Amerikan poliittisen kulttuurin omituisuuksia: Miten ihminen voi saada enemmän ääniä, mutta hävitä samalla vaalit?
Amerikkalaisen poliittisen kulttuurin ominaisuuksiin kuuluu sellainen erikoisuus, että presidentinvaaliehdokas voi saada enemmän ääniä kuin toinen, mutta hävitä silti vaalit. Kun puhutaan siitä, miten ja miksi tuo on mahdollista, niin täytyy tuntea amerikkalainen poliittinen järjestelmä. Siinä kaikki osavaltion valitsijamiehet tai heidän äänensä menevät enemmän ääniä saaneen ehdokkaan taakse. Tuon tavan tarkoitus on heikentää presidentin asemaa sisäpolitiikassa. USA:n presidentti on siis todellisessa elämässä valtion ulkopolitiikan sekä liittovaltion tasoisten aseellisten lainvalvotavirastojen sekä toimeenpanoelinten kuten asevoimien ylipäällikkö, ja siksi hänellä on erittäin suuri sisäpoliittinen valta.
Näet asevoimien tiedusteluelimet kuuluvat samalla hänen komentoonsa. Eli todellisuudessa esimerkiksi NSA:n työntekijät vastaavat työstään asevoimien komentajan kautta presidentille. Sen takia NSA:n tapa kerätä tietoa huolettaa monia. Eli tuo valta tulee siitä, että noiden tiedusteluviranomaisten keräämää tietoa voidaan käyttää poliittisten vastustajien mustamaalaamiseen. FBI taas ei ole vastuussa presidentille, vaan oikeusministeriölle ja sen toimialueeseen kuuluu rikostutkinta koko liittovaltion alueella tapauksissa, jossa henkilön epäillään harjoittaneen rikollista toimintaa usean osavaltion alueella sekä sellaisissa tapauksissa että osavaltion viranomaiset pyytävät siltä virka-apua. Kuitenkaan presidentti ei omassa kampanjoinnissaan saa käyttää liittovaltion viranomaisten apua, lukuun ottamatta julkisia lähteitä. Ja kummankin osapuolen pitää saada sama aineisto käyttöönsä, myös silloin kun toinen ehdokkaista on istuva presidentti.
Ja karanneiden vankien takaa-ajo taas kuuluu liittovaltion sheriffien toimivaltaan, ja he saavat pyytää siihen asevoimien apua. Mutta kuten tiedämme, niin sisäpoliittinen valta tuossa maassa kuuluu kongressille sekä osavaltion parlamentille. Mutta kuten tiedämme, niin tuolla valkoisen talon hallitsijalla on ulkopoliittinen päätösvalta. Hänen istumisaikojaan on rajattu kahteen vaalikauteen, koska tuolla taataan vaihtuvuus tuossa tällä hetkellä maailman mahtavimmassa virassa. Kyseinen tapa on johtanut siihen, että presidenteillä on tapana lykätä ikävät päätökset vasta toisella vaalikaudella.
Sen takia noita vaaleja, missä istuva presidentti on mukana ehdokkaana on pidetty jostain syystä vähän "välivaaleina", koska jos ensimmäisen istuntokauden jälkeen joku menee ikään kuin katkaisemaan presidentin valtakauden, joka tässä tarkoittaa aikaa, minkä hän on virassaan, joutuu hän sitten tekemään päätöksiä, jotka on varattu presidentin toiselle istuntokaudelle. Tuo aika on korkeintaan kahdeksan vuotta, ja sen jälkeen on edessä auttamattomasti valkoisen talon isännän tai emännän vaihtuminen.
Tuo kahden vaalikauden tapa on tarkoitettu siihen, että toisen kauden aikana voi presidentti tehdä päätöksiä ikään kuin riippumattomana gallupeista tai kannattajista. Kuten tiedämme niin kaikki tällaiset asiat ovat USA:ssa suurta showta, mihin kuuluu erilaista loanheittoa, ja tuo tapa on sitten hiipinyt myös suomalaiseen politiikkaan. Eli kuten tiedämme, niin sopupelit eivät saa ihmisiä kiinnostumaan politiikasta, joten jotain pitää keksiä, jotta nimenomaan jokaisen ehdokkaan oma numero on siinä äänestyslipussa, ja sen takia esimerkiksi USA:ssa vaalikampanjat ovat perinteisesti erittäin likaisia, eli niissä puidaan vastapuolen virheitä sekä käydään läpi myös hänen uraansa.
