Sosiaalipolitiikkaa ja "Tapaus Aarniota"

Taas on Aarnion juttuun tullut uusia käänteitä, kun joku onneton on siellä vuotanut jutun salaisia papereita julkisuuteen. Ja noista papereista löytyy tietoja esimerkiksi poliisien peitehenkilöllisyyksistä sekä muista vastaavista asioista, joiden takia kyseiset tiedot voivat vaarantaa joidenkin henkilöiden yksityistä turvallisuutta. Tässä sitten taas huomataan maamme virkakunnan tapa tukea kaveria loppuun asti. Kuitenkin tällainen toiminta varmasti ei tee mitään muuta kuin haittaa poliisille, mutta onneksi itse en tuossa laitoksessa työskentele. Siinä voisi sitten itse kukin joutua pohtimaan kaveruuden suhdetta lakiin.

Huumepoliisin työ on tietenkin vähän sellaista, että siinä pitää voida toimia hiukan lain asettamien normien rajamailla, eli kuten tiedämme, niin vinkki-miehille pitää maksaa, jotta he tiedottavat poliisia rikollisten aikeista. Mutta tätä toimintaa kuitenkin arvostellaan hyvin paljon, siksi että jotkut pitävät sitä vain poliisin tapana jaella rahaa tai etuja kavereilleen. Samoin jos tässä peitetoiminnassa on työskennelty siten, että esimerkiksi henkilöitä, joilla on suhteita alamaailmaan on rekrytoitu poliisiin, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että aika lähellä ollaan sitä, että noudatetaanko rekrytoinnissa "puhtaan rikosrekisterin periaatetta" kuten poliiseja palkattaessa on ollut tapana?

Kun puhutaan siitä, että poliisin peitetoiminta käsittää esimerkiksi soluttautumista jengeihin, niin silloin tietenkin noilla poliiseilla pitää olla sellaiset "suositukset" että jengit osoittavat kiinnostusta heitä kohtaan. Ja siksi tällainen toiminta varmasti saa aikaan ajatuksia siitä, että millaisia suosittelijoita nuo poliisit sitten oikeastaan hankkivat, kun he lähtevät itseään tarjoamaan joillekin rikollisille organisaatioille? Eli millaiselle henkilölle nuo liivimiehet sitten kertovat tulevista keikoistaan? Ihmisen pitää tuossa tilanteessa olla melko luotettava, jotta nuo erittäin kovamaineiset henkilöt uskaltavat puhua hänelle kovista rikoksista, joista seuraa todella kovia vankeustuomioita, jos niistä sattuu joku jäämään kiinni.

Esimerkiksi jatkettu törkeä huumausainerikos sekä muutama kiristys-tapaus, jotka koskevat velkoja voivat helposti tuoda henkilölle yli kymmenen vuoden vankeustuomion, joten siksi niistä asioista varmaan puhutaan vain sille luotettavalle kaverille. Ja sitten jos tuo "kaveri" paljastuu ilmiantajaksi, niin kyllä se varmaan vihaa herättää, vaikka kyseessä olisi sitten rikollinen toiminta. Lain mukaan rikoksesta pitää tulla tuomio, mutta voin sanoa, että tuo tuomittu henkilö ei varmaan tuosta asiasta kovin paljoa pidä, ja jos ilmiantaja sitten on vaikka lapsuuden kaveri, niin silloin tuo teko varmasti tuntuu hyvin ikävältä. Samoin se että poliisi puhuu toiselle rikoksesta kiinni jääneelle lievempää tuomiota kuin toiselle varmasti saa aikaan vihaa tuossa toisessa ihmisessä.

Tätä tekniikkaa muuten käytetään silloin, kun jengin jäsenten välejä halutaan huonontaa. Mutta kun puhutaan sitten siitä päivästä, jolloin rikollinen pääsee "siviiliin", eli vankilan vaatteet vaihdetaan tavalliseen asuun, niin silloin tulee joskus mieleen sellainen asia, että tuollainen vapautuva rikollinen on uhka noiden peitetehtävissä olevien poliisien turvallisuudelle. Hän saattaa tuntea heidät nimeltä tai olla kuulunut jopa heidän lähipiirinsä. Ja silloin varmasti käy mielessä sellainen pelko, että sitä ruvetaan puolin tai toisin kostamaan. Vaikka poliisi olisi ammattimaisesti suhtautunut asiaan, niin hänkin on sitten ihminen. Eli pelko saa ihmiset vihaamaan toisiaan. Ja jos siinä sitten on vaikka toisen kotona käyty vieraisilla, niin silloin tuo rikollinen voi saada selville tuon poliisin lähipiiriin kuuluvien ihmisten nimiä.

Tietenkin omaa läheistä haluaa jokainen suojella. Tässä vain totean, että Ihmismieli on pimeä ja kylmä paikka, ja välillä joku tekee asioita, joita ei pitäisi tehdä. Se mikä vielä enemmän sitten herättää vihaa ovat tilanteet, jossa kaveri on tullut lakimiehen kanssa tarjoamaan mielestään löysää tuomiota. Eli hän on puhunut jostain psykiatrista tai vastaavasta asiasta, ja sitten tuo tapaus, missä henkilö olisi ehkä selvinnyt ehdollisella muuttuukin vuosia kestäväksi vastentahtoisesti hoitoon suhtautuvan potilaan hoidoksi jossain psykiatrisessa sairaalassa. Kun ihminen joutuu systeemin jyräämäksi, niin silloin ei varmasti ole hymy kovin herkässä, ja monilla ihmisillä on jotenkin sellainen kuva, että esimerkiksi työttömät olisivat jotenkin rikollisia henkilöitä. Eikä entisen vangin ole muuten kovin helppoa integroitua takaisin normaaliin elämään.

Se mitä itse olen miettinyt hyvin paljon on se, että miksi nuo työttömien tukipalveluiden työntekijät kovin helposti esittävät asiakkaalleen niin sanottuja siivoustöitä? Joskus kuulen puhuttavan siitä, että esimerkiksi sähköasentajille ei muuta työtä edes ole yritetty katsoa kuin siivousta. Joten silloin mieleeni on tullut sellainen asia, että tekeekö tuollainen työntekijä edes palkattua työtä tuossa yhtiössä, joka tarjoaa työllistämispalveluita. Vai tekeekö hän sitten esimerkiksi "haamuna" työtä jonkun siivoojan parina. Näissä tapauksissa on usein käynyt niin, että mitään muuta paikkaa ei edes ole ollut olemassa kuin joku porras- tai toimistosiivoojan pesti, eli tällaisia asioita vain kuulee kaduilta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/