Karoliinisessa instituutissa on tehty järkyttävä hoitovirhe, missä ihmisiin on kokeiltu hoitoa, mikä on nopeuttanut heidän kuolemaansa. Mutta kantasolut ovat kuitenkin mullistamassa lääketiedettä

Kantasolut ovat mullistamassa lääketiedettä 

Karoliinisessa instituutissa on paljastunut kantasoluihin liittyvä kokeilu, missä on ilmeisesti tapahtunut ihmishenkien menetyksiä. Itse olen joskus miettinyt sitä, että kuinka paljon tuollaisia kokeita on maailmalla tehty erityisesti koulukodeissa oleviin lapsiin ja nuoriin, joiden vanhemmat eivät ole heistä mitenkään välittäneet. Ja jos perheenjäsenet eivät välitä tai lapsen virkaholhooja on saamaton, niin silloin on mahdollista, että joku ”Dr. Mengele” sitten tekee vastuuttomia kokeita nimenomaan lapsille, joilla ei ole lain edessä mahdollisuutta edustaa itseään ja ajaa omia asioitaan, jolloin lääkäri saattaa selvitä hyvinkin tuskallisesta hoidosta ilman seurauksia.

Jos lääkäri tekee hoitovirheitä, niin hän voi silloin tietenkin leimata potilaansa psykoottiseksi, jotta ei saisi seuraamuksia noista kivuliaista hoidoista. Yleisin hoitovirhe, minkä lääkäri tekee, on hampaiden poraus ilman puudutusta. Tuota menetelmää on ”menestyksellisesti ”käytetty esimerkiksi koulukodeissa kurinpitoon, jotta henkilökunta ei jäisi kiinni väkivaltaisuudesta. Mutta lapsen kanssa toimittaessa on ongelmallista se, että hän ei itse tiedä, milloin toinen tekee hänelle pahaa, ja silloin esimerkiksi hampaiden puuduttamisen pois jättäminen voidaan hänelle perustella hoidollisella tarpeella. Itse kyllä mietin, että kuinka monta kahelia on tuollaisen toiminnan takia tuotettu kadulle, kun he eivät itse ole noista asioista uskaltaneet puhua.

Lääkekokeiluihin pitäisi aina pyytää lupaa, ja itsestäni on surullista lukea tällaista, missä erityisesti nuoriin potilaisiin on kokeiltu hoitomuotoja, jotka eivät sitten ole tehonneet. Jos kyseessä on ollut esimerkiksi kantasolututkimus, missä soluja on annettu potilaalle väärin, niin silloin lääkäri ei ole ehkä ymmärtänyt sitä, että potilaan immuunijärjestelmä on saattanut hyökätä noita soluja vastaan, koska niiden pintaproteiini on aiheuttanut hylkimisreaktion.

Koska kyseessä on kantasolujen käyttö hoidon yhteydessä, niin on saattanut käydä niin, että nuo solut mitä istukoista on otettu eivät olisi olleet eläviä, jolloin niillä ei olisi ollut mitään hyödyllistä käyttöä syövän hoidossa. Jos ihmiseen siirretään vääriä luuydinsoluja, niin silloin hänen luuytimensä aiheuttama hyöölkimisrekatio surmaa hänet. Tuon takia kantasoluille pitää tehdä erittäin tarkka proteiinikartoitus eli kudostyyppiä koskeva analyysi, jotta hylkimisreaktio ei ala, kun luuydin alkaa kehittyä noista  kehoon siirretyistä soluista. Kudostyyppimääritys on paljon vaativampaa kuin pelkkä veriryhmäkoe, ja sen tekeminen on erittäin vaativaa.

Jos määritystä ei olla tehty, niin silloin elimistön immuunipuolustus hyökkää kudossiirrettä kuten siirtoelintä vastaan. Kun kantasoluhoitoja annetaan, niin hoidon onnistumisen kannalta kaikkein tärkein edellytys olisi se, että nuo hoidossa käytettävät solut olisivat elossa. Muuten niistä ei olisi mitään hyötyä potilaalle. Kantasoluja käytetään siihen, kun potilaan luuydin tuhoutuu syövän yhteydessä, niin silloin siirteenä annettavilla kantasoluilla korvataan tuo tuhoutunut kudos.

