Välinpitämättömyys sekä toisen yksin jättäminen ovat kiusaamisen muodoista vaikeimpia, koska niihin on vaikea puuttua
Tänään näin erään ulkomainoksen, missä kerrottiin suoraan, että välinpitämättömyys on pahinta väkivaltaa, ja niinhän asiat oikeasti ovatkin. Kun puhutaan välinpitämättömyydestä, niin sillä takuulla on tarkoitettu tilanteita, joissa esimerkiksi tappelua kuvataan kamerakännykällä useiden ihmisten voimin, mutta kukaan ei sitten oikeasti ole menossa väliin puuttumaan tuohon toimintaan. En yhtään ihmettele, että eräät rehtorit ovat asiasta nostaneet kohun, mutta muutenkin välinpitämättömyys kasvaa yhteiskunnassamme, vaikka sosiaalinen media tietenkin lähentää ihmisiä valtavasti. Kuitenkin meillä on jatkuvasti enemmän ihmisiä yhteiskunnassamme, joilla ei ole oikeastaan ketään, joka edes välittäisi mitä he tekevät.
Ja tuon kaltainen välinpitämättömyys on oikeastaan kaikkein pahinta psyykkistä väkivaltaa, mitä ihmiselle voi tehdä. Ihminen vain jätetään yksin istumaan, ja hänelle kerrotaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, että hän ei kuulu joukkoon tai että tuon henkilön kanssa ollaan vain siksi, että joku toinen on käskenyt olla hänen kanssaan. Siinä varmaan on jollain pikkupojalla tai tytöllä ollut mukava olo, kun mennessään esimerkiksi pihaan leikkimään naapureidensa kanssa, niin silloin on heti sanottu, että leikin jälkeen muut lähtevät naapuriin sisään jatkamaan leikkejä, mutta tuo yksi henkilö jätetään sitten istumaan pihaan, kun häntä ei tarvitse kutsua mukaan.
Kuitenkin tuo on vain yksi tapa tehdä ihmiselle selväksi, että muut eivät häntä halua mukaan. Aikuisten tapa tehdä tuo asia selväksi on erittäin inhottava sekä samalla tavoin vaikeasti havaittavissa kuin kyseinen lasten tapa toimia. Siinä aikuiset tietenkin ovat parempia näyttelijöitä kuin lapset, että he eivät suoraan sano, että toista ihmistä ei haluta heidän työyhteisöönsä tai toveripiiriinsä. Eli silloin tietenkin mennään tuon henkilön oven viereen puhumaan siitä, kuinka sitten viikonloppuna lähdetään kalaan tai käydään siinä "toisessa kebab-paikassa", kun ensin tuolle joukkoon kuulumattomalle henkilölle on annettu sitten toisen paikan alennuskuponki käteen.
Tai sitten tuon ehkä vuokratyövoimaan kuuluvan henkilön koneelle ei anneta mitään työtehtäviä eivätkä tiimipalaverit eikä muukaan yhtiön sosiaalinen kanssakäyminen kuulu hänelle. Samoin tuossa tapauksessa saattaa olla niin, että kyseinen henkilö ei vain tee mitään oikein. Aina on olemassa joku tehtävä, mitä kukaan muu ei halua tehdä, ja seurauksena sitten on niin, että tuollainen aloitteleva työntekijä joutuu "joutessaan" esimerkiksi puhdistamaan vessoja. Kun puhutaan tuon kaltaisesta työstä, niin toki on kysymys tehtävistä, joita kukaan ei halua tehdä mielellään.
Kuitenkin on olemassa ihmisiä, jotka noita töitä tekevät, ja tietenkin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on aina tarjolla siivoustyötä, jos sitä vain osaa hakea. Mutta siinäpä vasta kysymys on, että missä nuo työntekijät sitten oikeastaan ovat? Nyt on lama, ja siksi olen vähän miettinyt sitä, että kieltäydytäänkö noista yhtiöiden mielestä upeista siivoustöistä niin usein, että kyseiset yhtiöt eivät saa mitenkään rekrytoitua noita siivoojia kyseisiin tehtäviin. Mielestäni asia on niin, että siivoustyö on työtä, joka pitää ottaa vastaan, mikäli sitä tarjotaan. Joten eivätkö nuo yhtiöt sitten tarjoa noita paikkoja vai miksi niillä on kyseisiä töitä tarjolla jatkuvasti? Itse olen nähnyt sen, kuinka innokkaasti kyseisiä paikkoja tarjotaan, mutta jostain syystä nuo paikat eivät näköjään täyty.
