Temppeliherrain ritarikunta on tunnetuin kaikista sotilaallisista munkkien ylläpitämistä järjestöistä, jollaisia toimi keskiajalla kirkon suojissa. Mutta tietenkin myös muita vastaavia järjestöjä oli olemassa, ja edelleen on olemassa järjestöjä, jotka käyttävät noiden ennen niin pahamaineisten organisaatioiden nimiä, mutta niillä ei varsinaisesti liene mitään yhteistä noiden keskiajan järjestöjen kanssa, jotka miekka kädessä kävivät levittämässä ilosanomaa koko tunnetussa maailmassa.
Nuo sotilaalliset munkkijärjestöt olivat kuitenkin keskiaikainen versio palkkasoturien palveluksia myyvistä yhtiöistä. Esimerkiksi Temppeliherrain kohdalla kyseessä oli eräänlainen keskiaikainen versio “Blackwaterin” kaltaisesta turvallisuusalan yhtiöstä, ja näiden yhtiöiden kautta palkattiin sotilaita tehtäviin, joita kuninkaan ei sopinut teettää omilla ritareillaan. Termi “Temppeliherrain ritarikunta” tarkoittaa oikeasti ritareita, joita voitiin palkata “temppeliherroiksi” kutsuttujen miesten kautta. Syy miksi epäilen noita henkilöitä miehiksi johtuu keskiaikaisesta asenne ilmapiiristä.
Silloin naiset olivat oikeastaan miesten omaisuutta, ja siitä syystä myös temppeliherrat olivat kaikki miehiä. Kun tuo järjestö sitten aikoinaan kiellettiin Ranskan kuninkaan Filip IV “Kauniin” määräyksestä vuonna 1307, ja Paavi Klemens V sitten tuomitsi tuon järjestön Normandian suurmestarin Jaques De Molayn (1243-1314) poltettavaksi roviolla 1314, kun häntä ensin oli syytetty sodomiasta. Ensin hän tunnusti teon, mutta myöhemmin kiisti tunnustuksen kertoen sen tapahtuneen kidutuksen takia. Sen ehkä joku uskoi, koska Molay oli pidätyksen aikaan 65-vuotias, mikä on nykyään eläkkeelle jäämisen ikäraja. Tuolloin eivät ihmisten elinajat olleet yhtä pitkät kuin nykyään, joten De Molay oli oikeasti tuolloin jo varsin kunnioitettavassa iässä, kun otetaan huomioon sen ajan lääketieteen taso. Esimerkiksi antibiootteja ei tuolloin ollut, ja muutenkaan mitään pieneliöitä ei kukaan edes tiennyt olevan olemassa. Joten sen takia esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus voi aiheuttaa silloin henkilön kuoleman. Filip IV "Kauniin" kutsumanimestä kuulemma tulee se kuuluisa sananlasku "niin kaunis mutta niin tyhmä".
Tuolloin ihmisten keskimääräinen elinikä oli noin 30-vuotta, mikä johtui sekä kulkutaudeista että korkeasta lapsikuolleisuudesta. Sen jälkeen häntä pidettiin seitsemän vuotta vangittuna, kunnes sitten tuo mies käveli kahden avustajana kanssa Ile De Siten saaren kärjessä olevalle roviolle. Syy siihen, että Fip IV “Kaunis” aikoinaan ryhtyi vainoamaan temppeliherroja ei ollut mikään järin ylevä. Se johtui lähinnä siitä, että hän oli lainannut tuolta järjestöltä rahaa, eikä sitten noita lainojaan halunnut maksaa takaisin.
Temppeliherrat ovat muuten keksineet nykyaikaisen pankkitoiminnan, eli jos henkilö halusi matkustaa johonkin toiseen maahan, niin hän saattoi tallettaa kultaa oman kaupunkinsa temppeliherrojen säilöön, minkä jälkeen temppeliherrat sitten kirjoittivat hänelle kuitin, mitä vastaan tuo matkaaja saattoi sitten nostaa määränpäässään vastaavan määrän kultaa tai hopeaa. Ja tietenkin temppeliherroilla oli taulukot, joiden mukaan arvometallien vaihtaminen onnistui, ja nuo ritarit sitten perivät tästä toiminnasta maksun. eli myös hopeisia sekä pronssisia rahoja tarvittiin, koska tietenkin piti kauppiailla olla vaihtorahaa antaa, kun maksu suoritettiin, ja kultarahat olivat niin arvokkaita, että tavallisilla ihmisillä ei ollut vaihtorahaa antaa tuollaisesta kolikosta.
