Vaikuttamisesta sekä asioista puhumisesta, ja siitä kuinka puolueellisuus voi vääristää koko asian sisällön
Koska blogin otsikko on "yksittäinen ihminen voi nykyään vaikuttaa yhteiskuntaan tehokkaammin kuin koskaan ennen", niin ajattelin hieman avata tuota otsikkoa. Nykyään ihmisillä on käytössään kaiken maailman ilmaisia julkaisualustoja, johon he voivat kirjoittaa asioista, jotka heidän mieltään painavat, ja josta he haluavat kertoa myö muille ihmisille, niin toki on hyvä selventää tätä mallia hiukan. Eli jos ihmiset olisivat vaienneet kohtaamistaan vääryyksistä, ja sitten jättäneet asian siihen, niin silloin saattaa olla niin, että esimerkiksi monet väärinkäytökset sitten olisivat jääneet ainiaaksi piiloon, ja ehkä Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio olisi vielä virassaan.
Tuollainen asia varmasti olisi ennen sitten vaiettu kuoliaaksi, ja toki tuolloin vanhaan hyvään aikaan tuo Aarniosta ilmoituksen tehnyt ilotyttö olisi ehkä sitten vain lähetetty venäjälle takaisin, kun tuollainen virkakuntaan kuuluva henkilö oli joutunut syyttelyn kohteeksi. Ja toki lehdistö tuki voimakkaasti Aarnion puolustusta, ja antoi hänen asianajajalleen todella paljon palstatilaa, joten vanhaan hyvään aikaan tuo mies olisi varmasti saanut jatkaa virassaan, minkä jälkeen televisiossa olisi esiintynyt hyväntuulinen huumepoliisi, joka takuulla olisi esitellyt mielellään kotietsintälupaa, jonka jälkeen tietenkin olisi todettu, miten tuollainen syyttely olisi johtanut siihen, että henkirikosten selvitysten määrä olisi laskenut tuolla alueella. Ja itse olen sitä mieltä, että tätä tapausta ei ehkä koskaan olisi puitu julkisuudessa, ja en muuten usko että tämä on ainutkertaista.
Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa kaikkiin mahdollisiin asioihin ottamalla ne puheeksi omissa kirjoituksissaan. Eli jos asioista vaietaan sekä niistä annetaan vain yksipuolista tietoa tai kerrotaan asioita ikään kuin tipotellen, niin silloin varmasti on ollut mahdollisuus siihen, että monia erittäin ikäviä asioita on jäänyt kertomatta yleisölle. Maamme journalistien korkeaa tasoa täytyy ensin tässä kehua, ja siksi esimerkiksi puolueellinen journalismi paistaa todella ikävästi muutamista viimeaikojen jutuista läpi.
Eli jos työn taso on muuten hyvää tai erinomaista, niin silloin kuitenkin pienetkin tason notkahdukset paistavat ikävästi läpi muuten hienoista lehtijutuista. Lehdistö on ihmisen paras ystävä sekä suoja mielivaltaa vastaan, mutta kuten tiedämme, niin lehtimiesten toiminta voi olla kuitenkin täysin julkisen sanan toimintaperiaatteiden vastaista. Kuten voimme varmasti todeta, niin esimerkiksi lehdistön avulla voidaan yksittäisen ihmisen oikeusturva tuhota lähes täysin. Samalla lehdistöllä on valta nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia, jotta niihin voidaan puuttua, ja yksi epäkohta tietenkin on se, että meidän poliitikkomme tukevat nimenomaan nuorten miesten maahanmuuttoa, mutta samalla ei tuota ryhmää mitenkään edes pyritä integnoimaan yhteiskuntaamme.
