Mitä kaikkea voikaan ehdokas luvata vaalien aikana? (Onko demokratia vain uhkakuvien maalailua?)

Onko kuvan lampaalla oikeutus uhata susia aseella? Ja
onko demokratia vain uhkakuvien luomista, jolla
perustellaan sotatoimia ympäri maailmaa?

Kuten olemme huomanneet, niin tietenkin toisen ihmisen toiminnan arvosteleminen on paljon helpompaa kuin noudattaa niitä sääntöjä, joita itse on ollut laatimassa. Tietenkin myös supervallan presidentti haluaa joskus pitää vähän lomaa, ja onhan esimerkiksi USA:n kaltaisen maan johtaminen hyvin vaikeaa, kun siellä on niin paljon ihmisiä, joilla on täysin erilaiset intressit jokaisen asian suhteen, mitä tuon maan johtajan odotetaan tekevän.


Mikäli joku vaalikampanjan yhteydessä sanoo jotain, niin silloin hän tietenkin on vapaa tekemään sekä sanomaan mitä hän haluaa, ja monesti onkin sitten vaalien jälkeen tullut eteen sellainen tilanne, missä esimerkiksi perustuslaki asettaa esteen tuon henkilön toiminnalle, vaikka hän olisi sitten voittanut vaalit. Kun puhutaan lomien pitämisestä presidentinvaalien aikana, niin silloin ihminen ei vielä ole tuossa virassa kiinni, joten silloin tietenkin on helppo puhua asioista, mitä ihminen haluaa niistä puhua. Mutta kun ihminen on päässyt presidentiksi, niin hän on aina niin sanotusti "oma pomonsa". Eli kukaan ei tuossa virassa olevalle sitten tule kertomaan, mitä hän oli sattunut ennen vaaleja lupaamaan.


Eikä kukaan vaalikampanjan yhteydessä kerro toiselle, että joku hänen lupaamansa asia sattuu kuulumaan jonkun muun vallanpitäjän valtapiiriin, mikä sitten tietenkin pakottaa jotkut presidentit perumaan puheitaan, mutta niin toimitaan nykypäivän politiikassa. Ihmistä ei koskaan neuvota noissa vallan käyttöä koskevissa kysymyksissä, ja sitten eteen tulee sellaisia tilanteita, missä ihminen sitten selittää tekevänsä asioita, mitä hän ei ainakaan perustuslaillisesti kykene tekemään. Ja se sitten on yleensä ihmisiltä täysin unohtunut.


Vaikka presidenttiä pidetään yleisesti valtion johtajana, niin silloin kun jotain sisäpolitiikkaan kuuluvaa päätöstä tehdään, viedään tällaiset asiat läpi lainsäädännöllisin metodein. Eli ainakaan länsimaisissa vakiintuneissa demokratioissa ei ole tapana käyttää panssarivaunuja eikä pakkokeinoja siihen, että joku henkilö haluaa muuttaa maassaan vallitsevia lakeja. Vaikka tietenkin osalla presidenteistä on valtaoikeuksiin kirjattu oikeus hajottaa eduskunta, niin yleensä tällaiseen toimenpiteeseen ei kovin helposti olla koskaan ryhdytty.  Demokratialle diktaattorit ovat kuin susia, jotka voivat syödä lampaan, mutta kun mietitään lampaan oikeutta puolustautua aseellisesti, niin voidaan kysyä, että tietäisikö aseistettu lammas olevansa vaarallinen? Eli onko yläkuvan lampaalla oikeus uhkailla susia aseella, vaikka nämä eivät sitä sillä hetkellä suoranaisesti pelottelisikaan, ja aseen lammas tietenkin on hankkinut pystyäkseen puolustautumaan sutta vastaan.


Kuitenkin se että presidentillä on tällainen oikeus on kuitenkin aina herättänyt keskustelua siitä, että kuinka valtion etu pitää oikeastaan määritellä? Mikä on se etu, joka oikeuttaa yksittäisen ihmisen erottamaan lakia säätävän elimen, on kysymys johon on yleensä ollut hieman vaikeaa löytää vastaus. Jos puhutaan korruptoituneesta hallinnosta, niin tietenkin on olemassa muitakin keinoja kuin vain ajaa panssarivaunulla sisään parlamentin ovesta ja pidättää kansanedustuslaitos.


Eli laillisia keinoja ovat tietenkin oikeudenkäynnit sekä asialliset tutkimukset, joita seuraa sitten se, mitä laki säätää mistäkin teosta, mutta tietenkin jos oikeastaan halutaan puhua korruptiosta, niin silloin tietenkin pitää syytteet osoittaa oikeiksi. Valtion johtaminen on hyvin vaikeaa eikä aina ole olemassa sellaista tietä, mikä miellyttäisi yhtään ketään. On olemassa tilanteita, missä meidän on pakko valita sellaisten asioiden välillä, joista kumpikin on jollain tavalla huono tai moraaliton.


