Tänään lasten oikeuksien päivänä on tapahtunut jotain ennenkuulumatonta sekä ihmeellistä, eli ne jotka ovat joutuneet huostaanotetuiksi tuolloin lastensuojelun "villeinä vuosina" ovat nyt kuulleet sen, että valtio ei olekaan enää pelkkä erehtymättömyyden kulmakivi, vaan että sen nimissä on tehty psyykkistä sekä fyysistä väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät itse ole lastenkotiin varmasti halunneet eivätkä myöskään ole pyytäneet päästä mihinkään noista paljon puhutuista sijoitus- tai sijaiskoteihin. Koulukodit ovat itse sijainneet usein kaukana kaupungeista, joten niissä ei ole ehkä koskaan tehty oikeita tarkastuksia, ja siksi esimerkiksi 1970-luvulla on noissa paikoissa saattanut olla hyvinkin ikävä tunnelma sekä käytetyt rangaistusmenetelmät eivät ehkä olleet aivan lain mukaisia.
Itse olen myös yksi, jolta on anteeksi pyydetty, ja voin sanoa, että itse en ole väkivaltaa juurikaan kokenut, eikä tämä kirjoitus kuvaa sitä elämää mitä itse olen elänyt, mutta tuo oli valtiolta kaunis ele, ja tietenkin se varmasti avaa keskusteluja tästä asiasta. Valtio on nyt myöntänyt sen, että järjestelmässä on puutteita, joten nyt niitä voidaan alkaa sitten tosissaan korjata. Anteeksi kuitenkin voi antaa vain sellainen ihminen, jota vastaan on rikoksia tehty, eli muut eivät sitä voi toisen puolesta tehdä. Eikä kukaan voi antaa anteeksi esimerkiksi jatkuvaa alentavaa käytöstä, eristämistä, rumaa puhuttelua tai psyykkistä sekä fyysistä väkivaltaa pakkoaborteista sekä seksuaalisesta- ja muusta hyväksikäytöstä puhumattakaan.
ja muuta en tästä asiasta sitten viitsi kirjoittaa, mutta eiköhän näitä asioita ole jossain tullut eteen, vaikka tietenkin niistä ei muka ole saanut puhua, ja sitä itse kyllä ihmettelen suuresti. Mutta voin sanoa, että missään nimessä mikään hyvä asia ei huostaanotto kenenkään kohdalla ole, vaikka sitä ikään kuin mainostetaan jonain sosiaalitoimen hyväksi näkemänä tapana ratkaista lasten ongelmia. Näet esimerkiksi koteihin sijoitetut lapset saattavat jäädä täysin muun yhteisön kuten suvun ulkopuolelle, koska he eivät ikään kuin kuulu tuohon sukuun, mihin heidät on sijoitettu. Samoin jotkut vanhemmat ikään kuin kannustavat lapsiaan olemaan käymättä huostaanotettujen lasten luona, koska se ikään kuin on jollekin häpeäksi.
Se kenen pitää asiassa hävetä on aikuinen, jonka takia tuo huostaanotto on tehty eikä tuon lapsen. Itse olen sitä mieltä, että on lapsen edun vastaista, että noita asioita salataan, ja että vaitiolovelvollisuus ikään kuin suojelee noita vanhempia sekä ehkä pätemättömiä hoitajia enemmän kuin noita lapsia, joita on saatettu kohdella hyvinkin ikävällä tavalla. Kun puhutaan huostaanotosta, niin tuo lapsi sitä tuskin on oikeasti halunnut, eikä hänen nimensä koskaan ole jäänyt kertomatta, vaikka kuinka sosiaalivirasto pitää kiinni termistä "vaitiolovelvollisuus". Noiden ihmisten nimet, ketkä noissa ohjelmissa ovat esiintyneet ovat kaikkien tiedossa muutamassa tunnissa, vaikka kuinka niissä yritetään peitellä naamoja. Kun puhutaan siitä, että nuo kaikki huostaanotot on muka tehty lapsen etua ajatellen, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että joissakin tapauksissa on ollut kyseessä enemmänkin koulukotihenkilökunnan suojeleminen, jos ei sitten kotiinpaluu ole mitenkään onnistunut.
