Kuten kaikki me tiedämme niin aina välillä tulee eteen tilanteita, joissa omia tekeleitä pitää vähän poistaa. Tilanne on hiukan samanlainen kuin se, että komeroihin kerääntyy tavaraa. Kun sitten välillä katselen omia kirjoitelmiani, niin seuraa sellainen tunne, että blogit täyttyvät aiheen vierestä tehdyillä kirjoitelmilla, ja samalla myös mieleen tulee sellainen ajatus, että aina löytyy blogeja, joihin ei kukaan enää kirjoita. Noita blogeja voisin kutsua ikään kuin digitaalisiksi paperikoreiksi, eli ne vain ovat jääneet Internetiin. Kun ihminen kirjoittaa blogeja, niin hän ikään kuin pyrkii miellyttämään lukijoitaan. Lukijoiden miellyttäminen ei kuitenkaan tee mistään kirjoitelmasta sen parempaa tai huonompaa.
Kiinnostavia ne tietenkin voivat olla, eli kiinalaisen sillisalaatin ohjeiden julkaiseminen murhajuttujen lomassa varmasti tekee blogista kiinnostavan. Mutta kun mietitään yhdessä sitä, tyydyttääkö blogi kirjoittajan itsensä näkemystä siitä, mitä hän haluaa esitellä maailmalle, niin hänellä kuitenkin on oikeus poistaa sellaiset kirjoitelmat, jotka eivät häntä itseään miellytä. On olemassa ihmisiä, joiden mielestä he osaavat tehdä paljon hauskoja kirjoituksia. Tuloksena on toki hienoja rakennelmia, joissa saattaa olla paljon erilaisia mukavia kirjoituksia. Mutta palvelevatko ne kuitenkaan kirjoittajaa itseään, ja ovatko ne sellaisia asioita, joiden kautta hän haluaa esitellä osaamistaan maailmalle pitää aina miettiä tarkasti. Näet hyvin laajat blogit sitten aiheuttavat sen, että ne ikään kuin sitovat kirjoittajaa sellaiseen malliin, mikä ei ole hyväksi hänelle itselleen. Ja se että ihminen uskaltaa tuhota epätyydyttäviä tekstejään tekee hänestä kirjoittajan.
Ei ole mitään järkeä pitää omissa profiileissa blogeja, joita ei enää jaksa päivittää. Ja useiden blogien ylläpito tietenkin on aikaavievää työtä, ja kun ihminen kirjoittaa tekstiä, niin hän samalla sitten joutuu silloin jakamaan tekstejä ympäri verkkoa, jolloin aikaa copypasteen kuluu todella paljon. Ja samalla nuo blogit pitää aina valvoa, jotta niihin ei tule asiattomia kommentteja. Eli tämän takia osa blogeista joita olen tehnyt on poistunut ajasta netin roskakoriin. Mutta tässä tämä uudistunut versio. Uudistuminen takaa sen, että kirjoittaja voi ottaa jo kirjoittamiaan asioita uudelleen esille, ja kun kirjoittamista harjoitellaan, niin silloin tietenkin alussa pitää kirjoittaa kaikista asioista vähän "kieli keskellä" suuta, mutta myöhemmin sitten varmasti rohkeus kasvaa, ja samalla kirjoittaja ehkä haluaa poistaa vanhoja tekstejään, joita hän on tehnyt joskus kauan sitten.
Eli kuten tiedämme, niin silloin tällöin on hyvä istua alas, ja pohtia rauhassa sitä, että onko kirjoittajalla halua kirjoittaa asioista vanhojen kirjoitelmien päälle? Itse olen sitä mieltä, että ehkä näin ei ole. Ja kehitys tarkoittaa sitä, että kirjoitelma uudistuu kun rohkeus ilmaista itse kasvaa, ja henkilö uskaltaa panostaa tekstiin sekä osoittaa myös halua kirjoittaa sitä, mitä itse ajattelee noista asioista. Se että esittää omia mielipiteitä ja huomioita joistain asioista ei ole mikään rikos tai epäpätevyyden osoitus.
Ihmisellä on oikeus esittää kirjoitelmissaan myös omia näkemyksiään kaikista asioista, mitä hän sattuu näkemään tai kuulemaan, vaikka ne eivät muista ihmisistä olisi kovin mielenkiintoisia. Kirjoittaja on tekstin tuottaja, ja vaikka käytössä olisi kuinka loistavia alustoja, niin silloin voin kuitenkin huomauttaa, että on kirjoittajasta kiinni syntyykö tekstiä vai ei. Teksti on se mitä ihmiset lukevat. Heitä ei kiinosta mikään kaavamainen esitys tai sitten onko joku pilkku oikeassa paikassa. Se mitä ainakin itse lukaisen on tekstin sisältö. Muu on sivuseikka.
Tai ehkä jotain ihmistä sitten kiinnostaa enemmän jotkut pilkkuvirheet sekä se, että onko joku kappale sitten täysin oikean rivivälin päässä edellisestä kappaleesta. Ja ehkä jossain korkeakoulussa pitää teksti tuottaa tiettyyn kaavaan, jotta tuo oppilaitos voi kontrolloida sitä, että työ on heidän koulussaan tehty. Mutta muuten kirjoittaminen on vapaata, ja ehkä jostain ihmisestä tulee niiden kautta poliitikkoja. Tai joku muu saattaa pitää puheen Hyde Parkin Speaker's cornerissa, missä jokainen brittipoliitikko käy tarkastamassa sitä, että onko hänen puheillaan sitten kiinnostavuutta. Eli tuo sitten mittaa sitä, että onko poliitikon ajatuksilla ja hänellä itsellään mitään mahdollisuutta menestyä vaaleissa.
