Kuumana käyneen presidentinvaalikampanjan jälkeen alkaa uusi arki (Simpsonit-TV--sarja muuten ennusti Trumpin tulemisen jo vuonna 2000)

Poliittinen farssi jatkuu jälleen, ja kuten olemme huomanneet, niin suuret sanat eivät suuta halkaise. Kun puhutaan presidenteistä sekä heidän valitsemisestaan, niin toki kampanjassa tulee sanottua sellaista, mitä ei sitten voida kuitenkaan pitää. Kun puhutaan politiikan suhteesta valtaan, niin jokainen vallankäyttäjä on tarkka omasta reviiristään, ja vallankäyttäjä ei tietenkään ole aina yksityishenkilö. Parlamentti tai senaatti on oikeushenkilö, joka säätää tietenkin lakeja, ja sisäpolitiikka eli käytännössä lainsäädäntövalta sekä myös lakia koskeva tulkintavalta ovat kaikissa länsimaissa parlamenttien sekä riippumattoman tuomioistuimen käsissä. Kun taas ulkopoliittinen johto on presidentillä. On muuten merkittävää, että Simpsonit TV-sarja ennusti Trumpin valinnan jo vuosia sitten, eli onko kyseessä oikeasti joku asia, johon voisi kiinnittää enemmän huomiota.

Ja tämän takia esimerkiksi sosiaalimenoilla ratsastaminen ei ole kovin järkevää, kun ryhdytään hakemaan presidentin virkaa USA:ssa. Kun puhutaan sosiaalipolitiikasta, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että siitä tekee päätöksen senaatin edustajainhuone, joka säätää asiasta lakeja. Ja tietenkin jokainen senaattori tekee osittain myös tuota asiaa koskevia päätöksiä, ja kuten varmaan arvaatte, niin tuo lainsäädäntö on USA:ssa erittäin monimutkaista toimintaa, koska jokaisessa osavaltiossa on hiukan erilainen sosiaalipoliittinen tilanne, eli esimerkiksi sosiaalisesti työrajoitteiset ihmiset varmasti hakeutuvat Floridan lämpöön mieluummin kuin Alaskan lumisateeseen. Kuten tiedämme, niin missään vaalikeskusteluissa ei tulla noita esiintyviä taiteilijoita neuvomaan, jos heidän antamansa lupaukset eivät ole aivan heidän omia toimialojaan sivuavia.

Jos heidän antamansa lupaus sivuaa esimerkiksi sisäpolitiikkaa, niin silloin tietenkään heidän tekemänsä päätökset eivät ole juridisesti sitovia. Ja siitä sitten seuraa ongelmia, jos kongressi vastustaa noita ehdotuksia. Jos puhutaan vaikkapa USA:n tavasta hoitaa ulkopolitiikkaa, niin pitää muistaa se, että tuota valtiota on haluttu paljon liittolaiseksi. Ja se on oikeastaan maailman verkostoitunein valtio, jonka puolustusteknologiaa käytetään lähes kaikkialla maailmassa. Tuo taas tuo eteen sellaisia asioita, kuin tarpeen puolustaa liittolaisia sekä niiden kautta valvoa omia strategisia etuja ympäri maailmaa, ja yksi asia tietenkin on selvä: USA:n strateginen iskukyky vaatii globaalia sotilastukikohtien verkostoa, jotta tuon valtion ydinpommittajat voivat lentää kohteisiin, vaikka USA:aa vastaaan iskettäisiin.

Tuon takia kyseisellä valtiolla on ympäri maailmaa ulottuva lentotukikohtien verkosto, johon sen strategiset pommittajat sekä niiden tukikoneet kuten ilmatankkausta suorittavat tankkauskoneet voivat tukeutua. Ja huhujen mukaan B-52 tai B-2 pommittajia on ollut sijoitettuna jopa kaukaiselle Antarktikselle, josta ne olisivat voineet lentää yllätystehtäviä mihin tahansa osaan maapalloa, ja tuhota kohteita STEALTH-risteilyohjuksilla. Ja tuollainen isku voisi tapahtua niin, että ilmatankkauskoneiden ketju tukee noita lentokoneita niiden operaatioissa, ja ehkä Kiinan tai Venäjän vakoilusatelliitit eivät niitä havaitsisi, kun nuo koneet lähtevät tuolta kaukaa etelästä kohti esimerkiksi Jemenissä olevia kohteita. Eli tuolloin yllätysmomentti luodaan käyttämällä ennalta-arvaamatonta lentoreittiä,  jota satelliitit eivät ehkä ollenkaan valvo, ja tuolloin lentue pääsee ehkä hyökkäämään oudosta suunnasta. Ja jos alueella ei ole lentotukialuksia, niin silloin tietenkin nuo havaintolaitteet katsovat toisaalle.


Simpsonien jakso vuodelta 2000 tuosta aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=L-m_WxGPpOU