Rikokseen yllyttämisestä sekä siitä, miten vallan käyttäjiin pitäisi suhtautua, ettei henkilö itse joudu vaikeuksiin

Yksilön suhde valtaan on hyvin erikoinen juttu, ja yleensä siitä näkyy sellaisia asioita, kuin miten ihminen on kasvatettu. Jos henkilö suhtautuu valtaan jotenkin niin, että hänen ei tarvitse mitenkään kritisoida simiehen määräyksiä, niin silloin tuo henkilö on jotenkin väärin kasvatettu. Toki tuo kritiikin käyttö esimiestä kohtaan on varmasti sallittua ainakin normaaleissa töissä, tai niin ainakin itse olen asian ymmärtänyt.

Kun puhutaan esimerkiksi Nürnbergissä annetuista tuomioista, niin silloin perusteena tuomion antamiselle oli se, että vaikka esimies oli käskenyt tehdä asioita, jotka olivat tuomittavia, niin kuitenkaan hänelle ei kaikkea olisi tarvinnut kertoa. Tuossa oikeudenkäynnissä tuomittiin henkilöitä, jotka olivat suoranaisesti komentaneet alaisiaan tekemään rikoksia, sekä niitä jotka olisivat voineet estää rikoksen tai esimerkiksi ilmi-antamalla vainottuja edesauttoivat oman henkilökohtaisen- tai oman itsensä edustaman ryhmän aseman kohottamiseen esimerkiksi suurempien ruoka-annosten tai pidättämättä jättämisen muodossa.

Kun keskustellaan kriittisestä suhtautumisesta valtaan, niin ensin pitää tehdä selväksi se, että edustaako tuo esimies valtiota vai yksityistä toimijaa, koska jos työpaikalla tapahtuu jokin onnettomuus tai vastaava asia, niin silloin tietenkin se mitä laki määrää tutkimuksesta sekä yhteistyöstä viranomaisten kanssa on ainoa oikea tapa toimia, ja jokainen joka haittaa tutkimuksia varmasti saa siitä rangaistuksen. Laki on nimittäin tehty puolustamaan heikommassa asemassa olevia henkilöitä.

Kritiikin käyttö esimiesasemassa olevaa henkilöä ja hänen antamiaan käskyjä kohtaan on tietenkin sellainen asia, joka aina välillä tulee esiin myös eräiden ihmisten kirjoittamissa kirjoituksissa. Nimittäin jos armeijan esimies komentaa alaistaan ampumaan esimerkiksi siviiliä, niin aina välillä tulee eteen sellainen asia, että tuo käsky opetetaan ikään kuin hiukan väärin. Kun puhutaan siitä, mitä tarkoittaa laiton käsky sekä sen totteleminen, niin tuossa asiassa voidaan viitata Nürnbergin sotarikoksia koskevaan käytäntöön, mikä perustuu taas kaikissa länsimaissa vallalla olevaan käsitykseen siitä, että yllytys rikokseen on myös rikollista, ja siitä tuomitaan yllyttäjät vähintään samoihin rangaistuksiin kuin mitä itse tekijäkin saa.

Tuon termin “Rikokseen yllyttäminen” on määritellyt rikolliseksi maamme rikoslaissa Keisari sekä Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri III, joka sääti tuon lain kansalaisten turvaksi. Tuota lain säätämistä tuo keisari ei tehnyt kuitenkaan minkään torpparin turvaksi, vaan siksi että hän itse olisi paremmassa turvassa. Kun sekä rikokseen suoranaisesti syyllinen henkilö tuomittiin, niin silloin tietenkin kaikki oli kohdallaan, mutta miksi myös yllytys eli välillinen syyllisyys tuomittiin samalla tavoin kuin se, mitä itse rikoksen tekijäkin sai johtui siitä, että esimerkiksi joku korkea aatelismies olisi saattanut maksaa palkkamurhaajalle keisarin tappamisesta, ja sitten itse selvitä tuosta “välimiehen” palkkaamisesta ilman rangaistusta.