Mutta kuten tiedämme, niin tällaiseen tutkimukseen pitää aina pyytää lupa viranomaisilta, koska vain silloin voidaan varmistaa se, että hoito ei tehoa, niin silloin potilas voidaan palauttaa normaalin sytostaattihoidon piiriin. Syy siihen, miksi kantasoluista ollaan niin kovin kiinnostuneita, johtuu siitä että niiden avulla saadaan aikaan hoitoa, missä ei tarvitse käyttää myrkkyjä. Mutta ongelma kantasoluhoidossa on se, että jos soluja annetaan ihmiselle väärin, niin silloin immuunipuolustus tuhoaa nuo solut. Kantasoluja ei käytetä vain syövän hoitoon, vaan myös esimerkiksi tuhoutuvia ”subtantia nigran” aivoalueen soluja on korvattu kantasoluilla, jolla hoidetaan nimenomaan parkinsonin tautia, joka johtuu tuon aivoalueen solujen tuhoutumisesta.

Samoin muihin aivovammoihin on ajateltu käyttää kantasoluja, joita sitten siirretään ihmisen aivoihin injektion avulla. Kuitenkin noita hoitoja annettaessa pitää huolehtia siitä, että annettavat solut ovat elossa, jolloin ne voivat tuottaa noita tytärsoluja. Mutta kantasolujen hankkiminen on ollut hiukan vaikeaa, koska niitä ei yleensä ole kuin sikiöissä sellaisia määriä, että niitä voidaan hankkia massahoitoja varten.

Ja tuosta syystä tästä hoitotoimenpiteestä ollaan myös keskusteltu moraalin kannalta. Näet tuo kantasoluterapia on vaatinut keskosten käyttöä solujen lähteenä, ja tuolloin on keskusteltu sellaisesta ajatuksesta, missä vanhemmat tekisivät lapsen, jotta he saisivat kantasoluja. Ja arvatkaa että mitä tuollaisesta mahdollisuudesta ajatellaan, eli lapsen vanhemmat tekisivät lapsen aborttia varten pelastaakseen itsensä. Ja se on monille ihmisille vähän liikaa.

Tuo näet tarkoittaisi ihmisalkioiden tuottamista tuota terapiaa varten, mikä sitten aiheuttaa sellaisia näkyjä, joista kaikki eivät pidä. Jos ajatellaan biotekniikan mahdollisuuksia tuon hoitomuodon kehittymisessä, niin silloin esimerkiksi rottien tai muiden nisäkkäiden soluihin voidaan liittää geenejä, jotka saavat ne muuttumaan ihmisen kantasoluksi.

Mutta on olemassa myös sellaisia mahdollisuuksia syövän hoitoon, missä ihmisen luuydin tapetaan ensin täysin, ja siitä otettu näyte puhdistetaan syöpäsoluista. Ja sitten kun kaikki ihmisen syövän runtelemat luuytimen soluista on tuhottu, niin häneen sitten lisätään omaa luuydintä, jossa sädehoidon avulla on tuhottu kaikki leukemiasolut. Tuo tietenkin estää silloin hylkimisreaktion, koska tekniikassa käytetään ihmisen omia soluja. Ja kloonaus- ja geeninsiirtotekniikan kehittyminen varmasti auttaa tämän hoitomuodon yleistymiseen. Mutta esimerkiksi maksa voidaan viljellä tulevaisuudessa uudestaan elatusalustoille siirretyistä maksasoluista, ja silloin voidaan hoitaa tuhoutuneita maksoja vähän tehokkaammin kuin nykyään.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/sd-sairaita-hoidettu-kokeellisesti-luvatta-ruotsissa-suurin-osa-lapsia-kuolleisuus-suuri/6268996


metsantarinoita.blogspot.fi

Neuvotteluissa käytettävä taktikointi on melko helppoa, eli jos vastapuoli ehdottaa jotain, niin silloin pitää muistaa, että kukaan ei tee itselleen epäedullisia sopimuksia