Itse olen sitä mieltä, että se että lennätämme tänne muutamia satoja pakolaisia, kun avun tarvitsijoita on miljoonia ei vastaa tarkoitustaan. Vaan meidän pitäisi viedä apua sinne, missä sitä tarvitaan, ja samalla kuitenkin olisi taattava noiden pakolaisleirien turvallisuus sekä neutraliteetti tuolla kaukana lähi-idässä, missä luodit lentävät sekä vihapuheet täyttävät ilman. Eli ainoa oikea tapa auttaa ihmisiä on auttaa massoja, ja se ei takuulla tarkoita sitä, että tänne lennätetään kaksisataa henkilöä valtion rahoilla. Tuo tänne lennätettävien määrä on aivan naurettava, kun sitä verrataan avun tarvitsijoiden kokonaismäärään, ja myös mielestäni se on hiukan erikoista, että EU:ssa yhden maan tekemä karkotuspäätös ei sido muita maita ollenkaan. Eli mielestäni tuo pakolaisten haastattelun pitäisi tapahtua tuolla etelässä, ja jos kriteerit eivät täyty, niin sitten pitää tuo henkilö lähettää takaisin, ja pitää huoli siitä, että hän ei enää vähään aikaan palaa EU:n alueelle.
Ja kuten varmasti tiedämme, niin viranomaisen puolelle on helppoa mennä, kun toimittaja pääsee sitten istumaan poliisiautoon, ja kuvaamaan tuon partion toimintaa "todellisissa tilanteissa". Kun mietitään sitä että mikä viranomainen oikeasti on, niin silloin taas tullaan sellaiseen asiaan, kuin että poliisikin on vain ihminen. Eli virkakunta koostuu yksilöistä, joilla on kaikilla hiukan eri kuva siitä, mikä milloinkin on oikea tapa toimia, ja tietenkin myös toimittajien asenne voi vaikuttaa jutun puolueettomuuteen. Ja se että esimerkiksi joku nuorisojengi samaistetaan virkamieheen nostaa esiin sellaisia kysymyksiä, että kuinka monta toimittajaa oikeasti on toiminut skinheadien tai äärivasemmistolaisissa organisaatioissa?
Kun puhutaan puolueellisesta journalismista, niin yksi esimerkki tästä on ollut yliopistojen maksullisuutta puolustava asenne mediassa. Keskusteltaessa niistä asioista, joista mediassa halutaan puhua, niin tietenkin lehdistö on todella asiallinen silloin, kun sen edustajat haluavat olla asiallisia. Mutta lehdissä voidaan antaa myös sellainen kuva, että ihmiset ikään kuin haluavat samaa kuin toimittajat, eli kuten varmaan muistamme, niin silloin aikoinaan oli sellainen linja, että ainoa oikea tapa hoitaa yliopistojen talous kuntoon oli periä kunnon lukukausimaksuja.
Silloin tietenkin oli sellainen käsitys, että jos noita 30 000 euron lukukausimaksuja aletaan periä, niin yliopistoista olisi saatu tehtyä sellainen valtion johtoa tai oikeastaan eduskuntaa sekä mediaa miellyttävä paikka, missä se tieto mitä tuotetaan on vain sitä median edustajia miellyttävää asiaa täynnä. Ja jostain syystä maassamme on sellainen asenne, että esimerkiksi vain ääriryhmien edustajille on annettu puheoikeus, jotta kaikki tietävät, mitä mieltä eräässä paikassa ollaan kaikesta, mikä hiukankin poikkeaa noiden ihmisten näkemyksistä esimerkiksi ulkomaalaisista. Toki media sitten aivan kuin muuttui perussuomalaisten sekä heidän puheenjohtajansa Timo Soinin vaalimainonnan alustaksi, jossa puhuttiin sitä, että meidän pitäisi sitten alkaa rakentaa muureja maamme ympärille.
Kuitenkaan en usko että syy tähän isänmaallisuuden puuskaan on ollut mikään Kreikkaan syydetyt miljardit tai se, että johonkin on perustettu pakolaiskeskus, vaan yksinkertaisesti puhtaasta itsekkyydestä, missä muutamat median edustajat ovat halunneet vähän esitellä omia sotilasarvojaan, jotka eivät varmaan aivan alikersantteja olleet. Ja siksi media täyttyi lähinnä vihakirjoituksista sekä erittäin maskuliinisista uutisista, missä mainostettiin noita kertausharjoituksia.
Eli en usko että noilla suorasukaisilla kommenteilla sekä lehtijutuilla, mitä aikoinaan julkaistiin lehdissä oli mitään sen suurempaa poliittista tarkoitusta, vaan joukko ihmisiä vain halusi esitellä sotilasarvojaan televisiossa. Kuitenkin tuo vihakirjoittelu on ollut varsin näkyvää, ja itse kyllä hiukan ikävissäni olen joutunut katselemaan sitä, kuinka tasokas sekä sananvapautta puolustava lehdistö oli muuttunut rikollisia sekä vääryyttä ja korruptiota puolustavaksi toimijaksi, jonka käsitys esimerkiksi massamurhaajista sekä muista kuvottavista henkilöistä on se, että he ikään kuin ansaitsisivat päästä vapauteen.
