Panssarintorjunnan nimissä kehitetään Geneven sopimuksessa kiellettyjä ammuksia, jotka aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä uhrilleen

Joukko luoteja jotka rikkovat geneven sopimusta:
vasemmalla onttokuorinen"glaser" ja oikealla panssarin
läpäisevä ammus. Luotien kuoressa oleva
ontto tila saa ne laajenemaan tehokkaasti

Kun insinööri tekee koneita, niin hän varoo laittamasta niihin liikaa liikkuvia osia, ja se sitten tietenkin saa kaikki laitteet muuttumaan helppokäyttöisiksi. Kun insinööri rakentaa esimerkiksi panssarivaunuja, niin silloin hän arvioi tarpeen, mikä tuolla työn teettäjällä on kyseiseen välineeseen. Taistelussa tietenkin on tärkeää, että panssarivaunun tykki on nopeasti ladattavissa, ja kuitenkin se on aina kompromissi kantomatkan sekä latausnopeuden välillä, eli jo valmistusvaiheessa pitää tehdä valinta sen mukaan, että laitetaanko vaunuun rihlattu vai rihlaamaton tykki. Tuo kysymys saattaa vaikuttaa hiukan oudolta, koska rihlattu tykki kantaa pidemmälle kuin rihlaamaton, mutta sen lataaminen on hitaampaa. koska ammus pitää silloin sovittaa tarkemmin tuohon tykkiin, jotta se sopii rihloihiin. Ja lähitaistelussa tuo asia sitten voi olla kohtalokas, koska tykin lataaja toimii kovassa hermopaineessa sekä panssarivaunu heiluu todella vaarallisesti, jos se joutuu liikkumaan koko ajan, kun tykkiä ladataan.

Monissa maissa on suunniteltu erilaisia koneellisia latauslaitteita, jotka eivät kuitenkaan toimineet kunnolla, koska tykissä vaaditaan hiukan vahvempia rakenteita kuin konekiväärissä, mikä tekee noista latauslaitteista erittäin painavia. Kuitenkin rihlattu tykki kantaa pidemmälle kuin rihlaamaton, mikä on tietenkin saanut aikaan kiinnostusta tuota välinettä kohtaan. Ja tietenkin tykissä voidaan käyttää ontelo eli HEAT-ammuksia, mikä tekee siitä tehokkaamman panssarivaunuja vastaan. Tuollainen HEAT-taistelukärki on mm. singoissa sekä panssarintorjuntaohjuksissa, ja se takaa noiden aseiden tehon. Mutta myös rihlaamaton tykki voi kantaa hyvin pitkälle, koska siinä voidaan käyttää RAP (Rocket Assistent Projectile) eli rakettiavusteista ammusta, eli tuo tykki ampuu kohteeseen itseasiassa pienen raketin, joka sitten syttyy kesken lennon, ja lisää täten ammuksen lentomatkaa.

Tietenkin voidaan aina käyttää ohjattavia ammuksia, joiden osumatarkkuus on parempi kuin vapaastilentävien ammusten osumatarkkuus. Kuitenkin se mikä tekee rihlatusta tykistä ongelmallisen on se, että sen kanssa pitää olla tarkempi ladattaessa, ja tuota asiaa on yritetty kompensoida päällystämällä ammuksia muovilla tai lyijyllä, jolloin se ikään kuin pureutuu tykin putken sisällä oleviin rihloihin. Tuollainen ammus on itsessään hiukan alikaliiberinen ja sen kuori on sileä, mutta kun se kulkee tykin putken läpi, niin rihlat pureutuvat sen runkoon tiukasti. Lyijyn tai muovin käyttö tietenkin tekee ammuksesta sellaisen, että sen käyttö geneven sopimuksen mukaan voi olla sotarikos, koska tuo sovitinkuori pitää jälkimmäisessä tapauksessa sisällään muovia, ja muovin sirpaleita tuottavien ammusten käyttö sodassa on kiellettyä. Toki tuota sopimusta on rikottu esimerkiksi jättämällä miinoihin kiinni niiden muovisia säilytyskoteloita, mikä on vähintään rajatapaus, kun puhutaan sotilasjuridiikasta.