Kuitenkin temppeliherrojen pääasiallinen tulonlähde oli sotilaiden kouluttaminen sekä erilaisten palkkasoturien keikkojen välittäminen, koska kuninkaan ei sopinut itse lähteä kukistamaan kapinoita, koska hänen tehtävänsä oli olla “mukava setä” ja koko kansan isä. Kuitenkin tuo palkkasotureiden palkkaaminen oli täysin saman laitoksen hallinnassa, ja tuolloin temppeliherrat toimivat kuin jonkun romaanin investointipankit. Eli kun henkilö sitten antoi “lahjoituksen” tuolle järjestölle, niin sitten he sanoivat taikasana, mikä oli sellainen, että “he rukoilevat jonkun kapinan loppua”. Sen jälkeen temppeliherrat sanoivat “me rukoilemme kanssasi”, jolloin ritarin saapuivat murskaamaan tuota kapinaa.
Kyseinen järjestely oli tarkoitettu suojelemaan hallitsijan mainetta, jotta hän ei jäisi kiinni esimerkiksi massamurhista. Nykyaikainen versio tästä hyvin kiistellystä järjestöstä olisi tietenkin joku “Blackwaterin” kaltainen palkkasoturien työnvälitystoimisto. Kuitenkin temppeliherrat olivat mestareita valjastamaan Raamatun sekä uskonnon palvelemaan omia tarkoitusperiään. He ottivat lapsia huostaan hyvin varhain, ja sitten nämä kasvatettiin pitämään tuon järjestön tapaa hoitaa asioita kristillisenä sekä oikeana.
Tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että jonkin verran nunnia varmasti oli mukana tuossa toiminnassa, vaikka temppeliherrat ulkoistivat kasvatustehtävät johanniitoille, jotka olivat tuolloin eräs toinen sotilaallinen munkkijärjestö. Nuo munkit eivät kuitenkaan olleen mitään kirkonmiehiä vaan puhtaasti ammattisotilaita, joille Raamattu oli vain kilpi, jonka takaa he voivat toimia muita tahoja vastaan. Tuo järjestö rikastui erittäin paljon nimenomaan pankki- sekä sotilaallisen toimintansa takia, mutta kuitenkaan sen ei varmuudella ole tiedetty toimineen vuoden 1314 jälkeen.
Mutta kuitenkin legendat elävät edelleen, ja esimerkiksi “Hitman”-elokuvissa on viittauksia tuohon järjestöön. Ja tietenkin voidaan sanoa, että monet temppeliherrat liittyivät myöhemmin johanniittain sääntökuntaan, joka oli tuolloin toinen hyvin mahtava sotilaallis-uskonnollinen järjestö. Naispuolista johenniittaa eli hospitariaattia kutsutaan karmeliitaksi. Ja tietenkin aina välillä nousee pintaan huhuja, joiden mukaan tuo salaperäinen keskiaikainen aseellisten munkkien järjestö olisi jatkanut noista päivistä lähtien maanalaisena salaisena organisaationa.
Mutta mitään varsinaisia todisteita tästä ei ole. Kuitenkin on olemassa joukko legendoja, joiden mukaan esimerkiksi tarunhohtoinen “Illuminati” olisi oikeasti temppeliherrojen perustama organisaatio, ja että tällä järjestöllä olisi lonkeroita vapaamuurarien parissa. Kuitenkin kyseessä ovat vain huhut, joita perustellaan sillä, että esimerkiksi Ensimmäinen Maailmansota alkoi vähän liian sopivasti, kun ajatellaan sitä, mitä Afrikassa oli tapahtunut. Ja ehkä joku alkoi Casementin Belgian Kongoa koskevien paljastusten jälkeen vaatia tutkimuksia siitä, mitä oli tapahtunut myös muualla kuin Belgian hallitsemissa osissa Afrikkaa. Eli Leopold II ei ollut euroopan ainoa siirtomaaisäntä, joka riisti omia alueitaan.
