Kauhujen Plymouth Fury vm. 1958 eli Stephen Kingin Christine vuodelta 1983 on kauhujen ihmeauto KITT

Stephen Kingin romaani Christine-Tappaja-auto (Christine, 1983) kertoo Plymouth Furysta vuosimallia 1958, joka kiitää yössä terrorisoimassa kaupunkia. Kyseinen 1958 Plymouth on Kingin versio Bond-autosta, ja eräänlainen demoninen versio ihmeauto KITT:istä. Maailman kuuluisin agentti James Bond tai 007 ajelee monissa elokuvissa varsin erikoisella autolla, joka on ehkä kuuluisin tuon elokuvasarjan omituisista välineistä, joista tuo mielikuvitusagentti on tuttu, ja tuollainen Aston Martin takuulla on muutenkin melko huomiota herättävä väline.

Toki Bond-elokuvien erikoisefektien tekijä ei varmaan ole ainoa ihminen maailmassa, joka on tuollaisia autoja ajatellut rakentaa. Eli varmasti joku sotilas on ainakin jossain erikoistilanteessa miettinyt esimerkiksi viukapanosten asentamista Jeeppien etupuskuriin, jolloin ajoneuvolla olisi voitu yrittää läpimurtoa jossain mottitilanteessa tai rynnäkössä. Ja osa ns. ”kääpiösukellusveneistä osa muistuttaa melkolailla tankkiautoa, eli niillä voidaan ajaa meren pohjalla kuin autolla, ja niitä käytetään esimerkiksi öljyputkien kunnostamiseen sekä erikoisjoukkojen soluttamiseen kohteiden lähelle.

Joten kai joku sitten on tuollaista ”sukellusvene” Lotusta joskus kokeillut, ja ainakin urheilusukeltajille tuosta välineestä olisi varmaan hyötyä. Eli ainakin tuollaisen auton runko pitää tietenkin tiivistää, niin että se kestää vettä ja autoon liittää snorkkeliputki, ja sen moottori muuttaa esimerkiksi diesel-sähköiseksi voimanlaitteeksi, missä laturin avulla ladataan akkuja, ja sitten noilla akuilla pyöritetään potkureita. Toisaalta kun veden paine kohoaa, niin se alkaa painaa ovia kiinni, jolloin ne tiivistyvät tiukasti runkoa vasten. Tuo snorkkeli voidaan toteuttaa kahdella letkulla, jotka on liitetty kohoihin, joilla saadaan nuo putken päät veden päälle. Se onko tuo väline sitten hyödyllinen, on eri asia, kuin että onko se toimiva.

Tai sitten voidaan käyttää pelkkiä akkuja. Samoin auton maskin taakse piilotettu sähköllä laukaistava sinko tai kranaattikonekivääri ei varmasti olisi ollut mitenkään teoreettinen kapine, jos esimerkiksi joku gangsteri aikoisi hyökätä panssariauton kimppuun. Eli ainakin noilla kammotuilla huumekartellien tappajilla  on ollut käytössään autoja, jotka on varustettu piilotetuilla aseilla, kuten muovisen maskin läpi ampuvilla singoilla tai sitten lisävalojen paikalle asennetuilla kylkimiinoilla, jotka on laukaistu valokatkaisijasta.

Kun puhutaan tuollaisista suurella tulivoimalla varustetuista ajoneuvoista, niin niitä varmasti on joku aikonut joskus käyttää ”vaikeissa sosiaalisissa kohtaamisissa” eli ehkä tuollainen henkilö on ajatellut käyttää tuollaista naamioitua taisteluajoneuvoa esimerkiksi kilpailevien gangsterien poistamiseen päiviltä, ja esimerkiksi nykyaikainen tekniikka panee ajattelemaan tuollaista iskuajoneuvoa uudessa valossa. Puhuttaessa autojen muuttamisesta radio-ohjattavaksi, niin silloin ohjausyksikkö kannattaa asentaa ohjaustehotimen moottoriin, ja mikäli kaasupoljin on digitaalisesti toimiva, niin silloin tietenkin kyseiseen ohjauspiiriin voidaan liittää radio-ohjain, joko niin että poljinta painetaan hydraulisella tunkilla tai sitten tuohon piiriin liitetään radio-ohjaimen johdot.