Kiinnostavia ne tietenkin voivat olla, eli kiinalaisen sillisalaatin ohjeiden julkaiseminen murhajuttujen lomassa varmasti tekee blogista kiinnostavan. Mutta kun mietitään yhdessä sitä, tyydyttääkö blogi kirjoittajan itsensä näkemystä siitä, mitä hän haluaa esitellä maailmalle, niin hänellä kuitenkin on oikeus poistaa sellaiset kirjoitelmat, jotka eivät häntä itseään miellytä. On olemassa ihmisiä, joiden mielestä he osaavat tehdä paljon hauskoja kirjoituksia. Tuloksena on toki hienoja rakennelmia, joissa saattaa olla paljon erilaisia mukavia kirjoituksia. Mutta palvelevatko ne kuitenkaan kirjoittajaa itseään, ja ovatko ne sellaisia asioita, joiden kautta hän haluaa esitellä osaamistaan maailmalle pitää aina miettiä tarkasti. Näet hyvin laajat blogit sitten aiheuttavat sen, että ne ikään kuin sitovat kirjoittajaa sellaiseen malliin, mikä ei ole hyväksi hänelle itselleen. Ja se että ihminen uskaltaa tuhota epätyydyttäviä tekstejään tekee hänestä kirjoittajan.
Ei ole mitään järkeä pitää omissa profiileissa blogeja, joita ei enää jaksa päivittää. Ja useiden blogien ylläpito tietenkin on aikaavievää työtä, ja kun ihminen kirjoittaa tekstiä, niin hän samalla sitten joutuu silloin jakamaan tekstejä ympäri verkkoa, jolloin aikaa copypasteen kuluu todella paljon. Ja samalla nuo blogit pitää aina valvoa, jotta niihin ei tule asiattomia kommentteja. Eli tämän takia osa blogeista joita olen tehnyt on poistunut ajasta netin roskakoriin. Mutta tässä tämä uudistunut versio. Uudistuminen takaa sen, että kirjoittaja voi ottaa jo kirjoittamiaan asioita uudelleen esille, ja kun kirjoittamista harjoitellaan, niin silloin tietenkin alussa pitää kirjoittaa kaikista asioista vähän "kieli keskellä" suuta, mutta myöhemmin sitten varmasti rohkeus kasvaa, ja samalla kirjoittaja ehkä haluaa poistaa vanhoja tekstejään, joita hän on tehnyt joskus kauan sitten.
Eli kuten tiedämme, niin silloin tällöin on hyvä istua alas, ja pohtia rauhassa sitä, että onko kirjoittajalla halua kirjoittaa asioista vanhojen kirjoitelmien päälle? Itse olen sitä mieltä, että ehkä näin ei ole. Ja kehitys tarkoittaa sitä, että kirjoitelma uudistuu kun rohkeus ilmaista itse kasvaa, ja henkilö uskaltaa panostaa tekstiin sekä osoittaa myös halua kirjoittaa sitä, mitä itse ajattelee noista asioista. Se että esittää omia mielipiteitä ja huomioita joistain asioista ei ole mikään rikos tai epäpätevyyden osoitus.
Ihmisellä on oikeus esittää kirjoitelmissaan myös omia näkemyksiään kaikista asioista, mitä hän sattuu näkemään tai kuulemaan, vaikka ne eivät muista ihmisistä olisi kovin mielenkiintoisia. Kirjoittaja on tekstin tuottaja, ja vaikka käytössä olisi kuinka loistavia alustoja, niin silloin voin kuitenkin huomauttaa, että on kirjoittajasta kiinni syntyykö tekstiä vai ei. Teksti on se mitä ihmiset lukevat. Heitä ei kiinosta mikään kaavamainen esitys tai sitten onko joku pilkku oikeassa paikassa. Se mitä ainakin itse lukaisen on tekstin sisältö. Muu on sivuseikka.
Tai ehkä jotain ihmistä sitten kiinnostaa enemmän jotkut pilkkuvirheet sekä se, että onko joku kappale sitten täysin oikean rivivälin päässä edellisestä kappaleesta. Ja ehkä jossain korkeakoulussa pitää teksti tuottaa tiettyyn kaavaan, jotta tuo oppilaitos voi kontrolloida sitä, että työ on heidän koulussaan tehty. Mutta muuten kirjoittaminen on vapaata, ja ehkä jostain ihmisestä tulee niiden kautta poliitikkoja. Tai joku muu saattaa pitää puheen Hyde Parkin Speaker's cornerissa, missä jokainen brittipoliitikko käy tarkastamassa sitä, että onko hänen puheillaan sitten kiinnostavuutta. Eli tuo sitten mittaa sitä, että onko poliitikon ajatuksilla ja hänellä itsellään mitään mahdollisuutta menestyä vaaleissa.
Comments
Post a Comment