Kansanäänestykset ovat hyvä tapa antaa kansalle päätösvaltaa eri asioissa, mutta äänestäjän on tiedettävä myös ratkaisunsa seuraukset.

Brexit eli Britannian ero EU:sta on tuonut heille eteen sen,  mitä olen suomalaisista sanonut. Kakusta ei voi nauttia pelkkiä rusinoita. Kun tuo valtio erosi EU:sta, niin se tietenkin otettiin vastaan riemuiten, ja EU:n kaatumisesta alettiiin spekuloida laajemmin. Ja kukaan ei varmaan kuitenkaan Britanniassa osannut silloin EU-vastaisuutta sekä kansallista identiteettiä korostavassa ilmapiirissä ajatella, että pääsy EU:n sisämarkkinoille saattaa tuolloin vaikeutua, koska Britannian haluttaisiin silloin osallistuvan myös EU:n päätöksentekoon sekä sen maksuihin jotka koskevat viranomaisyhteistyötä rajojen ylitse. Vaikka Britannia tietenkin tulee toimeen ilman EU:ta, niin kuitenkin voidaan sanoa, että sen kauppa EU:n kanssa mutkistuu, koska tietenkin sisämarkkina-alue vaatii tiettyjä tulleja sekä veroja, ja samalla kun olen kirjoittanut laivaväylistä , jotka menevät Britannian sivuitse, niin en ole muistanut mainita sitä, että tuo sama tavara voidaan kyllä laivata Rotterdamiin suoraan ilman Britannian apuakin.

EU:n etu näissä tulevissa neuvotteluissa, mitkä koskevat saarivaltakunnan asemaa siihen nähden on se, että Britannia sijaitsee sisäkauppa-alueen ulkolaidalla, ja sillä on oma valuutta, ja tietenkin huomattava osa EU:hun tulevasta tavarasta tuodaan Britannian kautta. Mutta kuitenkin se, että Britannia on verraten sivussa sisäkauppa-alueesta takaa se, että tuo ero ei ehkä ole muuten niin tuntuva asia, kuin jotkut luulevat. Eli EU:n sisäisiä kuljetuksia ei varmaan kovin paljoa hoideta tuon maan läpi, ellei sitten kyseessä ole Irlantiin menevistä rekoista.

Britannia tietenkin on iso EU-maa, joka omaa loistavan menneisyyden sekä suuren roolin NATO:ssa, mutta niin suuri tuo maa ei ole, että sen toiminnan vaikutus esimerkiksi EU:n manneralueeseen vaikuttaisi kovin paljon. Ja kun keskustellaan esimerkiksi tuosta Brexitistä, niin totta kai tuo kansanäänestys sitten sattui sopivaan aikaan, eli Kreikan talouskriisi sekä maailmankaupan lama tietenkin saivat britit tekemään päätöksen, joka silloin tuntui oikealta. Mutta kuten tiedämme, niin tuo brexit ei varmasti tuonut vain upeita asioita brittien elämään. Vaikka britannia on tärkeässä asemassa esimerkiksi NATO:ssa, niin EU:ssa toki osaavat muutkin tehdä politiikkaa, ja kiristää muita esimerkiksi tuontitulleilla.

Tuo ero EU:sta toki sai aikaan sen, että tiettyjen poliitikkojen viljelemä tapa pitää kansanäänestyksiä kaikista maailman asioista varmasti tuli ihmisten tietoisuuteen, ja antoi heille mahdollisuuden vaikuttaa asioihin, mutta kukaan ei varmasti koskaan arvannut sitä, että oikeaan aikaan pidetty kansanäänestys toisi eteen tilanteen, missä Britannia jättää EU:n taakseen, vaikka toki media kampesi voimalla tuota yleistä mielipidettä EU:ta vastaan, koska se ei jatkanut talouskasvua ja tuonut briteille työpaikkoja.

