Fanaatikot ovat vaarallisia vain päästessään käyttämään valtakoneistoa omien tarkoitustensa ajamiseen

Fanaatikot presidenttinä ei ole mikään uusi aihe kirjallisuudessa. Sellaista tilannetta kuitenkaan ei todellisuudessa tule eteen kovin helposti, missä oikeasti psyykkisesti sairas ihminen tekisi tuossa virassa suurta vahinkoa, tai että heitä ylipäätään pidettäisi mitenkään kovin vakavasti otettavina toimijoina. Kuitenkin historiassa on ollut tilanteita, missä mielisairas ihminen on päässyt valtion johtoon.

Monessa tapauksessa nuo tapaukset ovat olleet seurausta poikkeustilasta, missä diktatuuri on korvattu uudella, eli despoottia on edeltänyt usein yksinvaltiuden aika, ja ihmiset eivät ehkä ole täysin tajunneet, mitä äänestäminen tarkoittaa. Kuitenkin on tarvittu ensin sota, tai tarkemmin ottaen hävitty sota, sekä lamakausi ja hyperinflaatio,  sekä pörssiromahdus, jotta despootti on saanut ihmiset kokoontumaan kadulle sekä tukemaan itseään. Ja tietenkin on tarvittu tiedotusvälineiden haltuunotto, jotta diktaattorin puheita ei kyseenalaisteta julkisesti.

Nuo maailmanhistorian suurimmat konnat Sullasta Hitleriin sekä Maoon ja Staliniin eivät yksin mitään kamalia ihmisiä olleet. Mutta noiden sairaiden ihmisten toiminta muuttui vaaralliseksi, kun he saivat kannattajia taakseen sekä valtakoneiston käyttöönsä. Vasta kun heidät ympäröi joukko nöyristeleviä virkamiehiä sekä upseereita, niin nämä henkilöt muuttuivat vaarallisiksi.

Normaalissa tilanteessa he olisivat olleet vain "tavallisia hulluja", joiden puheita ei kukaan ehkä olisi edes koskaan kuunnellut. Kuitenkin noiden henkilöiden elämä sattui yksiin sellaiseen maailman aikaan, jolloin tilanne suosi vahvoja johtajia. Se että nuo henkilöt olivat vakuuttavia esiintyjiä sai aikaan sen, että heillä oli paljon kuulijoita. Sen lisäksi näillä henkilöillä oli paljon helppoja ratkaisuja valtion ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän takia heillä oli paljon kannattajia. He osasivat ottaa kaiken irti omasta persoonastaan sekä myös tarjota kansalle sitä, mitä se luuli saavansa: leipää ja sirkushuveja.

Samoin heillä oli tarjota ihmisille syntipukkeja, joiden kanssa voitiin sitten askarrella. Nämä asiat tietenkin olivat sellaisia, millä despootti myi aatettaan kansalleen. Samoin noilla ihmisillä oli tietenkin aina olemassa jokin kineettinen asia, mitä kyseinen henkilö kykeni sitten perustelemaan toimintansa. Esimerkiksi valtavat patohankkeet  ja muut rakennusprojektit olivat erittäin näyttäviä sekä konkreettisia objekteja, ja niitä voitiin osoittaa sekä sanoa, että "johtaja halusi antaa teille valoa".

Ja tuolloin tietenkin oli sellainen käsitys vallalla, että se mikä oli enemmistölle parasta, oli parasta kaikille. Diktaattorin tuntomerkki on se, että hän mielellään mielistelee enemmistöä, ja samalla hän voi olla erittäin julma vähemmistöjä kohtaan. Samoin diktaattori halveksii aina koulutusta. Hän vihaa ihmisiä, jotka harjoittavat kritiikkiä valtion toimintaa kohtaan. Valtio on näet se, mitä varten ihminen on olemassa, ja toki diktaattori on valtion johtaja. Eli jos joku haukkuu valtiota, niin hän hyökkää samalla diktaattoria itseään kohtaan.

Ketään muuta kuin diktaattori itse ei ole maailmassa. Kaikki ihmiset ovat vain häntä itseään varten. Vain aito narsisti voi olla aito diktaattori. Hän ei mitään muuta edes halua kuunnella kuin ne asiat, mitä hän on itse toisille kertonut, ja silloin hän saattaa pitää tuntikausien päivällisiä, missä hän vain kuuntelee omia kertomiaan latteuksia kerrasta toiseen. Ja tietenkin vain hän merkitsee valtiossa jotain.

Muut ihmiset ovat vain hänen mielihalujensa täyttämistä varten.  Ja jos hän saa seuraajia, niin tilanne voi muuttua erittäin ikäväksi eli hän saattaa alkaa lainsäädäntötoimet, jotka sitten johtavat siihen,että hänen vaikuttimiaan epäileviä ihmisiä aletaan vainota sekä sulkea vankilaan ja lopulta heitä alkaa kadota kuten monesti historian kirjoista saamme lukea, ja kun sitten tappio tulee eteen, niin "kansa ei ole johtajansa veroinen" on monen huippuluokan diktaattorin käsitys tappion syystä.