavasti tavaraa.

Eli tavallinen britti ei juurikaan tätä eroa edes tule huomaamaan, koska punta on edelleen britannian valuutta. Samoin tuolla valtiolla on todella vahva kansallinen identiteetti, mikä näkyy esimerkiksi vasemmanpuoleisena liikenteenä, ja siksi britit eivät varmasti ole tunteneet olevansa kovin kotonaan EU:ssa. Ja myös englannin kieli saa aikaan sen, että britit tuntevat outoa toveruutta amerikkalaisten kanssa, koska kummankin maan kansalaiset voivat käyttää äidinkieltään toisessa maassa. Iso-Britannialla on lisäksi myös öljyä, mikä sitten vahvistaa tuon maan taloutta, ja tietenkin tuo valtio on myös sotilaallisesti erittäin vahva.

Sitä luonnehditaan "maailman pienimmäksi supervallaksi", ja sen kansallinen ydinpelote on erittäin tehokas. Sen strateginen iskuvoima perustuu Trident-ohjuksiin, mutta pääpaino ilmeisesti on nopeasti siirrettävillä taktisilla aseilla. Esimerkiksi britannian asevoimilla uskotaan olevan myös SADM (Special Atomic Demolition Munition)-tyyppisiä kannettavia ydinpommeja, joiden käyttöön maan legendaariset SAS-joukot on kuulemma valmennettu. Tuollaisia ydinpommeja voidaan soluttaa johonkin kohteeseen, ja sen avulla voidaan tuhota kohtalaisen suuria installaatioita. Britannia on muutenkin maantieteellisesti hieman toisessa paikassa kuin Suomi, ja sen takia tuon maan on helpompi erota EU:sta kuin Suomen. Saarivaltiona sen kanssakäyminen mannereuroopan kanssa on toisen tyyppistä kuin Ranskan.

elainasiaa.blogspot.fi