Neuvotteluissa käytettävä taktikointi on melko helppoa, eli jos vastapuoli ehdottaa jotain, niin silloin pitää muistaa, että kukaan ei tee itselleen epäedullisia sopimuksia

B-2 Spirit

Kun ajatellaan esimerkiksi Reaganin ja Gorbatshovin tapaamista Reykjavikissa, jossa nuo valtionpäämiehet solmivat historiallisen START-sopimuksen, missä ydinaseiden määrää vähennettiin rajusti, sekä esimerkiksi IRBM (Intermediate Range Ballistic Missile)-asejärjestelmät kiellettiin, ja MIRV-kärkien tuotantoa supistettiin, niin että strategisissa ICBM-ohjuksissa on vain yksi taistelukärki, mikä merkitsi monikärkiohjusten tuotannon lopettamista pitää muistaa sellainen asia, että vaikka Neuvostoliitto puhui jatkuvasti taistelukärkien määrän pudottamisesta, niin sillä oli tuolloin tietenkin oma lehmä ojassa.

Neuvostoliitto oli tuolloin korkeasti mobilisoitujen keskimatkojen ydinaseiden kehittämisessä USA:aa jäljessä, ja sen ydinasedoktriini eli toimintaohjeet perustui pitkälti yhtä ydinkärkeä käyttävien SS-18-ohjusten käyttöön, ja noiden taistelukärkien teho olisi ollut noin 50-60 megatonnia, ja niiden avulla tuolla aseella olisi voitu uhata koko Eurooppaa tai yhdysvaltojen itärannikkoa. Se mikä Reagania kuitenkin ihmetytti oli se, että miksi tuo hänen  hjjuspuolustusohelmansa eli SDI:nsä piti sitten myös sisällyttää kiellettyjen aseiden listalle. Ja nykyään tiedämme sitten, että nykyiset ABM-järjestelmät ovat paljon kehittyneempiä sekä varmempia kuin mitään tuolloin SDI:ssa kehitetyistä järjestelmistä.

Tuon sopimuksen ideana oli se, että myös korkeasti mobilisoitavat SS-20 sekä Pershing-järjestelmät kiellettäisiin, koska Euroopan alueelta laukaistut Pershing II ohjukset voisivat tuhota esimerkiksi Neuvostoliiton komentobunkkereita maahan uppoavilla taistelukärjillä, joiden tulivoima on kuitenkin melko vähäinen 5-80 Kt. Tuon maahan uppoavan W-86-taistelukärjen sijoittaminen Pershing II-ohjukseen tietenkin peruuntui ohjusten poistuessa käytöstä. Tuosta kärjestä on julkaistu vain vähän tietoja, mutta sen epäillään olevan vain 30 cm halkaisijaltaan ja muistuttavan jotain jättimäistä nuppineulaa, koska sen pitää tunkeutua maan sisään ennen räjähdystä, joten sen on muotoiltu erittäin hoikaksi, jotta sen tunkeuma olisi maksimaalinen.

Tuon takia kyseisen ärjen torjuminen on huomattavan vaikeaa, ja samalla sen löytäminen tutkalla ei ole mikään kovin helppo suoritus. Samoin START poisti maalta laukaistavat Tomahawk-ohjukset Euroopasta, eli molempia ohjuksia odotti päätyminen museoon tai romuttamolle. USA kehitti nopeasti uudet taktiikat sekä aseet, joilla se voisi sitten operoida tehokkaasti Euroopassa myös ydinaseiden voimin, ja tuolloin kehitettiin esimerkiksi Trident-ohjuksen alateho-optio, jota testattiin ydinkokeessa nimeltään PHALANX ARMADA, ja tuo testattu räjähde ilmeisesti oli juuri W-86. Samoin USA:n sekä Britannian laivastot alkoivat varustella myös sukellusveneitään sekä pinta-aluksiaan Tomahawk-ohjuksilla, joiden tarkkuus oli niin suuri, että niiden konventionaaliset versiot ovat tuhonneet äärimmäisen tarkasti esimerkiksi tiettyjä taloja jostain kaupungeista.