Mutta kun ajatellaan todella inhottavaa temppua, joka voidaan tehdä esimerkiksi autovarkaille, niin silloin tietenkin auton rattitankoon voidaan liittää pieni auton kytkin, joka irtoaa kun radio-ohjain kytketään päälle, jolloin auton ohjaaminen ei enää onnistu. Ja myös jarrupoljin voidaan ottaa irti ABS:stä. Samoin auton virta-avaimen sähköpiiriin voidaan tehdä kaksoiskytkentä, jolloin voidaan virta kytkeä kahdelta puolen, eli kun auto käynnistetään, niin sen valvoja sitten saa siitä tiedon, ja sitten hän voi virittää vehkeet. Tuolloin auton ovet lukitaan ja sitten sen hallintalaitteet otetaan pois kuljettajalta.

Tuon jälkeen autoa kauko-ohjaava henkilö voi sitten teoriassa ajaa auton vaikka poliisilaitoksen eteen, jos hän on hyvien puolella. Mutta tuolla tavoin voidaan myös toimia kuten jossain ”Salaisten kansioiden” jaksossa toimittiin. Eli penkin alle voidaan laittaa vaikka ilokaasupulloja, ja sitten nuo autossa olevat henkilöt tainnutetaan. Tuo autoa etäohjaava henkilö voi seurata liikennettä esimerkiksi maskiin asenetun kameran avulla, ja jos todella kamala ihminen on kyseessä, niin hän voi lavastaa toisen todella pahaan rikokseen.

Eli hän voi teoriassa rakentaa Stephen Kingin ”Christie-auton”, joka kylvää kaupungilla kuolemaa, kun sen omistaja istuu kotonan ja katsoo jotain elokuvaa. Kun ajatellaan tuota kauko-ohjattavaa autoa, niin sen runko on voitu rakentaa jossain armeijan varikolla sellaisesta aineesta, mitä kutsutaan ”muistimetalleiksi”. Tai toinen tapa tehdä tuollainen kauhuauto, on oikeasti käyttää kahta autoa, joihin on väärennetty samat valmistusnumerot, jotta tuo henkilö ei huomaa, jos hänen autonsa on vaihdettu.

Tuollainen rikos voidaan tehdä myös konventionaalisilla autoilla, eli silloin tarvitaan vain kaksi samanlaista autoa, sekä sitten tuon auton tallin avain, jotta autoja voidaan vaihtaa tallissa. Sillä tavoin voi sen kuski ottaa auton omistajan tietämättä käyttöön, ja tehdä kamalia asioita. Ja vaikka auto sitten saisi kolhuja, niin sen kaksoiskappale voidaan ajaa tuolloin talliin. Tuon jälkeen vain auton lommoutuneet osat sitten vaihdetaan uusiin, jotta kukaan ei huomaa yhtään mitään.

Vaikka tuo auto itse olisi jotenkin vanhan mallinen, niin sen tekniikka voidaan uusia. Tuossa auton modernisoinnissa jätetään ulkokuori alkuperäiseksi, mutta autoon asennetaan nykyaikainen katalysaattoria käyttävä kone, sekä muut ”herkut”, jotta sillä voidaan ajaa kadulla ilman ”octane boosteria”, ja noita ”tuunattuja” retro autoja käytetään paljon elokuvissa. Joten totta kai noihin vanhan ajan bemsakrematorioihin voidaan myös kauko-ohjauslaitteet asentaa. Eli jos henkilöillä olisi käytössään sopivat kaivertimet, niin he voisivat väärentää tuollaisen Plymouthin sarjanumerot kahteen täysin identtiseksi rakennettuun autoon, ja tietenkin myös nuo rekisterikilvet voidaan aina väärentää.

kirjabloggaus.blogspot.fi