Kirjailijat ovat aina olleet vaikeita ihmisiä, mutta he luovat mielikuvia sekä antavat aiheita muille ihmisille. (Kun kirjailijat ja muut taiteilijat ovat työssään luovia, niin he auttavat muita myös muita olemaan luovia omassa työssään)

Kirjailijoita yhdistää se, että he ovat hiukan vaikeita ihmisiä. Kuitenkin heidän tekstinsä ovat toimineet innoittajana monille enemmän tai vähemmän järkeville ajatuksille. Kun keskustellaan siitä, kuinka järkevä ihminen kirjailija voi olla, niin mieleeni muistuu sellainen ajatus, että kirjailija luo virtuaalista todellisuutta kuten muutkin taiteilijat tekevät. Hän ei kuitenkaan käytä tuohon työhön mitään kuvallista materiaalia, vaan luovat kielikuvin esimerkiksi niitä suurenmoisia maailmoja, joita nämä ihmiset sitten esittelevät kirjastojen hyllyllä olevissa kirjoissa.

He eivät ole mitenkään sidottuja tieteeseen tai mihinkään muuhunkaan asiaan maailmassa tehdessään kirjoituksiaan, eli maalatessaan "sanakuvia", joita muut sitten lukevat enemmän tai vähemmän innokkaina, eli kirjailijan kirjoitus on kuin Pegasus, runoratsu mikä varmasti on taruolento, mutta eilispäivän tarinat ovat nykypäivän todellisuutta. Kirjat stimuloivat aivoja luoden niihin uusia hermokytköksiä solujen välille, ja luovat mielikuvia sekä ajatuksi.

 Samoin ne herättävät ihmisten kaipauksen jotain etäistä kohtaan, ja osa maailman filosofeista tunnetaan myös kirjallisesta tuotannostaan, missä he käsittelivät esimerkiksi kadonneita mantereita, kuten maailman ensimmäinen romaani "Atlantis", missä Platon käsittelee tuota maailman kuuluisinta kadonnutta mannerta varsin isänmaalliseen sävyyn. Ja samoin mikään ei ole sen vaarallisempaa kuin kirja, missä annetaan ihmisille toivoa tai luodaan kuva siitä, miten mahdottomasta tulee mahdollista. Eli kirjailijat ovat aina olleet soihdunkantajia ja esitaistelijoita, kun yhteiskunnassa on haluttu muutosta. He ovat saaneet ihmiset tiedostamaan sosiaaliset epäkohdat, ja sitä kautta saaneet massat haluamaan muutosta.

Onko tuo paikka totta vai tarua on jäänyt selvittämättä, ja itse olen sitä mieltä, että Atlantis saattaa olla osittain totta. Eli sen esikuvana saattoi olla Santorinin tulivuorenpurkauksessa tuhoutunut minolainen kaupunki, mutta muuten Platonin kuvailemalla mantereella saattoi olla hyvin vähän tekemistä tuon kaupungin kanssa.  Eli nuo Theran eli Santorinin asukkaat eivät ehkä olisi omaa kaupunkiaan tuosta Platonin esittelemästä versiosta olisi tunnistaneet. Ja tietenkin Platon oli ateenalaisena hyvin isänmaallinen. Tuo tarina on kuitenkin kasvanut sellaisiin mittoihin, että näitä nykyversioita ei edes Platon olisi osannut keksiä. Nykyään Atlantiksen esitetään olevan esimerkiksi muinaisten alienien tukikohta Maassa, ja tämä asia tietenkin on herättänyt hiukan keskusteluja eräissä piireissä siitä, että olisiko joskus parasta olla kommentoimatta jokaista asiaa.

Ja tietenkin kirjailijan pitää käyttää mielikuvitusta voidakseen luoda uutta ja upeaa. Eräässä kirjassa oli kerran kuvaus Alienista, joka valloitti erään planeetan. He eivät siinä kirjassa tuhonneet planeettaa, vaan ympäröivät sen halogeenivaloilla varustetuilla paneeleilla, eli kyseessä oli kuvaus missä planeetan alkuperäisten asukkaiden yli nousi "ankara Alien", joka sitten käyttäytyi kuin Jumala noita ihmisiä kohtaan. Tai ainakin planeetan asukkaat kuvataan ihmismäisinä olioina, joilla oli taivaalla leijuvan "ankaran silmän" alla velvollisuus totella kaikkea, mitä tuo olio sanoi, tai sitten heitä rangaistiin. Kirjan lopussa nuo olennot sitten mursivat tuon pallon, ja vapauttivat itsensä, ja ryhtyivät päättämään omista asioistaan.

Nuo aurinkoenergiaa käyttäneet paneelit muodostivat läpinäkymättömän pallon planeetan ympärille, ja ne oli varustettu mikroaaltosuojalla. Tuon välineen avulla nuo alienit kontrolloivat planeetan saamaa säteilymäärää. Ja jos sen kansalaisten toiminta ei heitä miellyttänyt, niin he vähensivät silloin tuota säteilytehoa, jolloin planeetalle tuli äärimmäinen pakkanen. Eli tuon kirjailijan luomuksessa alien korvasi ikään kuin luonnonvalon omalla keinovalollaan, jolla se pystyi kontrolloimaan planeetan saamaa säteilymäärää. Tuollainen ajatus voi tuntua varsin absurdilta, mutta kun keskustellaan esimerkiksi siitä, mitä voi tapahtua, jos joku supervalta sitten tuollaisen vallankäytön mallin kehittää?

Se että se tuo pallo on olemassa vain kirjoissa, ei tarkoita sitä, että se olisi mahdoton toteuttaa. Toki sen tarvitsema  rakettilaukaisujen määrä on valtava, mutta teoriassa tämä olisi mahdollinen väline. Ja jos sitä suojaa mikroaaltovyöhyhyke, niin sen tuhoaminen olisi hiukan vaikeaa. Ja mikroaaltoja voidaan käyttää myös ihmisten hoputtamiseen. Mutta kuten tiedämme, niin nämä asiat ovat vain  kuvitelmaa, kuten ydinasekin oli ennen Oppenheimeria sekä muita tiedemiehiä, jotka osallistuivat "Manhattan-projektiin. Kun keskustellaan esimerkiksi kirjailijoista, niin osaa filosofeista voidaan käsitellä enemmänkin kirjailijoina. Ja kun puhutaan kirjoista taiteena, niin silloin ei tietenkään kirjailijan tarvitse mitään todistaa, koska hän voi käyttää omaa mielikuvitustaan tuon tekstin synnyttämiseen.