Kyseinen mies kuitenkin sopi syntipukiksi sen takia, että hän piti Belgian Kongoa henkilökohtaisena alueenaan, ja tietenkään tuolloin ei kukaan muu kuin Leopold ollut vastuussa siitä, millaisia raakuuksia belgialaisten nimissä tehtiin tuolla kaukaisessa Afrikassa. Samoin Leopoldin Belgia oli mannermaalla heikko siirtomaavalta, josta sekä Britannia että Saksa saattoivat selvitä helposti.
Mutta kuitenkin kun Kongojoen kauhut paljastuivat, niin esimerkiksi Ranska oli toiminut samalla tavalla omissa siirtomaissaan, eikä brittienkään toiminta varmaan aivan valoa kestävää ollut. Joten tuolloin Euroopassa oli tietenkin paljon ihmisiä, joilla oli paljon salattavaa. Vaikka ennen näistä asioista ei oltu puhuttu, niin kuitenkin buurisota aiheutti sen, että myös eurooppalaista verta oli vuodatettu Afrikassa, ja noista Lordi Kitchenerin ja Cecil Rhodesin toimista Etelä-Afrikassa 1880- 1902 varmasti haluttiin tehdä tutkimuksia. Ja varsinkin heidän tapansa kohdella buurimaan siviilejä ei varmaan kovin paljon hyvää sanottavaa ollut.
Tuolloin buurisodassa siviilejä suljettiin “suojeluleireille” tai keskitysleireille, kuten niiden nimi nykyään kuuluu täysin mielivaltaisesti, ja olot noilla leireillä olivat hirvittävät. Buurit olivat hollantilaisia, joten sen vuoksi voitiin olettaa, että brittien otteista haluttiin tehdä tutkimuksia, jotka kuitenkin saivat odottaa, kun suuri sota syttyi vuonna 1914. Tuon jälkeen oli olemassa vain se totuus, mikä palveli voittajien etua. Kuitenkaan mikään ei todista tuon sodan johtuneen kansainvälisestä salaliitosta, vaikka toiset ihmiset sitä väittävät.
Kuitenkin tuon sodan seuraukset näkyvät edelleen Euroopan ja Aasian poliittisessa kentässä, ja tuo vuonna 1914 alkanut Ensimmäinen Maailmansota sekä sitä seurannut Versailles'n rauha merkitsivät sitä, että uuden sodan siemenet kylvettiin taas maahan. Tuolloin luotiin sellainen käsite, kuin sodan sykli, mikä tarkoittaa sitä, että tietyn ajan välein syttyy Euroopassa sota, joka ikään kuin “puhdistaa” sekä yhteneväistää valtioita taas kunnioittamaan johtajiaan. Sota on näet tila, joka oikeuttaa valtion johtoa hyökkäämään poliittisia vastustajiaan vastaan sekä sensuroimaan lehdistöä tai muuten rajoittamaan sananvapautta. Pitkä rauhan jakso tietenkin tuudittaa ihmisiä uskomaan siihen, että diplomatia voittaa, ja silloin voi käydä niin, että tuollaisia hyvin kiusallisia tutkimuksia aletaan tehdä jossain akateemisessa saunaseurassa. Ja kuinka sopimatonta on se, että jotkut ylioppilaat kaivelevat vanhoja arkistoja, kun he voivat olla kiväärit käsissään seisomassa jossain kasarmin edessä.
Tämän takia jonkinlainen kriisi pitäisi saada aikaan, jotta kukaan ei kertausharjoitusten sijasta ehtisi tutustua mihinkään muuhun kuin varusmiehen ohjesääntöön, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että mitään yhdentekeviä tutkimuksia tai tekstejä ei tietenkään kukaan ehdi tuolloin julkaista, kun pitää syöksyä läpi nokkospuskan rynnäkkökivääri kädessä. Sen vuoksi kriisit ovat valtion johtajille sekä kirous että siunaus. Kansainvälisten konfliktien avulla voidaan tietenkin valtiota puhdistaa aineksista, jotka eivät sen johtoa miellytä, mutta kuitenkin esimerkiksi ydinaseiden käyttö voi aiheuttaa sen, että myös valtion johtaja kuolee tuossa hyökkäyksessä. Ja sen takia esimerkiksi massatuhoaseita pelätään aivan erityisesti. Ne eivät valikoi uhrejaan, ja kaasua sekä radioaktiivista säteilyä vastaan eivät lahjukset ja lunnaat olleet tehokkaita, ja siksi noita aseita alettiin kehittää 1900-luvun alussa.