Taisteluissa on käytetty sellaisia haulipanoksia, että niissä on erittäin pieniä teräshauleja, joiden poistaminen ihmisestä on hankalaa. Eli mikään ei suorastaan kiellä srapnelli- ja kartressiammusten käyttöä, joista ensimmäinen on perinteinen halikon ammus, ja toinen taas tunnetaan paremmin sirpalekranaattina. Srapnelleita käytetään esimerkiksi väkirynnäköiden torjuntaan lähietäisyydeltä, ja osa noista tykistön ammuksista on täytetty tavallisilla hauleilla, jotka sitten aiheuttavat suuria inhimillisiä tappioita. Tai sitten noita hauleja on asennettu pommien tai kranaattien kuoren ja räjähteen väliin, jolloin tuon ammuksen tapposäde on suurempi kuin, jos siinä ei olisi noita hauleja.

Samoin kivääreihin saa tuollaisia sirpalekranaatteja sekä pieniä haulipanoksia, ja tietenkin myös haulikoita käytetään rintamilla, ja nuo aseet ovat erittäin tappavia, koska koko haulipanos jää todennäköisesti uhrin sisään. Kuitenkin haulikolla ammuttaessa uhri sitten saa melko varmasti osuman, ja tuon takia kyseessä on nimen omaan refleksilaukauksiin soveltuva asetyyppi, ja tuon takia esimerkiksi USA:n asevoimat ovat kokeilleet 1960-luvulla 12 kaliiberin haulipiipulla varustettuja M-60 konekivääreitä, joilla olisi voitu esimerkiksi torjua Viet Congin ihmisaaltoja. Mutta haulikot ovat sikäli melkein kiellettyjä välineitä, koska niiden ammukset aiheuttavat useiden kappaleiden tunkeumia kohteeseen, ja siksi ne voitaisiin tulkita hajoaviksi ammuksiksi. Mutta kuitenkin on eräs ammustyyppi, mikä on jäänyt täysin käsittelemättä, kun keskustellaan aseista.

Nimittäin kyseessä ovat ammukset jotka on päällystetty esimerkiksi kumilla. Nuo ammukset on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan rihlatuissa tarkka-ampujankivääreissä sekä tykeissä, ja tuon vaatokumipinnoitteen tarkoitus on sovittaa ammus tarkasti aseen piippuun. Tuo väline on sikäli houkutteleva, että vaahtokumi tiivistyy tehokkaasti aseen piippuun, mutta sen käyttö on takuulla kiellettyä, koska tuo ammuksen kuorikerros varmasti hajoaa osuessaan ihmiseen. Vaahtokumia käytetään usein kuitenkin myrkytettyjen ammusten kuorissa, koska siihen voidaan imeyttää kemikaaleja, ja noiden ammusten käyttö taistelussa on kielletty humanitäärisistä syistä, ja lisäksi niitä voidaan epähuomiossa jakaa esimerkiksi mellakkapoliiseille.

Tai voidaan kehittää luoteja, jotka osuessaan uhriinsa kääntyvät sivuttain. Niiden aikaansaama vamma voi olla pahempi kuin dumdum-luotien aiheuttama tuho, ja niiden toiminta perustuu siihen, että luodin päätä hiukan viistotaan, tai sen ydin asetetaan hiukan pois luodin keskilinjasta, jotta tuo ammus saadaan muuttumaan epävakaaksi, jolloin se kääntyy uhrissaan sivuttain. Tai sitten kyseessä ovat panssarintojuntaluodit, joiden läpäisy-ydin on asetettu normaalin luodin sisään, ja tuo sijoitus jättää luotiin pienen kammion, ja jos se osuu kohteeseen, niin silloin luodin kuori tekee samaa jälkeä kuin dumdum-luodit tekevät. Ja samoin SWAT-ryhmät joissain tilanteissa käyttävät onttovaippaisia luoteja, joiden aiheuttamat vammat ovat erittäin suuret, ja nuo luodit sitten ovat oikeastaan moderneja dumdum-luoteja, joiden vakautta on parannettu peittämällä niiden päähän poratut reiät yhtenäisellä kuparivaipalla, mikä parantaa ballistisia ominaisuuksia, mutta saattaa aiheuttaa sen, että noita luoteja jaetaan taistelijoille vahingossa. Yllä on kuva noista ammuksista, eli vasemmalla "glaser" eli onttokärkinen ammus ja oikealla panssarinläpäisevä luoti, missä oleva ontelo saa luodin laajenemaan todella paljon, kun se osuu maaliinsa.