Mutta kun pohditaan sitä, millaisia valtioiden johtajia on maailmanhistoria nähnyt, niin silloin tietenkin tullaan siihen ikuiseen tulokseen, että maailman pahimmat diktaattorit Adolf Hitler ja Josif Stalin pääsivät valtaan demokraattisten vaalien ansiosta. Eli mikään kovin mairitteleva historia myöskään suurilla demokraateilla ei ole, ja tietenkin demokratian historiaa värittävät kaiken maailman Sokrateille sekä muille filosofeille annetut tuomiot, joiden takia tietenkin myös demokratiaa sekä varsinkin sen kääntöpuolta populismia voidaan kritisoida.


Populismi on siis sellainen asia, missä valtion johtajiksi pyrkivät lupaavat kansalle leipää ja sirkushuveja, ja sitten he vain ryhtyvät säätämään lakeja, joiden mukaan mitään uusia vaaleja ei koskaan tarvitse sitten pitää, eikä kansan tarvitse päätään vaivata sillä, mitä heidän herransa sattuvat päättämään. Valtion kansalaisten velvollisuus on vain totella voimassa olevia lakeja, ja oikeastaan kenenkään ei koskaan pitäisi sitten myöskään kritisoida valtion johtoa, joka on tietenkin aina paremmin perillä siitä, mikä on kansalle hyväksi kuin kansa itse.


Ja tietenkin media on loistava työkalu ihmisten mielipiteiden muokkaamiseksi. Mediassa voidaan esittää yksipuolisesti vain sellaisia kantoja asioihin, missä korostetaan jonkun päätöksen tai päätöksentekomallin hyviä tai huonoja puolia. Ja silloin tietenkin unohdetaan sellainen asia, että kaikissa malleissa mitä ihminen tekee on sekä hyviä että huonoja puolia. Eli mikään päätös ei tuo ihmisille eikä kansalle pelkästään hyvää, vaan joskus kaikkien hyvin marjojen sekaan kuuluu myös kirpeitä marjoja. Sama tietenkin koskee myös kaikkia muitakin asioita maailmassa. Ja joidenkin ihmisten mielestä demokratia on muuttunut pelkäksi uhkakuvien maalaamiseksi, jolla puolustellaan kaiken maailman sotilasoperaatioita pitkin maailmaa.


Toisaalta kun kansa sitten tekee valintoja, niin silloin tällöin kyllä mieleeni tulee sellainen kysymys, että tietääkö kansa sitten oikeasti sen, mitä mikäkin päätös tuo tullessaan? Eli kuinka moni sitten oli viitsinyt edes lukaista esimerkiksi sitä kirjaa, missä aikoinaan kerrottiin ihmisille, mitä EU:hun liittyminen oikeastaan merkitsee kun maamme aikoinaan liittyi tuohon yhteisöön? Ja käytettiinkö tuota kirjasta muuhun kuin takan sytykkeenä, on kysymys mihin ei kai kukaan ole koskaan löytänyt vastausta.


Mutta tietenkin voidaan sanoa niin, että todellinen lain säätäminen on hyvin vaikea prosessi, jossa ei aivan maalaisjärjellä selvitä, koska lakiteksti on sellaista, että sen kirjoittaminen vaatii hyvin suurta tarkkuutta, jotta laista ei tule sellaista, että siinä olisi paljon porsaanreikiä. Ja missään nimessä ei myöskään lakikirja koskaan yksin jaa tuomioita, vaan tietenkin tuomarin pitää tuomio perustella muille tuomareille. Samoin hänen pitää aina muistaa se, että tuomion tulee palvella myös valtion etua kokonaisvaltaisesti. Luettu tuomio ei saa koskaan tehdä lain rikkojista sankareita, vaan sen pitää toimia niin, että esimerkiksi totaalikieltäytyjästä ei tule mitään oikeusjärjestelmän luomia marttyyreita.


Eli tietenkin valtion pitää aina varautua sotaan, mutta tietenkin tästäkin asiasta että onko kaikkien maamme kansalaisten käytävä armeija voidaan keskustella hyvin pitkään. Ja mitään oikeita mielipiteitä tuskin koskaan edes voidaan olettaa löytyvän, koska aina löytyy joku ihminen jonka kanssa kukaan ei varmasti halua palvella. Eli tällä tarkoitan erilaisia palkkamurhaajia sekä muita höyrypäitä, joiden mieleen tulee tehdä aseilla asioita, mitkä eivät ole laissa oikein. Eli pitäisikö sitten erilaiset ääriliikkeiden edustajat sekä muut vastaavat henkilöt  vapauttaa asevelvollisuudesta, jos he uhkailevat muita, on kysymys joka varmasti aiheuttaa keskusteluja kaikkialla? Ja riittääkö esimerkiksi kaverin lausunto jyrkistä mielipiteistä tuohon vapauttamiseen?

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/obamaa-lomailusta-kritisoinut-trump-pitanyt-edeltaansa-enemman-vapaita-viimeisin-loma-alkoi-golffaten/6526108