Ja jos keskustellaan noista työpaikoista, niin silloin kyllä itse olisin kysynyt monta kertaa, että miten monta hakemusta nuo yhtiöt oikeasti saavat, ja jos heillä niin paljon ihania työtehtäviä löytyy, niin mitä varten niitä niin innokkaasti aina tarjotaan tyrkyttämällä? Luulisi että noihin tehtäviin olisi hakijoita aivan tarpeeksi, ilman mitään sen kummempia rekrytointikampanjoita. Ja kun ryhmän edessä seisoo innokas henkilö, joka niin mielellään noista paikoista puhuu, niin silloin kyllä pitäisi hiukan miettiä, miten hän on niin positiivisen kuvan noista töistä saanut? Itselläni ei niistä niin kauhean ruusuista kuvaa ole koskaan tullut, että siivousta ryhtyisin innosta hihkuen kauppaamaan jollekin työpaikaksi.
Ja tuon kaltainen välinpitämättömyys on oikeastaan kaikkein pahinta psyykkistä väkivaltaa, mitä ihmiselle voi tehdä. Ihminen vain jätetään yksin istumaan, ja hänelle kerrotaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, että hän ei kuulu joukkoon tai että tuon henkilön kanssa ollaan vain siksi, että joku toinen on käskenyt olla hänen kanssaan. Siinä varmaan on jollain pikkupojalla tai tytöllä ollut mukava olo, kun mennessään esimerkiksi pihaan leikkimään naapureidensa kanssa, niin silloin on heti sanottu, että leikin jälkeen muut lähtevät naapuriin sisään jatkamaan leikkejä, mutta tuo yksi henkilö jätetään sitten istumaan pihaan, kun häntä ei tarvitse kutsua mukaan.
Kuitenkin tuo on vain yksi tapa tehdä ihmiselle selväksi, että muut eivät häntä halua mukaan. Aikuisten tapa tehdä tuo asia selväksi on erittäin inhottava sekä samalla tavoin vaikeasti havaittavissa kuin kyseinen lasten tapa toimia. Siinä aikuiset tietenkin ovat parempia näyttelijöitä kuin lapset, että he eivät suoraan sano, että toista ihmistä ei haluta heidän työyhteisöönsä tai toveripiiriinsä. Eli silloin tietenkin mennään tuon henkilön oven viereen puhumaan siitä, kuinka sitten viikonloppuna lähdetään kalaan tai käydään siinä "toisessa kebab-paikassa", kun ensin tuolle joukkoon kuulumattomalle henkilölle on annettu sitten toisen paikan alennuskuponki käteen.
Tai sitten tuon ehkä vuokratyövoimaan kuuluvan henkilön koneelle ei anneta mitään työtehtäviä eivätkä tiimipalaverit eikä muukaan yhtiön sosiaalinen kanssakäyminen kuulu hänelle. Samoin tuossa tapauksessa saattaa olla niin, että kyseinen henkilö ei vain tee mitään oikein. Aina on olemassa joku tehtävä, mitä kukaan muu ei halua tehdä, ja seurauksena sitten on niin, että tuollainen aloitteleva työntekijä joutuu "joutessaan" esimerkiksi puhdistamaan vessoja. Kun puhutaan tuon kaltaisesta työstä, niin toki on kysymys tehtävistä, joita kukaan ei halua tehdä mielellään.
Kuitenkin on olemassa ihmisiä, jotka noita töitä tekevät, ja tietenkin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on aina tarjolla siivoustyötä, jos sitä vain osaa hakea. Mutta siinäpä vasta kysymys on, että missä nuo työntekijät sitten oikeastaan ovat? Nyt on lama, ja siksi olen vähän miettinyt sitä, että kieltäydytäänkö noista yhtiöiden mielestä upeista siivoustöistä niin usein, että kyseiset yhtiöt eivät saa mitenkään rekrytoitua noita siivoojia kyseisiin tehtäviin. Mielestäni asia on niin, että siivoustyö on työtä, joka pitää ottaa vastaan, mikäli sitä tarjotaan. Joten eivätkö nuo yhtiöt sitten tarjoa noita paikkoja vai miksi niillä on kyseisiä töitä tarjolla jatkuvasti? Itse olen nähnyt sen, kuinka innokkaasti kyseisiä paikkoja tarjotaan, mutta jostain syystä nuo paikat eivät näköjään täyty.
Ja jos keskustellaan noista työpaikoista, niin silloin kyllä itse olisin kysynyt monta kertaa, että miten monta hakemusta nuo yhtiöt oikeasti saavat, ja jos heillä niin paljon ihania työtehtäviä löytyy, niin mitä varten niitä niin innokkaasti aina tarjotaan tyrkyttämällä? Luulisi että noihin tehtäviin olisi hakijoita aivan tarpeeksi, ilman mitään sen kummempia rekrytointikampanjoita. Ja kun ryhmän edessä seisoo innokas henkilö, joka niin mielellään noista paikoista puhuu, niin silloin kyllä pitäisi hiukan miettiä, miten hän on niin positiivisen kuvan noista töistä saanut? Itselläni ei niistä niin kauhean ruusuista kuvaa ole koskaan tullut, että siivousta ryhtyisin innosta hihkuen kauppaamaan jollekin työpaikaksi.
Comments
Post a Comment