Erittäin korkea tarkkuus sekä uuden sukupolven tietokoneet saavat nuo aseet toimimaan äärimmäisen tehokkaasti, ja tuon ohjuksen tarkkuus riittää esimerkiksi sen lennättämiseen kohteena olevan ohjustukikohdan siilojen luukusta sisään. Eli tuolloin molemmissa supervaltojen sotilasasinatutijoiden piireissä  oivallettiin se, että missään tapauksessa pelkkä kaupunkien uhkaaminen ei ollut mitenkään järkevää, vaan järkevää oli se, että uhkaus kohdentui vihollisen ydinaseiden komentokeskukseen sekä ohjussiiloihin, koska jos nuo ohjukset tuhotaan siiloihinsa, niin silloin omien tappioiden määrä vähenee huomattavasti. Ja siksi alettiin nimenomaan ohjussiiloja sekä komentobunkkereita vastaan kehitellä uusia aseita, joista yksi on nimeltään JOSHUA-EXCALIBUR.

EMP-pommin diagrammi
(Ausairpower.net)

Kyseessä on oikeastaan tekniikka, missä samaan kohtaan ammutaan useita taistelukärkiä peräkkäin, ja jos samaan kraateriin osuu useita pommeja peräkkäin, niin silloin nuo aseet lopulta tapaavat bunkkerin katon, vaikka se olisi kuinka syvällä tahansa. Samoin äärimmäisen tarkasti kohdennetuilla W-86-taistelukärjillä voidaan hyökätä tehokkaasti myös ohjustukikohtia vastaan, eli nuo kärjet suunnataan tukikohdan betonikanteen tai sukellusveneiden bunkkereihin, ja sitten ne ammutaan noihin kohteisiin, jolloin bunkkerit sekä niissä mahdollisesti olevat sukellusveneet tuhoutuvat. Samanlaisia kärkiä myös venäjä on kehitellyt, mutta samalla esimerkiksi ICBM-ohjuksia on asennettu juniin, josta ne sitten voidaan laukaista.

Tuo tapa toimia perustuu siihen, että komentajat ennakoivat mielellään noiden ydinasetukikohtien olevan ensisijaisten iskujen kohteita, ja nykyään tietenkin myös noiden aseiden suuntausjärjestelmät ovat kehittyneitä, ja niiden  samaa luokkaa kuin kiinteistä siiloista ammuttujen ohjusten. Eli kumpikin osapuoli on kehittänyt nopeasti liikuteltavia strategisia aseita, joiden tuhoaminen on hyvin vaikeaa, koska niitä ei kovin helppoa ole paikallistaa. Noita aseita ovat esimerkiksi Venäjän SS-25 Topol-M-ohjukset, joita on asennettu sekä juniin että myös  maanteitä pitkin liikuteltaville alustoille. Samoin on tehty myös USA:n Minuteman-ohjuksille. Mutta kuten tiedämme, niin ydinaseiden merkitys taistelukentällä on vähentynyt, koska on kehitetty uusia suoran energian aseita, joilla voidaan tuhota vihollisen kohteita erittäin tarkoin määritetyltä alueelta.

Samoin myös uusia ohjustentorjunta-ohjuksia sekä muita ABM-varusteita on kehitetty tuon sopimuksen jälkeen, ja niihin kuuluvat mm. laser- sekä mikroaaltoon perutuvat aseet, sekä kineettiseen energiaan perustuvat ABM-ohjukset. Ne perustuvat pitkälti Pershing II ohjukseen, ja niiden taistelukärki tuhoaa kohteen törmäämällä siihen. Eli nuo taistelukärjet ovat oikeastaan täynnä haulia, jotka syöstään kohti tulevia taistelukärkiä vastaan, ja jotka tuhoavat sen törmäämällä tai sitten niissä on mikroaaltopommi, joka tuhoaa kohti tulevan aseen elektroniikan. Samaa tekniikkaa käytetään muuten myös ns. "E-pommissa", joka tuhoaa elektroniikan hyvin tehokkaasti, ja mikroaaltojen avulla voidaan luoda tarkoin määrätty tuhoalue, jossa olevat elektroniset laitteet sitten eivät enää toimi, ja ihmiset katoavat tuhkana ilmaan. Noissa välineissä käytetään räjähteitä puristamaan mikroaaltolähdettä tai sen paristoja, jotta  voidaan muodostaa äärimmäisen voimakas mikroaalto, joka pahimmillaan muuttaa ihmisen tuhkaksi muutamassa sekunnissa.

http://www.ausairpower.net/ASPC-E-Bomb-Mirror.html

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi