Lähiruoka tai muut "lähituotteet" toimivat globaalissa liiketoiminnassa vain siten, että noita tuottajia verkotetaan tehokkaasti kauppiaiden suhteen

Lähiruuasta tai muista "lähituotteista" kuten käsityönä tehdyistä esineistä olisi globaaliksi toimijaksi vain, jos voidaan luoda lähiruokatoimittajien verkosto sekä keskitetty tilausjärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että jokainen kauppa voi tehdä tilauksia lähinnä sitä olevalta tilalta vaivattomasti. Tässä kirjoituksessa ei erotella lähiruokaa esimerkiksi "maakuntatuotteista", kuten käsityönä tehdyistä puuhuonekaluista. Tämä tietenkin vaatii verkostoitumista sekä tarkkaa tietoa siitä, mitä tuotteita milläkin paikallisella tuottajalla on tarjoilla. Ja sitten tietenkin myös GPS ään perustuvaa järjestelmää,  joka kertoo sen, että millä kuljetusliikkeellä olisi sopiva auto lähinnä tavaraa, joka sitten toimitetaan lähikauppaan. Eli sen pitää silloin ottaa huomioon matka, jonka auto oikeasti joutuu ajamaan, eikä suinkaan mitata matkaa linnuntietä pitkin.

Tuo takaa tuotteen tuoreuden sekä myös sen, että sitä ei toimiteta liikaa asiakkaalle, jotta tuota tuotetta ei tarvitse heittää roskiin. Kuitenkin tuollainen lähiruokaverkosto olisi toimiessaan todella loistava tuote, joka sovittaisi yhteen logistiikan, sekä pienten kasvitarhojen toiminnan, ja takaisi ehkä myös pientilallisille jatkomahdollisuuksia, jos he haluaisivat jatkaa maanviljelyä. Pienet tuottajat voivat taipua paljon nopeammin tuottamaan markkinoille täsmä-eriä jotain elintarvikkeita, joita maassamme ehkä ei kuitenkaan kovin paljoa myydä. Noiden elintarvikkeiden joukossa ovat esimerkiksi viinimarjat, sekä muutamat muut tuotteet, joita ei koko vuoden ole saatavilla, tai niitä ei kovin usein osata kysyä mistään.

Toimiakseen tuo ratkaisu sitten kuitenkin vaatii voimakasta verkottumista sekä lähikauppojen sekä maanviljelijöiden sitoutumista hankkeeseen. Eli tuossa mallissa ideana olisi perustaa verkossa toimiva tilauskeskus noille tuotteille, joita sitten kauppiaat voisivat tilata, kun he tarvitsevat täydennystä hyllyihin. Kuitenkin tuo ratkaisu vaatii sitä, että sekä kauppa että tuottajat sitoutuvat tähän toimintaan, ja tietenkin sitä, että tilaus ohjataan oikeasti sille tuottajalle, joka on kaikkein lähimpänä kauppiasta, mutta ongelma on siinä, että kaikki ihmiset eivät syö samaa ruokaa. Ja toimiakseen niin että kumpikin osapuoli pystyy jatkuvasti sitoutumaan tuohon toimintaan, pitää tietenkin varmistaa se, että tuotetta myös menee kaupaksi.

Tuo taas vaatii erittäin tarkkaa tuote- ja liiketoiminta-analyysiä, jolla määritellään se, millaista lähiruokaa kukin tila sitten ryhtyy kasvattamaan, koska tämä järjestelmä pyörii sitten suoraan markkinatalouden ehdoilla, ja se vaatii sitä, että asiakkaat ovat aidosti kiinnostuneita tuosta lähiruuasta. Ja jos kuljetusten välimatka on lyhyt, niin silloin voidaan tuotteita kuljettaa halvalla, ja voidaan käyttää pienempiä ajoneuvoja, kuin suurilla välimatkoilla. Tuo säästää tietenkin polttoainekuluja, ja mikäli tuo tila olisi vielä kauppiaan oma, niin silloin tietenkin myös sieltä tuleva tavara on tuoretta. Mutta ongelman muodostaa se, että ensin pitää tietää, mistä ihmiset sitten pitävät, ja mitä he haluavat ostaa. Jos tuote ei vastaa odotuksia, niin silloin tuo ratkaisu ajaa yrittäjän konkurssiin. Eli jos tuote ei miellytä, niin silloin asiakkaat kaikkoavat kuin tuhka tuuleen.

Toki lähiruoka sekä "täsmätuotanto" voisivat toimia myös suurten kauppaketjuiden kaupoissa, mutta on olemassa sellainen ongelm, että mitä ihmiset haluavat ostaa, on se mitä pitää olla tarjolla. Ja vaikka tällainen ei ole ennen onnistunut, niin esimerkiksi Internetin kautta toimivan tilauspalvelun avulla voidaan luoda verkosto, joka voi palvella asiakkaita aikaisempaa tehokkaammin sekä niin, että tietokone valitsee lähi- ja etäruuan välillä, kun tilauksia tehdään. Tuossa ohjelmassa voi olla parametrit, jotka ottavat huomioon sen, että paljonko ruokaa menee oikeasti myyntiin ja paljonko sitä menee roskiin?

Jos tuotetta menee paljon roskiin, niin kannattaa tehdä pienempi tilaus tuosta ruoka-aineesta. Samoin tuon ohjelman pitää huomioida polttonesteen hinta, kuljettajan palkka sekä muut yhtiön kiinteät kustannukset, jotta se osaa laskea sen, että kumpi on on kauppiaalle edullisempi lähi- vai matkojen päästä tuotu ruoka. Ja sitten tietenkin kauppias määrää sen, miten suuren katetuoton hän tuotteestaan haluaa.

espoonmetsa.blogspot.fi