Monet ihmiset pitävät tuulivoiman käyttöä lentokoneissa tai lennokeissa aivan absurdina asiana, mutta tuo konsepti voisi toimia oikeastaan ihan hyvin esimerkiksi aurinkokäyttöisen lentokoneen apuvoimanlaitteena, millä sen toiminta-aikaa sitten kasvatetaan entisestään, ja tuollaisten aurinko- tai pikemminkin hybridikäyttöisten lentokoneiden kapasiteetti esimerkiksi jonkun tietyn alueen valvonnassa on erittäin suuri. Noiden lennokkien toiminta on oikeastaan aivan samanlaista kuin hybridiautojen. Se miten ne poikkeavat hybridiautoista on vain se, että tuo lennokki lentää korkealla ilmassa.
Ne voidaan rakentaa STEALTH-materiaaleista, ja niillä on erittäin suuri lentokorkeus, ja koska noista lennokeista ei jää infrapunajälkiä, niin niitä voidaan käyttää taistelukentillä osoittamaan täsmä-aseille kohteita sekä valvomaan vihollisen liikkeitä. Ja kuten monesti olen kirjoittanut, niin ne on erittäin vaikeasti tuhottavissa suuren lentokorkeuden sekä vähäisen tutka- sekä infrapunajäljen takia, jolloin niiden etsiminen on melko vaikeaa. Samoin aseiden kohdentaminen hiilikuiturunkoon voi olla hiukan vaativa prosessi.
Eli tuon lentokoneen potkurissa on generaattori sekä sähkömoottori, mitä käytetään siihen, että kaikki sähkövoima mitä on kerättävissä talteen, on on myös otettu talteen. Se ei tee lentokoneesta ikiliikkujaa sikäli, että kitka sekä johtimien sähkövastus estää tuon moottorin käymisen ikuisesti. Ja yöllä lennettäessä sen pitää sitten käyttää polttomoottoria eli joko polttokennoa, mäntämoottoria tai turbiiinia, jotta se voisi kehittää tarpeellisen määrän sähkövirtaa, jotta tuo kone pysyisi ilmassa. Toki sen potkuriin kiinnitettyä generaattoria voidaan käyttää niin, että tuo lentokone syöksyy välillä alaspäin, jotta sen generaattori saadaan lataamaan akkuja tehokkaammin.
Aurinkovoimalla toimivat valvontakoneet ovat tehokkaita silloin, kun niiden avulla tarkkaillaan tiettyä aluetta, ja tuolloin satelliittien ongelma on niiden pyöriminen maapallon ympäri, jolloin tuo alue jää välillä katveeseen. Mutta yöaikaan niiden toiminta on kuitenkin hiukan ongelmallista, koska nämä välineet joutuvat silloin pois auringon valosta, ja silloin niihin pitää kehittää vaihtoehtoinen voimanlaite kuten polttokennot, jotka ovat kehittyneempiä sekä kevyempiä kuin varsinaiset akut. Kun tuollainen lentokone lentää samaa rataa viikkojen tai jopa kuukausien ajan, niin tuolloin tietenkin olisi parempi, että se olisi robotti.
 |
| "Odysseus" (Kuva II) |
Tuollaisen tehtävän teettäminen ihmisellä olisi todellista lentäjien haaskaamista, koska nuo tehtävät olisivat ainoastaan ympyrän lentämistä taivaalla. Noiden koneiden korkeutta voidaan kasvattaa tekemällä niistä kokoon taitettavia, jolloin lentokentät eivät aseta niille samoja rajoituksia, kuin jos nuo aurinkopaneelien peittämät siivet olisivat yksiosaisia. Eli ne voivat mennä kokoon kuin origamit kuten kuvan kaksi (Kuva II) "Odysseus", mikä tietenkin lisää niiden pituutta ja samalla koneen lentokorkeutta erittäin paljon.
Vaikka tietenkin on tutkittu sellaisia eksoottisia voimanlaitteita kuten RTG eli ydinparisto, niin tämä malli tietenkin on hiukan ongelmallinen siinä käytettävien radioaktiivisten aineiden takia. Tuo väline olisi kuitenkin kaikkein tehokkaimpia mahdollisia voimanlaitteita, ja toteutukseltaan se olisi melko yksinkertainen, eli siinä tarvittaisiin vain sirkkelisahan moottori sekä ydinparisto, eli toteutuksen kannalta tuon ratkaisun ongelman muodostaa se, että RTG pitää sisällään korkea-aktiivista isotooppia, mikä tietenkin on riski ympäristölle.
Toinen mahdollisuus olisi tietenkin käyttää kapillaariputkea, mihin itse olen mieltynyt, mutta tuo tuuligeneraattori ei varmaan olisi kovin epärealistinen. Itse en tuota tuuliturbiinia muuten ole ideoinut, vaan idean tuosta tuuliturbiinilla lentävästä lentolaitteesta kehitti mies nimeltään Viktor Schauberger, kun hän työskenteli aikoinaan Saksan V-ase ohjelmassa.
Kuitenkin tuo väline olisi sellainen, että se saattaisi vaarantaa muiden lentokoneiden turvallisuutta, koska se roikkuisi tuon lentokoneen ulkopuolella. Schauberger kehitteli aikoinaan ajatusta lentämisestä ilman polttoainetta, ja hänen ideoitaan on ollut lentävä lautanen, jonka kehän sisällä olevaa roottoria pyöritetään ylöspäin sojottavan putken läpi imeytyvän ilman avulla, ja toimiessaan tuo väline olisi mullistanut lentämisen. Kyseistä lentävää lautasta kutsuttiin nimellä “Hönebru” tai myöhemmin V-5 (Vertungswaffe 5) eli kostoase viisi. Tuon ilmeisesti teoreettiselle tasolle jääneen laitteen pohjalta on rakennettu koekappaleita, missä on parempi laakerointi sekä myös parempi avioniikka, ja tarkemmin työstetyt osat. Noiden välineiden toiminnasta ei olla varmuutta, mutta kuitenkin tuollainen kapillaariputken läpi kulkeva imu voisi pyörittää roottoria tarpeeksi nopeasti, jotta isokokoinen ilma-alus pääsisi ilmaan.
Se että joku pahvista tai läkkipellistä rakennettu versio saadaan lentämään, ei tarkoita sitä, että tuolla laitteella olisi mitään käytännön sovelluksia paitsi ehkä leluina. Kuitenkin pitää ymmärtää se, että nykyään on käytössä esimerkiksi tietokoneita, joilla voidaan esimerkiksi hybrikäyttöisen mallin toimintasäde kasvattaa äärimmilleen, eli sen polttomoottorin käyntiä säädellään niin, että polttoainetta kuluu mahdollisimman vähän, ja tuollainen lentolaite voisi liikkua kuin jojo, eli se välillä sitten pudottautuu alas, jotta sen turbiiniin saataisiin mahdollisimman paljon kierroksia, ja nykyään myös esimerkiksi laakereita tehdään sellaisella tarkkuudella, että Shaubergerin aikaan sellaiseen ei ollut mahdollisuutta. Ja tuon takia kyseisen välineen lentoon vaikuttava kitka olisi mahdollisimman pieni. Eli tuo väline voisi toimia oikeastikin.
Comments
Post a Comment