Tuolla tarkoitan esimerkiksi tuon Aarniosta ilmoituksen tehneen ilotytön kohtelua mediassa, sekä myös tietenkin tuon norjalaisen kahelin kohtelua, niin myös erään ruotsalaisen mielisairaalaan tuomitun sarjamurhaajan kohtelua mediassa, jossa lakimiehet sitten itkeskelivät, kun heidän asiakkaitaan oli painostettu. Ja tätä ennenkin on mediassa osoitettu hiukan erikoisia näkemyksiä, jotka koskevat nimenomaan murhaajia. Tässä todettakoon muuten sitten se, että eräs Mark Chapman istuu edelleen John Lennonin murhasta vankilassa, eikä hänellä ole mahdollisuutta sieltä päästä pois, joten hän sai saman tuomion kuin David Berkowitz eli "Son Of Sam" (Samin poika), joka on yksi historian brutaaleimmista sarajamurhaajista, ja toki tuo Chapman on varmasti ollut vaarallinen ympäristölleen, koska hänellä oli oikein tappolista, mutta kuitenkin joidenkin ihmisten mielestä Chapman olisi saanut rikoksestaan "Lennon-lisän". Mutta kuten tiedämme, niin tuollainen henkilö voi olla hyvin vaarallinen.
Eli kuten tiedämme, niin esimerkiksi Eveliina Lappalaisen murhaaja sai sitten mediassa melkoista ymmärtämystä heti, kun hän paljastui ilmeisesti Eveliinan isän esimiehen pojaksi. Tuolloin mediassa alettiin puhua siitä, kuinka tuo rikollinen piti päästää välittömästi pois vankilasta. Kun ensin oli lehdistön asenne sitten sellainen, että tuo rikollinen olisi pitänyt hirttää. Eli tällä tavoin sitten lehdistön asenne tuota poikaa kohtaan sitten muuttui. Ja tuo muutos kertoo hyvin ikävästä asenteesta, joka koskee sitten esimiesasemassa olevaa henkilöä, eli hänen toimintansa olisi jotenkin hyväksyttävämpää, kuin jos väkivallan tekijä olisi ollut hänen alaisensa.
metsantarinoita.blogspot.fi
Tuollainen asia varmasti olisi ennen sitten vaiettu kuoliaaksi, ja toki tuolloin vanhaan hyvään aikaan tuo Aarniosta ilmoituksen tehnyt ilotyttö olisi ehkä sitten vain lähetetty venäjälle takaisin, kun tuollainen virkakuntaan kuuluva henkilö oli joutunut syyttelyn kohteeksi. Ja toki lehdistö tuki voimakkaasti Aarnion puolustusta, ja antoi hänen asianajajalleen todella paljon palstatilaa, joten vanhaan hyvään aikaan tuo mies olisi varmasti saanut jatkaa virassaan, minkä jälkeen televisiossa olisi esiintynyt hyväntuulinen huumepoliisi, joka takuulla olisi esitellyt mielellään kotietsintälupaa, jonka jälkeen tietenkin olisi todettu, miten tuollainen syyttely olisi johtanut siihen, että henkirikosten selvitysten määrä olisi laskenut tuolla alueella. Ja itse olen sitä mieltä, että tätä tapausta ei ehkä koskaan olisi puitu julkisuudessa, ja en muuten usko että tämä on ainutkertaista.
Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa kaikkiin mahdollisiin asioihin ottamalla ne puheeksi omissa kirjoituksissaan. Eli jos asioista vaietaan sekä niistä annetaan vain yksipuolista tietoa tai kerrotaan asioita ikään kuin tipotellen, niin silloin varmasti on ollut mahdollisuus siihen, että monia erittäin ikäviä asioita on jäänyt kertomatta yleisölle. Maamme journalistien korkeaa tasoa täytyy ensin tässä kehua, ja siksi esimerkiksi puolueellinen journalismi paistaa todella ikävästi muutamista viimeaikojen jutuista läpi.