B-2 Spirit

Kun ajatellaan esimerkiksi Reaganin ja Gorbatshovin tapaamista Reykjavikissa, jossa nuo valtionpäämiehet solmivat historiallisen START-sopimuksen, missä ydinaseiden määrää vähennettiin rajusti, sekä esimerkiksi IRBM (Intermediate Range Ballistic Missile)-asejärjestelmät kiellettiin, ja MIRV-kärkien tuotantoa supistettiin, niin että strategisissa ICBM-ohjuksissa on vain yksi taistelukärki, mikä merkitsi monikärkiohjusten tuotannon lopettamista pitää muistaa sellainen asia, että vaikka Neuvostoliitto puhui jatkuvasti taistelukärkien määrän pudottamisesta, niin sillä oli tuolloin tietenkin oma lehmä ojassa.

Neuvostoliitto oli tuolloin korkeasti mobilisoitujen keskimatkojen ydinaseiden kehittämisessä USA:aa jäljessä, ja sen ydinasedoktriini eli toimintaohjeet perustui pitkälti yhtä ydinkärkeä käyttävien SS-18-ohjusten käyttöön, ja noiden taistelukärkien teho olisi ollut noin 50-60 megatonnia, ja niiden avulla tuolla aseella olisi voitu uhata koko Eurooppaa tai yhdysvaltojen itärannikkoa. Se mikä Reagania kuitenkin ihmetytti oli se, että miksi tuo hänen  hjjuspuolustusohelmansa eli SDI:nsä piti sitten myös sisällyttää kiellettyjen aseiden listalle. Ja nykyään tiedämme sitten, että nykyiset ABM-järjestelmät ovat paljon kehittyneempiä sekä varmempia kuin mitään tuolloin SDI:ssa kehitetyistä järjestelmistä.

Tuon sopimuksen ideana oli se, että myös korkeasti mobilisoitavat SS-20 sekä Pershing-järjestelmät kiellettäisiin, koska Euroopan alueelta laukaistut Pershing II ohjukset voisivat tuhota esimerkiksi Neuvostoliiton komentobunkkereita maahan uppoavilla taistelukärjillä, joiden tulivoima on kuitenkin melko vähäinen 5-80 Kt. Tuon maahan uppoavan W-86-taistelukärjen sijoittaminen Pershing II-ohjukseen tietenkin peruuntui ohjusten poistuessa käytöstä. Tuosta kärjestä on julkaistu vain vähän tietoja, mutta sen epäillään olevan vain 30 cm halkaisijaltaan ja muistuttavan jotain jättimäistä nuppineulaa, koska sen pitää tunkeutua maan sisään ennen räjähdystä, joten sen on muotoiltu erittäin hoikaksi, jotta sen tunkeuma olisi maksimaalinen.

Tuon takia kyseisen ärjen torjuminen on huomattavan vaikeaa, ja samalla sen löytäminen tutkalla ei ole mikään kovin helppo suoritus. Samoin START poisti maalta laukaistavat Tomahawk-ohjukset Euroopasta, eli molempia ohjuksia odotti päätyminen museoon tai romuttamolle. USA kehitti nopeasti uudet taktiikat sekä aseet, joilla se voisi sitten operoida tehokkaasti Euroopassa myös ydinaseiden voimin, ja tuolloin kehitettiin esimerkiksi Trident-ohjuksen alateho-optio, jota testattiin ydinkokeessa nimeltään PHALANX ARMADA, ja tuo testattu räjähde ilmeisesti oli juuri W-86. Samoin USA:n sekä Britannian laivastot alkoivat varustella myös sukellusveneitään sekä pinta-aluksiaan Tomahawk-ohjuksilla, joiden tarkkuus oli niin suuri, että niiden konventionaaliset versiot ovat tuhonneet äärimmäisen tarkasti esimerkiksi tiettyjä taloja jostain kaupungeista.