Ja tuossa mallissa sitten on hyvin tärkeää, että jokaiseen mahdolliseen kysymykseen löytyy vastaus, mikä miellyttää äänestäjiä. Tapa että osavaltiossa voittanut kandidaatti saa taakseen koko osavaltion valitsijamiesten äänet tietenkin takaa sen, että isoissa osavaltioissa tietenkin kamppaillaan verissä päin, ja jotkut osavaltiot tietenkin lasketaan vastapuolelle menneiksi. Ja yksi tärkeimmistä sitten tietenkin on Kalifornia, josta tulee kaikkein eniten valitsijamiehiä, ja olen kuullut sanottavan, että jos ehdokas saa Kalifornian valitsijamiehet taakseen, on hän puolitiessä voittoon tuossa ehkä läntisen maailman kiinnostavimmassa vaalissa.
elainasiaa.blogspot.fi
Näet asevoimien tiedusteluelimet kuuluvat samalla hänen komentoonsa. Eli todellisuudessa esimerkiksi NSA:n työntekijät vastaavat työstään asevoimien komentajan kautta presidentille. Sen takia NSA:n tapa kerätä tietoa huolettaa monia. Eli tuo valta tulee siitä, että noiden tiedusteluviranomaisten keräämää tietoa voidaan käyttää poliittisten vastustajien mustamaalaamiseen. FBI taas ei ole vastuussa presidentille, vaan oikeusministeriölle ja sen toimialueeseen kuuluu rikostutkinta koko liittovaltion alueella tapauksissa, jossa henkilön epäillään harjoittaneen rikollista toimintaa usean osavaltion alueella sekä sellaisissa tapauksissa että osavaltion viranomaiset pyytävät siltä virka-apua. Kuitenkaan presidentti ei omassa kampanjoinnissaan saa käyttää liittovaltion viranomaisten apua, lukuun ottamatta julkisia lähteitä. Ja kummankin osapuolen pitää saada sama aineisto käyttöönsä, myös silloin kun toinen ehdokkaista on istuva presidentti.
Ja karanneiden vankien takaa-ajo taas kuuluu liittovaltion sheriffien toimivaltaan, ja he saavat pyytää siihen asevoimien apua. Mutta kuten tiedämme, niin sisäpoliittinen valta tuossa maassa kuuluu kongressille sekä osavaltion parlamentille. Mutta kuten tiedämme, niin tuolla valkoisen talon hallitsijalla on ulkopoliittinen päätösvalta. Hänen istumisaikojaan on rajattu kahteen vaalikauteen, koska tuolla taataan vaihtuvuus tuossa tällä hetkellä maailman mahtavimmassa virassa. Kyseinen tapa on johtanut siihen, että presidenteillä on tapana lykätä ikävät päätökset vasta toisella vaalikaudella.
Sen takia noita vaaleja, missä istuva presidentti on mukana ehdokkaana on pidetty jostain syystä vähän "välivaaleina", koska jos ensimmäisen istuntokauden jälkeen joku menee ikään kuin katkaisemaan presidentin valtakauden, joka tässä tarkoittaa aikaa, minkä hän on virassaan, joutuu hän sitten tekemään päätöksiä, jotka on varattu presidentin toiselle istuntokaudelle. Tuo aika on korkeintaan kahdeksan vuotta, ja sen jälkeen on edessä auttamattomasti valkoisen talon isännän tai emännän vaihtuminen.
Tuo kahden vaalikauden tapa on tarkoitettu siihen, että toisen kauden aikana voi presidentti tehdä päätöksiä ikään kuin riippumattomana gallupeista tai kannattajista. Kuten tiedämme niin kaikki tällaiset asiat ovat USA:ssa suurta showta, mihin kuuluu erilaista loanheittoa, ja tuo tapa on sitten hiipinyt myös suomalaiseen politiikkaan. Eli kuten tiedämme, niin sopupelit eivät saa ihmisiä kiinnostumaan politiikasta, joten jotain pitää keksiä, jotta nimenomaan jokaisen ehdokkaan oma numero on siinä äänestyslipussa, ja sen takia esimerkiksi USA:ssa vaalikampanjat ovat perinteisesti erittäin likaisia, eli niissä puidaan vastapuolen virheitä sekä käydään läpi myös hänen uraansa.
Ja tuossa mallissa sitten on hyvin tärkeää, että jokaiseen mahdolliseen kysymykseen löytyy vastaus, mikä miellyttää äänestäjiä. Tapa että osavaltiossa voittanut kandidaatti saa taakseen koko osavaltion valitsijamiesten äänet tietenkin takaa sen, että isoissa osavaltioissa tietenkin kamppaillaan verissä päin, ja jotkut osavaltiot tietenkin lasketaan vastapuolelle menneiksi. Ja yksi tärkeimmistä sitten tietenkin on Kalifornia, josta tulee kaikkein eniten valitsijamiehiä, ja olen kuullut sanottavan, että jos ehdokas saa Kalifornian valitsijamiehet taakseen, on hän puolitiessä voittoon tuossa ehkä läntisen maailman kiinnostavimmassa vaalissa.
elainasiaa.blogspot.fi
Comments
Post a Comment