Eli jos työn taso on muuten hyvää tai erinomaista, niin silloin kuitenkin pienetkin tason notkahdukset paistavat ikävästi läpi muuten hienoista lehtijutuista. Lehdistö on ihmisen paras ystävä sekä suoja mielivaltaa vastaan, mutta kuten tiedämme, niin lehtimiesten toiminta voi olla kuitenkin täysin julkisen sanan toimintaperiaatteiden vastaista. Kuten voimme varmasti todeta, niin esimerkiksi lehdistön avulla voidaan yksittäisen ihmisen oikeusturva tuhota lähes täysin. Samalla lehdistöllä on valta nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia, jotta niihin voidaan puuttua, ja yksi epäkohta tietenkin on se, että meidän poliitikkomme tukevat nimenomaan nuorten miesten maahanmuuttoa, mutta samalla ei tuota ryhmää mitenkään edes pyritä integnoimaan yhteiskuntaamme.
Itse olen sitä mieltä, että se että lennätämme tänne muutamia satoja pakolaisia, kun avun tarvitsijoita on miljoonia ei vastaa tarkoitustaan. Vaan meidän pitäisi viedä apua sinne, missä sitä tarvitaan, ja samalla kuitenkin olisi taattava noiden pakolaisleirien turvallisuus sekä neutraliteetti tuolla kaukana lähi-idässä, missä luodit lentävät sekä vihapuheet täyttävät ilman. Eli ainoa oikea tapa auttaa ihmisiä on auttaa massoja, ja se ei takuulla tarkoita sitä, että tänne lennätetään kaksisataa henkilöä valtion rahoilla. Tuo tänne lennätettävien määrä on aivan naurettava, kun sitä verrataan avun tarvitsijoiden kokonaismäärään, ja myös mielestäni se on hiukan erikoista, että EU:ssa yhden maan tekemä karkotuspäätös ei sido muita maita ollenkaan. Eli mielestäni tuo pakolaisten haastattelun pitäisi tapahtua tuolla etelässä, ja jos kriteerit eivät täyty, niin sitten pitää tuo henkilö lähettää takaisin, ja pitää huoli siitä, että hän ei enää vähään aikaan palaa EU:n alueelle.
Ja kuten varmasti tiedämme, niin viranomaisen puolelle on helppoa mennä, kun toimittaja pääsee sitten istumaan poliisiautoon, ja kuvaamaan tuon partion toimintaa "todellisissa tilanteissa". Kun mietitään sitä että mikä viranomainen oikeasti on, niin silloin taas tullaan sellaiseen asiaan, kuin että poliisikin on vain ihminen. Eli virkakunta koostuu yksilöistä, joilla on kaikilla hiukan eri kuva siitä, mikä milloinkin on oikea tapa toimia, ja tietenkin myös toimittajien asenne voi vaikuttaa jutun puolueettomuuteen. Ja se että esimerkiksi joku nuorisojengi samaistetaan virkamieheen nostaa esiin sellaisia kysymyksiä, että kuinka monta toimittajaa oikeasti on toiminut skinheadien tai äärivasemmistolaisissa organisaatioissa?
Kun puhutaan puolueellisesta journalismista, niin yksi esimerkki tästä on ollut yliopistojen maksullisuutta puolustava asenne mediassa. Keskusteltaessa niistä asioista, joista mediassa halutaan puhua, niin tietenkin lehdistö on todella asiallinen silloin, kun sen edustajat haluavat olla asiallisia. Mutta lehdissä voidaan antaa myös sellainen kuva, että ihmiset ikään kuin haluavat samaa kuin toimittajat, eli kuten varmaan muistamme, niin silloin aikoinaan oli sellainen linja, että ainoa oikea tapa hoitaa yliopistojen talous kuntoon oli periä kunnon lukukausimaksuja.
