Clive Cusslerin "Nostakaa Titanic!" (Raise the Titanic, 1978) on kirjoittajan ensimmäinen romaani, missä esitellään sankari nimeltään Dirk Pitt

Clive Cusslerin "Nostakaa Titanic" (Raise the Titanic, 1978)on kirja, joka ansaitsee paikkansa ihmisten hyllyssä. Se on hyvin viehättävä kuvaus siitä, kun joku supervalta alkaa kehittää erityistä asetta, millä se pystyy tuhoamaan kohti tulevia ohjuksia. Ideana kirjassa on se että USA:n asevoimat alkaa luonnostelemaan sellaista kaiutinta, millä voidaan luoda teräksen kova paineaalto.Kun Neuvostoliiton ohjukset osuvat tuohon teräksenkovaan paineaaltoon, niin silloin ne räsähtävät kappaleiksi. Itse kyllä hiukan ihmettelen, että mihin tuo USA:n tutkijaryhmä sitten tarvitsisi kirjassa mainittua "Byzanium-alkuainetta"? Kirja on ensimmäinen Dirk Pitt-romaani, ja siinä tietenkin vilisee erilaisia syvänmeren tutkimusvälineitä, mutta muuten tulos on melko paljon Alistair Macleanin romaanien kaltainen.

Eli tuon "Sisilialaisen projektin" onnistumisen kannalta tuo Titanicin nosto on ikään kuin pelkkää temppuilua, koska tuon kaiuttimen tarvitseman energian tuotantoon riittää aivan tavallinen sähköverkko. Tuon laitteen ideana on se, että voidaan kehittää ääniaalto, joka on kiveä kovempi. Ja itseasiassa esimerkiksi voimakkailla brisanttisilla räjähteillä kuten RDX:llä voidaan aikaansaada vastaava efekti, kuin metallisilla kalvoilla varustetuilla kaiuttimilla.

Tuossa räjähteillä toimivassa mallissa nuo RDX-panokset asetetaan telineissä oleviin putkiin, ja sitten nuo räjähteet laukaistaan oikealla hetkellä, jolloin sitten ilmakehässä etenevä paineaalto saa aikaan sen, että esimerkiksi lentokone voi pudota. Kun puhutaan esimerkiksi ääniaallosta, niin kyseessä on oikeastaan painerintama, joka etenee väliaineessa. Tuon ääniaallon nopeus ilmassa on vastaava kuin räjähteen sisällä etenevän palorintaman, ja siksi voidaan sanoa, että ääniaalto voi edetä ääntä nopeammin. Tuollaista painerintamaa joka etenee yli äänennopeuden kutsutaan "shokkiaalloksi". Joten toteuttaakseen tuollaisen äänikanuunan pitää sen rakentajan vain luoda kaiutin, jonka kalvo liikkuu edestakaisin ääntä nopeammin. Kun puhutaan ultravoimakkaista ääniaalloista, niin niiden mahdollista käyttöä esimerkiksi rakennusten tai lentokoneiden tuhoamiseen on varmasti tutkittu todella paljon.

Tuollainen ääniaaltoon tai nousevaan painerintamaan perustuvaa tuulitykkiä on kokeiltu monissa maissa, ja yleensä se on rakennettu niin, että esimerkiksi jättimäiseen torveen on kaadettu hiilivetyä, joka sitten on räjäytetty, niin että ylöspäin nousevat paineaallot ovat tuhonneet lentokoneita. Itse olen sitä mieltä, että tuulitykissä voisi olla potentiaalia esimerkiksi helikopterien torjuntaan. Mutta kun mietitään sitä, millainen tuulitykki voisi myös olla, niin silloin voidaan malliksi ottaa esimerkiksi rakettimoottori, joita asetetaan kohteen ympärille riviin. jolloin sitten voidaan muodostaa valtavan voimakas kuuman kaasun seinä, jolla estetään ainakin matalalla lentäviä lentokoneita pääsemästä kohteisiin.

 Kuitenkin esimerkiksi kaiutinten tai paineilman avulla toimiva tuulitykki olisi varmasti väline, joka joka olisi ehkä jopa kiinnostava esimerkiksi Pentagonin työntekijöiden mielestä. Mutta jos tuollainen supervoimakas kaiutin voidaan rakentaa sellaiseksi, että siitä tulee tarpeeksi kevyt, ja sillä olisi riittävän voimakas virtalähde, niin ehkä tuollaista järjestelmää voitaisiin käyttää myös lentokoneen nostamiseen ilmaan. Eli sen alle lähetetään supervoimakkaiden kaiuttimien avulla voimakkaita ääniaaltoja, jotka nostavat sen irti maasta. Ja jos tarkasti ajatellaan, niin LRAD-tekniikka voisi tehdä tuosta välineestä jopa sellaisen, että sitä voitaisiin oikeasti käyttää.

 Mutta kun ajatellaan tuota kirjaa vähän tarkemmin, niin silloin kyllä vähän rupeaa hymyilyttämään sellainen ajatus, että koko Titanic pitäisi nostaa sen takia, että tuollaista alkuainetta muka tarvitaan, ja jos se olisi sitten kaivettu jostain Novaja-Zemlijalta, niin silloin kyllä kirjan loppu hiukan ontuu, koska silloin USA käyttää kaiken Byzaniumin tuossa kokeessaan. Mutta kirja on oikeastaan aika hyvin kirjoitettu, vaikka se onkin Clive Cusslerin ensimmäinen romaani, ja ehkä sen takia suhteellisen kömpelöä tekstiä.

Ja kuten varmaan kaikki tietävät, niin tuo alkuaine "Byzanium" on täysin kuvitteellinen materiaali, koska maan pinnalla tai oikeastaan maapallolla luonnollisista alkuaineista painavin on Uraani, jonka jälkeen tuossa systemaattisessa taulukossa tulevat alkuaineet on keinotekoisesti valmistettu esimerkiksi pommittamalla toisia alkuaineita neutroneilla tai törmäyttämällä niitä lineaarikiihdyttimissä, joiden teho on vain murto-osa CERN:in syklotronin tehosta, mutta tuo alhaisempi teho estää noita atomeja hajoamasta palasiksi kun niitä törmäytetään. Ja tuolloin voidaan fuusiotekniikalla valmistaa melkein miten paljon uusia alkuaineita hyvänsä.

Nykyään muuten alkuaineiden toteaminen tapahtuu spekroskoopilla, joka on paljon tarkempi ja nopeampi alkuaineen toteamisväline kuin perinteinen kemiallinen testaus, ja se sitten tietenkin tekee mahdolliseksi myös äärimmäisen lyhyt ikäisten, eli sekunnin miljoonasosan olemassa olevan aineen toteamisen alkuaineeksi niiden spektriviivojen avulla. Tuollaisen laitteen avulla ovat löytyneet mm. alkuaineet 115 ja siitä eteenpäin tulevat alkuaineet, joiden olemassaolo oli ennen pelkkää teoreettista pohdintaa.

Tuollaisten superraskaiden alkuaineiden avulla voidaan valmistaa noin pingispallon kokoinen ydinreaktori, jolla sitten voisi esimerkiksi lentokone lentää jopa vuosien ajan. Ja jos voidaan luoda tuollainen superraskas alkuaine, jonka puoliintumisaika olisi ehkä kaksi vuotta, niin ihmisen unelmasta rakentaa todellisen elämän "Millenium Falcon voisi tulla totta. Titanicia ei varmasti koskaan tulla oikeasti nostamaan, koska se on katkennut kahtia upotessaan.


kirjabloggaus.blogspot.fi