Teknisin keinoin hankittu kuolemattomuus ja elämän tarkoitus ovat asioita, joita ei koskaan käsitellä tarpeeksi

Ihmisen olevaisuus on asia, mitä paljon on mietitty ja paljon tullaan miettimään jatkossakin. Jos joku selittää meille ymmärrettävästi sen, mitä varten olemme olemassa, niin sitten tietenkin hän varmasti saisi siitä nobelin palkinnon. Kun olevaisuutta tai elämän ja olemassaolon tarkoitusta pohditaan esimerkiksi raamatulliselta tai uskonnolliselta kannalta, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen sellainen asia, että onko meidän ainoa syymme olla olemassa se, että pääsemme palvelemaan Jumalaa? Eli siis palvelemme jotain astraalista tai ainakin hyvin etäistä olentoa, jonka olemassaolosta ei ole varmuutta koko elämämme ajan. Kas siinä vasta olisi tarkoitusta elämälle. 

Tuo tarkoitus tietenkin oli keskiaikaisille paaveille mieleen, koska jumalaa palveltiin tietysti hänen kauttaan, mikä takasi papistolle loistavat tulot sekä muutenkin helpon elämän. Kuitenkin meidän pitää muistaa sellainen asia, että papisto ei ole oikeastaan Jumalan synonyymi, ja siksi tuon virkakunnan toimintamalli on monesti historiassa ollut hiukan poikkeava siitä mallista, mitä esimerkiksi Raamattu meille antaa. Kun puhutaan siitä, että jumala on meille annettu hahmo, joka on absoluuttisen voiman sekä vallan synonyymi, niin me ihmiset tietysti haluamme olla hänen kaltaisiaan. Tuon takia esimerkiksi genetiikka ja biotekniikka ovat tieteitä, joista pitää aina välillä keskustella. Näet genetiikka merkitsee sitä, että me ihmiset voimme tehdä sellaisia olioita kuin haluamme, mutta se antaa meille keinoja, joiden käyttöön emme ehkä ole aivan valmiita. Kun puhutaan genetiikasta sekä biomanipulaatiosta, niin mieleeni tulee elokuva "Species", jossa maan ihminen liittää itseensä vieraan lajin DNA:ta, ja luo sellaisen pedon, että itku tulee.

Tuo elokuva käsittelee sellaista asiaa, mikä opetetaan meille ihmisille jo lastentarhassa. Nimittäin kaikkea mitä televisiosta näkee tai isot pojat sanovat ei tarvitse tehdä oikeassa elämässä. Kun puhutaan esimerkiksi cyborgeista, niin toki ihmisen luut voidaan päällystää tai pinnoittaa hiilikuidulla, jotta ne olisivat kestävämpiä. Ja jos keskustellaan robotiikasta, niin ihmisen aivot voidaan istuttaa terminaattori  kaltaiseen robottiin. Eli tuohon koneeseen asennetaan sydänkeuhkokone, ja keinotekoinen verenkierto luodaan luuytimen kantasoluja sisältävän säiliön avulla. Tuollainen cyborgi saattaisi olla mahdollista rakentaa jo melko lähitulevaisuudessa. Eli kyseisen robotin tietokone liitetään hermokudokseen, jolloin käytössä olisi oikea terminaattori, millä voisi olla käyttöä lähes missä hyvänsä tilanteessa. Kuitenkaan mikään eettinen vaihtoehto tuo väline ei olisi. Ja kun puhutaan siitä, millaisia tehtäviä sekä välineitä tuollaisella cyborgilla olisi, niin silloin puhuttaisiin superihmisestä, joka ehkä olisi hyvin monikäyttöinen olento. Kuitenkin tuollaisen konehybridin rakentaminen on todellisuudessa moraalin vastaista. 

Eli tällaista välinettä missä ihmisaivot on liitetty robottiin ei kyllä tulla varmaan lähitulevaisuudessa tekemään. Mutta arvot sekä asenteet muuttuvat, ja siksi näistä asioista pitää keskustella avoimesti. Tulevaisuudessa voidaan ehkä tehdä niin, että jos ihmisellä on vaikka syöpä, niin hänelle voidaan tehdä uusi ruumis kloonaamalla, ja aivot voidaan siirtää tuohon ruumiiseen joko kirurgisesti. Tai sitten ihmisen muistot tallennetaan tietokoneelle, ja ne siirretään tähän seuraavaan ruumiiseen. Se tietysti takaa kuolemattomuuden, mutta haluammeko tämän tapahtuvan on toinen asia. Jos voimme kloonaus- sekä tietotekniikan avulla saavuttaa kuolemattomuuden, niin haluammeko sitä? Tuo kuolemattomuus saavutettaisiin kloonaamalla ihminen, kun hänen ruumiinsa vanhenee. Ja tietenkin aivoihin asennetun mikropiirin avulla hänen muistonsa voidaan kopioida pilvipalvelimelle internetin yli, ja siirtää seuraavaan ruumiiseen kun vanha ruumis sitten kuolee pois.

Tässä yksi cyborgielokuva, joka ehkä antaa miettimisen aihetta viikonlopuksi: https://www.youtube.com/watch?v=DqO90q0WZ0M

espoonmetsa.blogspot.fi