Silloin tietenkin oli sellainen käsitys, että jos noita 30 000 euron lukukausimaksuja aletaan periä, niin yliopistoista olisi saatu tehtyä sellainen valtion johtoa tai oikeastaan eduskuntaa sekä mediaa miellyttävä paikka, missä se tieto mitä tuotetaan on vain sitä median edustajia miellyttävää asiaa täynnä. Ja jostain syystä maassamme on sellainen asenne, että esimerkiksi vain ääriryhmien edustajille on annettu puheoikeus, jotta kaikki tietävät, mitä mieltä eräässä paikassa ollaan kaikesta, mikä hiukankin poikkeaa noiden ihmisten näkemyksistä esimerkiksi ulkomaalaisista. Toki media sitten aivan kuin muuttui perussuomalaisten sekä heidän puheenjohtajansa Timo Soinin vaalimainonnan alustaksi, jossa puhuttiin sitä, että meidän pitäisi sitten alkaa rakentaa muureja maamme ympärille.
Kuitenkaan en usko että syy tähän isänmaallisuuden puuskaan on ollut mikään Kreikkaan syydetyt miljardit tai se, että johonkin on perustettu pakolaiskeskus, vaan yksinkertaisesti puhtaasta itsekkyydestä, missä muutamat median edustajat ovat halunneet vähän esitellä omia sotilasarvojaan, jotka eivät varmaan aivan alikersantteja olleet. Ja siksi media täyttyi lähinnä vihakirjoituksista sekä erittäin maskuliinisista uutisista, missä mainostettiin noita kertausharjoituksia.
Eli en usko että noilla suorasukaisilla kommenteilla sekä lehtijutuilla, mitä aikoinaan julkaistiin lehdissä oli mitään sen suurempaa poliittista tarkoitusta, vaan joukko ihmisiä vain halusi esitellä sotilasarvojaan televisiossa. Kuitenkin tuo vihakirjoittelu on ollut varsin näkyvää, ja itse kyllä hiukan ikävissäni olen joutunut katselemaan sitä, kuinka tasokas sekä sananvapautta puolustava lehdistö oli muuttunut rikollisia sekä vääryyttä ja korruptiota puolustavaksi toimijaksi, jonka käsitys esimerkiksi massamurhaajista sekä muista kuvottavista henkilöistä on se, että he ikään kuin ansaitsisivat päästä vapauteen.
Tuolla tarkoitan esimerkiksi tuon Aarniosta ilmoituksen tehneen ilotytön kohtelua mediassa, sekä myös tietenkin tuon norjalaisen kahelin kohtelua, niin myös erään ruotsalaisen mielisairaalaan tuomitun sarjamurhaajan kohtelua mediassa, jossa lakimiehet sitten itkeskelivät, kun heidän asiakkaitaan oli painostettu. Ja tätä ennenkin on mediassa osoitettu hiukan erikoisia näkemyksiä, jotka koskevat nimenomaan murhaajia. Tässä todettakoon muuten sitten se, että eräs Mark Chapman istuu edelleen John Lennonin murhasta vankilassa, eikä hänellä ole mahdollisuutta sieltä päästä pois, joten hän sai saman tuomion kuin David Berkowitz eli "Son Of Sam" (Samin poika), joka on yksi historian brutaaleimmista sarajamurhaajista, ja toki tuo Chapman on varmasti ollut vaarallinen ympäristölleen, koska hänellä oli oikein tappolista, mutta kuitenkin joidenkin ihmisten mielestä Chapman olisi saanut rikoksestaan "Lennon-lisän". Mutta kuten tiedämme, niin tuollainen henkilö voi olla hyvin vaarallinen.
Eli kuten tiedämme, niin esimerkiksi Eveliina Lappalaisen murhaaja sai sitten mediassa melkoista ymmärtämystä heti, kun hän paljastui ilmeisesti Eveliinan isän esimiehen pojaksi. Tuolloin mediassa alettiin puhua siitä, kuinka tuo rikollinen piti päästää välittömästi pois vankilasta. Kun ensin oli lehdistön asenne sitten sellainen, että tuo rikollinen olisi pitänyt hirttää. Eli tällä tavoin sitten lehdistön asenne tuota poikaa kohtaan sitten muuttui. Ja tuo muutos kertoo hyvin ikävästä asenteesta, joka koskee sitten esimiesasemassa olevaa henkilöä, eli hänen toimintansa olisi jotenkin hyväksyttävämpää, kuin jos väkivallan tekijä olisi ollut hänen alaisensa.
metsantarinoita.blogspot.fi
Comments
Post a Comment