Näin oli tarkoitus paitsi surmata vihollisia ja pelottaa heidän johtavaan, niin myös pitää omat joukot kurissa sekä nuhteessa. Syy miksi neutronipommeja kritisoidaan on sama mikä tekee kaasusta sekä bakteereista epähumaanin aseen, jonka käyttö on puhtaasti sotarikos, vaikka sitä käytettäisiin aseellisia joukkoja vastaan. Se jättää rakennukset pystyyn, mutta kuitenkin surmaa ihmiset. Joten se tekee myrkyllisistä kaasuista loistavan mellakan hävittämiseen tarkoitetun välineen jonkun diktaattorin käsiin, ja kaasun etu mikrobeihin nähden on se, että mikrobit voivat aiheuttaa koko maailmaa koskevan epidemian päästessään irti. Ne lisääntyvät itsestään kun taas kaasun määrä pysyy vakiona.
Tämän vuoksi kaasu ei ole käyttäjälleen niin vaarallinen väline kuin esimerkiksi ebolavirus, eikä sen valmistaminen vaadi samaa tekniikkaa eli valtavan syviä kaivoksia sekä kilometrien pituisia tehtaita, joissa uraania rikastetaan kuin neutronipommin valmistaminen. Valitsi valtio kumman tien tahansa tuottaakseen ydinaseen täytyy sen ensin louhia maasta uraania. Sitten uraani joko jalostetaan kemiallisesti sekä sentrifugien avulla sellaiseen pitkiä uuteen, että sitä voidaan käyttää pommeissa. Tai sitten valtio voi rakentaa plutonium-pommeja, mutta silloin tarvitaan väliin ydinreaktori, jolla plutoniumin tuotanto tapahtuu pommittamalla uraani 238-isotooppia neutroneilla, jolloin syntyy ydinaseplutoniumia. Uraanipommi taas vaatii valtavan määrän isotooppi 235:ttä, mikä tekee tuosta aseesta erittäin kalliin. Toki uraanin käsittely on helpompaa kuin plutoniumia, koska se on vähemmän radioaktiivista kuin plutonium. Kuitenkin plutonium taas on helpommin fissioituvaa kuin uraani, joten sitä tarvitaan vähemmän pommiin.
Fuusiopommien laukaisuun vaaditaan pienitehoinen fissiopommi, vaikka laserin käyttöä pommien laukaisuun on kokeiltu. Kaikkein yksinkertaisin malli noista laserilla laukaistavista vetypommeista olisi ehkä CIWS:n perustuva ase, missä maahan tai toiseen lentokoneeseen sijoitettu laser suunnataan pommiin, ja sitten lämpötila nostetaan ydinfuusion riittävän korkeaksi, jotta ydinfuusio voidaan käynnistää. Tuo laser voi sijaita esimerkiksi maapallon kiertoradalla tai jossain laivassa, mistä se sitten suunnataan peilin kautta kohteeseen.
Ulkoiseen laseriin perustuva laukaisu takaa sen, että laserin teho riittää pommin laukaisemiseen. Tuolloin vetypommi muuttuu pelkäksi litium-säiliöksi, jossa voi olla laite, mikä auttaa laseria kohdistamaan siihen. Tällöin ei laserjärjestelmää tarvitse ahtaa pommin kuoren sisään, vaan se voidaan sijoittaa esimerkiksi pommittajaan tai sen saattohävittäjät voivat laukoa noita pommeja omilla laseraseillaan, joita ollaan jo asettamassa nykyaikaisiin hävittäjiin, jolloin tuolla välineellä voidaan tehdä muutakin kuin vain laukaista vetypommeja. Tuollainen pommi toimisi siis niin, että ensin pommin laskuvarjo aukeaa, ja sitten hävittäjä laukaisee laserin lentäessään poispäin pommista. Laser siis kohdentuu pommissa olevaan kohdistimeen, jolloin se sitten saa säteen suunnattua varmasti siihen, mihin pitääkin.
Comments
Post a Comment