Ja samoin olen kyllä huomannut sen, että tuo koulukotien harjoittama "kova kohtelu" on niin ikään ruokkinut ihmisten pelkoa sekä häpeää, ja saanut heidät siksi torjumaan noita lapsia sekä nuoria. Eli he eivät halua uskoa, että "naapurin Ritu" joka on töissä sairaanhoitajana hakkaa tai jatkuvasti solvaa lapsia, jotka ovat hänen hoidossaan. Siksi on kaikille muka helpompi, että nuo lapset sitten karkoitetaan jonnekin sairaalaan, ettei ihmisten tarvitse heitä muka nähdä. On helpompi työntää päätä pensaaseen, kuin ottaa härkää sarvista, ja huomata se, että tuollaisiin kasvatuslaitoksiin on valittu henkilöitä, jotka viis veisaavat lasten edusta tai turvallisuudesta.
Heille koulukodit ovat vain työpaikka, missä kaikkien pitää olla kuten he haluavat. Ja tuo tietenkin saa aikaan sen, että kadut täyttyivät hivenen epäsosiaalisista ihmisistä, jotka ovat nuoruutensa viettäneet ilman perusturvallisuutta. Heidän lapsuuteensa on kuulunut koulukotien sekä henkilökunnan jatkuva vaihtuminen, mikä sitten on saanut aikaan sen, että heille annettuja lupauksia ei edes ole haluttu pitää. Seurauksena on ihminen, joka muuttaa jatkuvasti laitoksesta toiseen, ja tietenkin siinä koulunkäynti hiukan kärsii. Ja tietenkin tuolloin jää myös jatko-opintoihin hakeminen väliin, mikä lisää sitten sosiaalisia ongelmia.
Kun tuo koulukotien harmaus sitten jää taakse henkilön täyttäessä 18 vuotta, niin hän saattaa olla todella pahoin laitostunut sekä katkera ja ikävä kyllä täysin väärien ihmisten ympäröimä. Ja sitten voidaan sosiaalihuollolta saadut rahat viedä kaljakauppaan, jättää laskut maksamatta, kun ei niitä kukaan muukaan maksa, ja siirtyä sitten lopulta uuteen laitokseen. Itse en onneksi ole tuota kokenut, mutta olen tuollaisia ihmisiä nähnyt. Joten siksi olen sitä mieltä, että ennen noissa laitoksissa ikään kuin kannustettiin jättämään koulut kesken. Niin henkilökunnan ei tarvinnut pelätä sitä, että he kohtaavat entisen asiakkaansa työpaikallaan työtoverina. Mutta kuten olen sanonut, niin tuo ei toki ole kaikkien huostaanotettujen ihmisten tie, vaan heistä voi tulla ihan mitä vain.
Eli tässä vain sanon sen, että jos ihminen lukee sekä saa myös ammattinsa kautta arvostusta, niin se on varmasti kiusaajille pahempi rangaistus kuin joku puukotus tai muu vastaava tyhmä teko. Ja kiusaaja on kiusaaja, vaikka hän käyttäisi työssään koulukotivartijan tai -hoitajan titteliä. Eli toki tuollainen huostaanotettu henkilö on itse vastuussa teoistaan, ja siksi hän tietenkin saa rangaistuksen mahdollisesti tekemistään rikoksista. Mutta joskus vain kuulen kysyttävän, että oliko ihan pakko olla se "tyyppi", jota haastateltiin jossain ohjelmassa, ja joka sitten luettelee vankilareissujaan todella pitkään. Tuollaiset tyypit ovat kuitenkin poikkeus, vaikka heitä kovin paljon haastatellaan noihin A-studioihin tai vastaaviin ohjelmiin tehtyihin täytefilmeihin.
Comments
Post a Comment