Edellä aikaansa ollut Convair XFY-1 "Pogo" on yksi lentokoneista, josta olisi voinut tulla jotain, jos tekninen osaaminen tuolloin olisi ollut riittävää

 

Convair XFY-1 nousee lentoon vuonna 1954

Kun puhutaan innovaatioista, niin silloin ei voida sivuuttaa esimerkiksi 1950-luvun patentteja, joista monet olivat vain yksinkertaisesti edellä aikaansa. Tuolloin Toisen Maailmansodan jälkeen oli ilmailussa käynnissä erittäin innovatiivinen kausi, jolloin uudet suihkuhävittäjät nousivat taivaalle, ja lentokoneyhtiöt tuottivat toinen toistaan erikoisempia lentolaitteita, joiden avulla haluttiin antaa omille ilmavoimille täydellinen iskukyky. Innovaatio voi tietenkin olla hyvin yksinkertainen asia, kuten esimerkiksi RTG-laitteen eli ydinpariston liittäminen sirkkelisahan moottoriin, ja sitten tuolta pohjalta voidaan valmistaa ydinkäyttöinen versio “Predator”-lennokista. Eli siihen vain kiinnitetään potkuri, ja laitteisto asennetaan tuollaiseen lennokkiin, joka saa tuolloin rajattoman toiminta-ajan.

Monet noista kylmän sodan aikaisista “pöytälaatikko-patenteista” jäivät toteuttamatta, koska silloinen tekninen tietämys sekä osaaminen ei ollut sillä tasolla, että noita “mainioita koneita” olisi voinut käytännössä toteuttaa, ja esimerkiksi Convair XFY-1 “Pogo” oli VTOL (Vertical Take Off and Landing)-koneiden kantamuotoja, jonka valmistus kuitenkin päättyi muutaman koneen prototyyppiin, ja syynä tuohon valmistuksen lopettamiseen oli vaikea ohjattavuus nimen omaan laskeutumisen aikana.

Tuohon aikaan  ei lentäjällä ollut mitään mahdollisuutta laskeutua koneella turvallisesti, koska sen avioniikka ei ollut tarpeeksi kehittynyttä, ja koneella laskeuduttiin auton peruutuspeilien sekä vatupassin avulla, ja tuo sitten aiheutti sen, että lentäjät pelkäsivät konetta. Tuolloin ihmishenkien menetysten välttämiseksi lentokoneyhtiö Convair lopetti tuon välineen kehittämisen. Nykyään “Pogo” olisi melko helposti toteutettavissa siten, että tuohon koneeseen asetettaisiin vain Lidar-altimetri, joka mittaa koneen absoluuttista korkeutta maanpinnasta, ja samalla tuo väline sitten mittaa myös alustan kulmaa koneeseen nähden, jolloin tuo kone voisi operoida myös kaltevalta alustalta, ja tietokone sekä kallistusanturi huolehtisivat siitä, että koneen kulma alustaan nähden sekä sen lähestymisnopeus maahan nähden olisi oikea.

Grumman X-29 FSW 

Tuollaisen aktiivisen tutkaan perustuvan altimetrin etuna on se, että se näyttää koneen todellisen etäisyyden maahan, ja tämä tietenkin helpottaa tuon koneen operointia esimerkiksi vuoristoisella alueella. Pogon aikaan ei vielä ollut käytössä sopivia tietokoneita, joiden avulla olisi voitu toteuttaa puoliautomaattinen autopilotti, joka korjaa automaattisesti lentäjän tekemiä virheitä. Nykyaikaiset taistelukoneiden autopilotit tai tietokoneet ovat sellaisia, että niitä käytettäessä voidaan nappia painamalla valita, että lentääkö kone miehitettynä vai miehittämättömänä.Tuo järjestelmä voi korjata koneen asentoa jopa satoja kertoja sekunnissa, ja sen kantamuoto otettiin käyttöön Grumman X-29 FSW (Forward Sweep Wing Demonstrator) lentokoneessa, jossa käänteinen siipigeometria aiheutti sen, että koneen käsittely oli muuten erittäin hankalaa, ja koska  tuo kone lensi ensilentonsa jo 1984, niin tuo järjestelmä varmasti on hiukan kehittynyt noista päivistä.

Kuten tiedämme, niin “Pogo” on antanut innovaatiota monille nykyisille VTOL-koneille, kuten Harrierille, F-36:lle sekä F-22:lle. Mutta itseään sitä ei olla kehitetty vuosiin. Kuitenkin voidaan ajatella niin, että tuon aikaansa edellä olevan koneen pohjalta tehdään esimerkiksi suihkuhävittäjä, joka voidaan ampua ilmaan jostain ohjussiilon kaltaisesta tilasta, ja sitten tuo hävittäjä voisi laskeutua normaalin koneen tapaan. Eli kyseessä voisi olla normaali UCAV- tai vastaava kone, joka ammutaan ilmaan raketilla siilosta, jolloin se voisi yllättää hyökkääjän pahanpäiväisesti. Toki tuo ei olisi varsinaisesti “Pogo II” vaan uusi tapa käyttää esimerkiksi sopivasti mitoitettua X-47 UCAV-konetta, joka voidaan kuljettaa tuolloin operaatioalueelle vaikka kuorma-autolla, ja laukaista ilmaan raketilla, mikä sitten tekee siitä erittäin käyttökelpoisen välineen yllätysiskuja ajatellen.

Eli tuo kone voidaan tuoda jollekin alueelle vaikka rekan kontissa, ja sitä voidaan hallita esimerkiksi USA:ssa sijaitsevasta tukikohdasta satelliittien avulla. Tuollainen kone voidaan toteuttaa erittäin helposti, koska X-47:n piirustukset vain täytyy pienentää sopiviksi tuolle koneelle. Ja tuon kolmiomuodon etuna on sitten sellainen asia, että samojen piirustusten pohjalta voidaan valmistaa useita eri kokoisia lentokoneita, jos niiden sivusuhde pysyy samana. Ja modulaariset tehtaat voivat tuottaa noita varusteita tehtävkostaisesti räätälöityinä kappaleina. Eli nappia painamalla voidaan luoda jumbojetin kokoinen versio X-47:stä tai sitten voidaan valmistaa minicoooperin kokoinen malli. Eli tämän takia kolmion muotoisia lentolaittteita tutkitaan yhä intensiivisemmin maailman lentokoneteollisuuden toimesta.  

Convair XFY-1"pogo" https://en.wikipedia.org/wiki/Convair_XFY_Pogo 

X-29: https://en.wikipedia.org/wiki/Grumman_X-29 

espoonmetsa.blogspot.fi