Samoin lamaa sekä lukukausimaksujen nostamista oli helppo vyöryttää EU:n niskoille, vaikka makrotaloudessa eli monikansallisissa talousyhteisöissä pätevät samat säännöt kuin kansallisissa talouksissa, eli ennen pitkään nousukautta seuraa lama. EU:n talouden pitkän nousun sai aikaan se, että sosialistiset maat muuttuivat markkinataloutta harjoittaviksi valtioiksi 1990-luvulla, ja niiden infrastruktuurin kehittäminen eli "jälleenrakentaminen" toi sitten rahaa EU:n taskuun.

Uhkaaminen kansanääsetyksillä on poliitikkojen keino antaa vastuuta kansalle, ja samoin se antaa ihmisille kuvan siitä, että poliitikko haluaa kuunnella äänestäjiä. Ja kuitenkin tuo kansanäänestys sitten selkeytti tilannetta, eli se sitten ei enää jättänyt arvailuille sijaa, eikä kenenkään tarvinnut enää lähteä spekuloimaan noilla asioilla. Kuitenkin unohdettiin se, että EU on valtioiden välinen liitto, johon ei mennä kansallisella päätöksellä. Toisin sanoen EU ei välttämättä enää sitten valtiota huoli takaisin, vaikka se panisi toimeen kuinka monta kansanäänestystä.

Kuitenkin EU on muuttunut hyvin paljon kauppaliitosta, joten sen takia meidän pitää aina välillä arvioida maamme suhdetta tuohon liittoumaan. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että jos sieltä eroamme, niin sitten saamme varmasti täyttää tullikaavakkeita maamme rajoilla. Ja toki Saksa on hieman toisessa paikassa kuin Suomi, eli sen kautta kulkee tietenkin luonnollinen tie euroopan markkinoille, joten tuon valtion kanssa tietenkin ollaan vähän eri tavalla kuin myös syrjässä EU:n ytimestä olevan Suomen kanssa. Eli esimerkiksi Venäjän kaasu kulkee Eurooppaan vedenalaisessa putkessa, mikä kulkee pohjoiseen Saksaan Itämeren pohjaa pitkin.

Noin ei Venäjä ole riippuvainen Baltian maiden sekä Puolan suopeudesta, kun se vie kaasua länteen. Eikä sen tarvitse tuolloin ottaa monia maita huomioon kun kaasua tuodaan länsimaiden markkinoille. Venäjän johto tiedostaa, sen että historiallisista syistä se ei ehkä kovin suosittu esimerkiksi Puolassa ole. Ja kaasuputkelle tietenkin tarvitaan kaksi kulkuväylää, koska Ukrainan tilanne on osoittanut sen, että tuo kaasuntoimitus voi häiriintyä konfliktien takia myös venäjän lähialueilla. Samoin syvänteiden kautta kulkeva vedenalainen putki on turvassa terroristeilta, koska se on silloin tavallisten sukeltajien saavuttamattomissa, mikä on nykymaailmassa erittäin tärkeää, kun tällaisia energiaratkaisuita aletaan suunnitella.

Ja Ukrainan tilanne on hyvin kiusallinen sekä EU:lle että Venäjälle, jotka varmasti haluavat normalisoida suhteensa hyvin nopeasti, koska tuollainen asia kuin sota, on varmasti hyvin ikävä asia niille, jotka haluavat käydä kauppaa EU:n ja Venäjän välillä, ja yksi tuollainen toimija, jonka johto saa harmaita hiuksia tuosta sodasta on Gazprom, joka myy kaiken Venäjän kaasun ulkomaille. Jos tuota kaasua ei haluta ostaa, niin silloin tuo valtiollinen yhtiö jää ilman miljardejaan, mikä takaa sen, että myöskään Venäjän eliitti ei saa ostaa silloin haluamiaan länsimaisia tuotteita markkinoilta, eikä maa saa tarpeellista pääomaa oman infrastruktuurinsa kehitykseen.