Erittäin korkea tarkkuus sekä uuden sukupolven tietokoneet saavat nuo aseet toimimaan äärimmäisen tehokkaasti, ja tuon ohjuksen tarkkuus riittää esimerkiksi sen lennättämiseen kohteena olevan ohjustukikohdan siilojen luukusta sisään. Eli tuolloin molemmissa supervaltojen sotilasasinatutijoiden piireissä  oivallettiin se, että missään tapauksessa pelkkä kaupunkien uhkaaminen ei ollut mitenkään järkevää, vaan järkevää oli se, että uhkaus kohdentui vihollisen ydinaseiden komentokeskukseen sekä ohjussiiloihin, koska jos nuo ohjukset tuhotaan siiloihinsa, niin silloin omien tappioiden määrä vähenee huomattavasti. Ja siksi alettiin nimenomaan ohjussiiloja sekä komentobunkkereita vastaan kehitellä uusia aseita, joista yksi on nimeltään JOSHUA-EXCALIBUR.

EMP-pommin diagrammi
(Ausairpower.net)

Kyseessä on oikeastaan tekniikka, missä samaan kohtaan ammutaan useita taistelukärkiä peräkkäin, ja jos samaan kraateriin osuu useita pommeja peräkkäin, niin silloin nuo aseet lopulta tapaavat bunkkerin katon, vaikka se olisi kuinka syvällä tahansa. Samoin äärimmäisen tarkasti kohdennetuilla W-86-taistelukärjillä voidaan hyökätä tehokkaasti myös ohjustukikohtia vastaan, eli nuo kärjet suunnataan tukikohdan betonikanteen tai sukellusveneiden bunkkereihin, ja sitten ne ammutaan noihin kohteisiin, jolloin bunkkerit sekä niissä mahdollisesti olevat sukellusveneet tuhoutuvat. Samanlaisia kärkiä myös venäjä on kehitellyt, mutta samalla esimerkiksi ICBM-ohjuksia on asennettu juniin, josta ne sitten voidaan laukaista.

Tuo tapa toimia perustuu siihen, että komentajat ennakoivat mielellään noiden ydinasetukikohtien olevan ensisijaisten iskujen kohteita, ja nykyään tietenkin myös noiden aseiden suuntausjärjestelmät ovat kehittyneitä, ja niiden  samaa luokkaa kuin kiinteistä siiloista ammuttujen ohjusten. Eli kumpikin osapuoli on kehittänyt nopeasti liikuteltavia strategisia aseita, joiden tuhoaminen on hyvin vaikeaa, koska niitä ei kovin helppoa ole paikallistaa. Noita aseita ovat esimerkiksi Venäjän SS-25 Topol-M-ohjukset, joita on asennettu sekä juniin että myös  maanteitä pitkin liikuteltaville alustoille. Samoin on tehty myös USA:n Minuteman-ohjuksille. Mutta kuten tiedämme, niin ydinaseiden merkitys taistelukentällä on vähentynyt, koska on kehitetty uusia suoran energian aseita, joilla voidaan tuhota vihollisen kohteita erittäin tarkoin määritetyltä alueelta.

Samoin myös uusia ohjustentorjunta-ohjuksia sekä muita ABM-varusteita on kehitetty tuon sopimuksen jälkeen, ja niihin kuuluvat mm. laser- sekä mikroaaltoon perutuvat aseet, sekä kineettiseen energiaan perustuvat ABM-ohjukset. Ne perustuvat pitkälti Pershing II ohjukseen, ja niiden taistelukärki tuhoaa kohteen törmäämällä siihen. Eli nuo taistelukärjet ovat oikeastaan täynnä haulia, jotka syöstään kohti tulevia taistelukärkiä vastaan, ja jotka tuhoavat sen törmäämällä tai sitten niissä on mikroaaltopommi, joka tuhoaa kohti tulevan aseen elektroniikan. Samaa tekniikkaa käytetään muuten myös ns. "E-pommissa", joka tuhoaa elektroniikan hyvin tehokkaasti, ja mikroaaltojen avulla voidaan luoda tarkoin määrätty tuhoalue, jossa olevat elektroniset laitteet sitten eivät enää toimi, ja ihmiset katoavat tuhkana ilmaan. Noissa välineissä käytetään räjähteitä puristamaan mikroaaltolähdettä tai sen paristoja, jotta  voidaan muodostaa äärimmäisen voimakas mikroaalto, joka pahimmillaan muuttaa ihmisen tuhkaksi muutamassa sekunnissa.

http://www.ausairpower.net/ASPC-E-Bomb-Mirror.html

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi