Ihmiset tietoisuuden muutos sekä mikropiirien istuttaminen hermostoon voivat saada aikaan ennalta arvaamattomia asioita

Stanislaw Lemin kirja ”Kyberias” on melko hyvää luettavaa kaikille ihmisille, eikä vähintään niille, jotka haluavat kouluttautua insinööreiksi. Siinä kuvaillaan sarkastisen humoristisesti sitä, mitä tapahtuu, jos insinööri tekee virhearvion työssään. Itse pidän parhaana esimerkkinä tästä kyseisen novellikokoelman kolmanneksi viimeistä kirjaa, jossa keksijä eli kirjan päähenkilö Trurl rakentaa ”laatikon”, millä eräs kuningas voisi hallita maailmaa. Tuossa kirjoitelmassa, jonka Lem aikoinaan kirjoitti, tarkoitti tuo "laatikko" ehkä jotain simulaattoria tai vastaavaa, joten Lem ikään kuin ennusti nykyaikaisen peliarkkitehtuurin synnyn jo kauan ennen ensimmäisiä tietokonepelejä.

Tuo laatikko sitten paljastuu sellaiseksi, että siinä olevat oliot ovatkin eläviä, ja tuo kuningas sitten käy ikään kuin oikeaa sotaa sekä hallitsee maailmaa. Tuossa sarkastisessa tarinassa kerrotaan tilanteesta, missä keksijä unohtaa saavansa tehtävän kuninkaalta, ja itse ajattelen tilanteesta, että ehkä tuolla ”laatikolla” tarkoitetaan sellaista tilannetta, missä kuningas ohjaa planeettansa olioita implanttien kautta, ja valvoo tuota tilannetta esimerkiksi vakoilusatelliitin kautta. Eli tässä piilee kirjan symboliikka. Tuo kuningas asuu kirjassa ikään kuin yksin omassa maailmassaan, ja hänellä on tarve hallita kaikkea mitä hän näkee. Mutta kun hän asuu planeetallaan yksin, niin silloin hän ei ole kuningas eikä mikään, jos tuolla kirjan henkilöllä ei olisi jotain mitä hän komentelisi.

Kirjassa tai novellikokoelmassa tuo keksijä Trurl on ikään kuin jumalhahmo, joka tekee kaikista asioista vähän turhan täydellisiä. Tuossa novellikokoelmassa on kaikkea sitä, mistä insinöörien kouluttajat aina varoittavat, ja esimerkiksi toisessa tarinassa nimeltään ”Trurlin kone” pohditaan sitä, millaisia tuhoja liian täydelliset koneet voivat saada aikaan, ja vaikka tuo kirja on kirjoitettu jo vuonna 1965, niin se on nykyään ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Nykyään esimerkiksi pohditaan tekoälyn käytön laajentamista lähes kaikkeen, mitä ihminen koskaan on keksinyt. Samoin käydään vakavaa keskustelua siitä, että me ihmiset joku päivä voisimme  hankkia hermostoomme mikropiiri-implantteja, joilla voimme siirtyä Internetiin ilman älypuhelimia tai muita ulkoapäin näkyviä välineitä.

 Eli tuolloin kyllä voidaan kysyä, että ollaanko tarkasti mietitty sitä, mitä tapahtuu, jos me joskus voisimme hankkia laitteita, joilla voisimme siirtyä Internetiin  milloin tahansa, ja mitä tapahtuisi, jos joku hakkeroisi tuollaisen laitteen, jolloin ihminen ei ehkä huomaisi olevansa liitettynä Internetiin, jolloin hänelle voidaan luoda valemuistoja? Ja tällöin tietenkin puhutaan siitä, että mitä jos koneilla olisi tunteet. Kuitenkaan koskaan ei olla mietitty tarkasti sitä, mitä voisi tapahtua, jos leivänpaahtimella olisi tunteet, ja se loukkaantuneena polttaisi leivät poroksi.

Tai sitten unohdetaan se, että tunteet ovat asia, mikä erottaa koneet ihmisestä. Ja tunteet ovat tarpeellisia silloin, kun laji suojelee itseään. Robotti ei ole tietoinen olemuksestaan tai siitä, miten sille itselleen sattuu käymään, kun se suorittaa tehtäviään, mutta oletteko koskaan ajatelleet, mitä tapahtuisi, jos taisteluhelikopteri oikeasti suuttuisi, kun sen naapuria huomioidaan paljon enemmän.
Kun puhutaan tuosta novellikokoelmasta, niin sen kirjoittaja tunnetaan loistavana kirjailijana, jonka kirjat pursuavat ideoita sekä hyvin innovatiivisia ideoita, mutta samalla hänen kirjansa ovat varoittavia esimerkkejä siitä, miten voi käydä, jos ihminen ei mieti tarkasti, mitä hän tekee. Esimerkiksi insinöörien pitäisi olla tarkkana siitä, jos heiltä joku pyytää jotain työtehtäviä, koska noilta pyytäjiltä ei ehkä ole täysin puhtaat jauhot pussissaan.

Mietitään tätä novellia, missä tuon keksijä laatikossa elävät olennot sitten alkavat taistella sekä kehittyä spontaanisti, niin hän ei varmasti ollut ajatellut, mitä esimerkiksi simulaattori voisi kuninkaan käsissä tehdä. Kun me tavalliset ihmiset ajattelemme, että ihmiset siivoavat sekä maalaavat taloja, niin kuninkaan maailmassa ihmiset ovat olemassa vain valtiotaan varten, ja siksi heidän pitää totella kuningasta aina kun hän heitä kutsuu tai käskee.

Tai niin ainakin sosialistinen yhteisö opetti, ja tuolloin 1960-luvulla sosialismi oli vielä voimissaan, ja Puolassa piti miettiä tarkasti, mitä ihminen kirjoitti, tai sitten salainen poliisi kävi pidättämässä tuollaisen kirjoittajan, joka ei noudattanut valtion asettamia ehtoja, ja valtion instanssit sanelivat tarkasti sen, mikä oli kansalle sopivaa. Kuitenkin tuo laatikko varmasti sai innoituksensa salaisen poliisin harjoittamasta kyttäämisestä, jossa ei mitään sääliä tunnettu, kun ihmisiä sitten houkuteltiin ilmiantamaan toisiaan. Kuitenkin tuo laatikko voisi ehkä tulevaisuuden dystopiayhteiskunnassa olla joku vakoilusatelliitin näyttöruutu, minkä läpi kuningas sitten katsoo sitä, mitä hänen alamaisensa tekevät.

Kuten varmaan tiedämme, niin nykyaikaiset kirurgiset menetelmät sekä kehittynyt mikropiiri sekä valvontateknologia saavat aikaan sellaisia dystooppisia mielikuvia, että ihmisten aivoihin asennetaan syntyessä mikropiirejä, joiden avulla tuollainen kuningas tai äärimmäinen hallitus sitten ohjaa noiden henkilöiden toimintaa. Tuo laite voisi muistuttaa esimerkiksi pitkäjalkaista lukkia, joka asennetaan leikkaushaavan läpi henkilön aivokuorelle, jossa sen kautta voidaan tuota henkilöä ohjata kuin jotain pelihahmoa.

Tällaisia seurauksia voi olla siitä, jos unohdetaan kokonaisuudet, kun laitteita lähdetään tekemään. Ja kohta voimme varmaan hankkia sellaisia aivoimplantteja, joilla voimme klikata itsemme sisään Internetiin ilman tietokoneita, Nuo WLAN-implantit voivat toteutuessaan saada energiansa plutonium-paristoista, joita käytetään sydämentahdistimissa. Ja ne mahdollistavat sellaisen asian, mitä kutsutaan nimellä "singulariteetti", missä ihmisen tietoisuus voidaan liittää yhdeksi, tai sitten ihminen voi viestiä toisen lajin edustajan kanssa, jos tällä on tuollainen mikropiiri-implantti asennettuna aivoihin.

Tietenkään tuolloin 1960-luvulla ei noiden välineiden olemassaolosta tiedetty yhtään mitään, ja voidaan ajatella, että kukaan ei tajunnut sitä, että esimerkiksi TRW (Technical remote Viewing)eli "Tekninen etänäkö" voidaan helposti toteuttaa UAV:llä, jonka kamerat on kytketty VR (Virtual Reality)-maskiin, jolloin voidaan tuota välinettä hyödyntää melko tehokkaasti, ja jos ihmisillä olisi kiinnitettynä sellainen implantti, millä stimuloidaan aivojen tiettyjä keskuksia, ja ihmisen motorisen keskuksen simuloinnilla voidaan periaatteessa ihmistä ohjata joystikillä pitkin katuja, ja jolla saadaan ihminen toimimaan tahdottomasti. Tällaisella tekniikalla siis ihmisestä voidaan tehdä robotti, joka toimii kuin joku pelihahmo häntä hallitsevan henkilön komennossa. Tämän takia noiden laitteiden kehittämisestä pitäisi hiukan keskustella, koska kohta me kaikki sitten ehkä voimme hankkia tuollaisia "viihdekäyttöön" tarkoitettuja elektronisia laitteita kehoomme.

http://www.risingshadow.fi/library/book/267-kyberias

marxjatalous.blogspot.fi