Kuitenkin noissa tapauksissa, missä palkkamurhaajaa on käytetty iskun tekemiseen sisältyy asiaan pelko siitä, että joku aikoo sitten uusia tuon iskun, joten siksi tuollainen “välimiehen” palkkaaminen on rikollista. Yleensä noissa tapauksissa itse rikoksen tekijä sai tuomion murhasta, mikä merkitsi sitten varoittavaa esimerkkiä kaikelle kansalle, mutta rikokseen yllyttäjä sai sitten kovennetun tuomion. Kaikkein kielteisimmin suhtauduttiin tietenkin henkilöihin, jotka tekivät ymmärtämättömistä rikollisia. He saattoivat esiintyä esimerkiksi tuomareina, ja pyytää jotain lukutaidotonta henkilöä tekemään rikoksia puolestaan.

Tuolloin tietenkin tuloksena oli äärimmäisen kova rikos, mikä sitten sai varmasti monen hallitsijan niskakarvat nousemaan pystyyn. Vaikka lukutaidoton ehkä voisi vaikuttaa monen ihmisen mielestä jopa ymmärtömättömyytensä takia syyttömältä, niin kuitenkin hänet piti tutkia siksi, että saatiin tietää, kuka sellaisen ihmisen oli kasvattanut, joka ei tiennyt murhan olevan rikos? Jos ihminen ei tiedä, että toisen hengen riistäminen sekä kaikkinainen väkivalta, mitä toiseen ihmiseen kohdistetaan on rikollista, niin miten hän voi ylipäätään missään sitten elää? Tuollaisen asian ymmärtäminen on tietenkin kaikkien yhteiskunnallisten toimintojen edellytys. Eli jos ihminen ei yksinkertaisesti käsitä, milloin hän tekee rikoksen, niin silloin varmasti olisi hyvä laittaa tällainen henkilö esimerkiksi Niuvanniemen sairaalan, jossa hänelle tämä asia sitten kerrotaan.

Kuitenkin on ihmisiä joiden on vaikea käsittää sitä, mitä ylipäätään sana “pahoinpitely” tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että toiselle tehdään fyysisiä vammoja, ja se sitten tietenkin pitää sisällään esimerkiksi glykolin juottamisen kavereille ja muun työpaikalla tapahtuneen kiusaamisen, kuten ovien sulkemisen käsille. Ja sitten tietenkin jos puhutaan henkisestä kiusaamisesta, niin aina välillä eteen tulee tapauksia, missä henkilöä on alennettu sekä häntä on kiusattu niin, että lopulta on tullut aika hakea kättä pidempää. Toki tuo henkilö, joka väkivaltaan turvautuu tuomitaan murhasta, mutta se mitä nuo kiusaajat saavat on sitten aivan yhtä kova tuomio, kuin mitä varsinainen murhaajakin saa. Kiusaaminen saa tuolloin sellaisen termin, kuin “yllytys rikokseen”, mikä sitten tuo näille henkilöille eteen rikoslakiin perustuvan syytteen “yllyttämisestä rikokseen”.

En muuten muista sitä, että onko maassamme rikoslakiin kirjattu termiä “pakottaminen rikokseen”, mutta kuitenkin noissa tapauksissa sitten on myös tekijä tuomittu, vaikka pakotus onkin osittain osoitettu todeksi. Tuolloin on vedottu siihen, että vaikka esimerkiksi pahoinpitely on tapahtunut aseen edessä, niin kuitenkin tuolloin tekijä olisi voinut jotenkin kieltäytyä täyttämästä tuota käskyä. Rikoslakiin on muuten merkitty tuossa tapauksessa sellainen asia, että esimerkiksi potkut töistä tai niillä uhkaaminen ei ole mikään syy ryhtyä pahoinpitelemään toisia ihmisiä.

Tuolloin muutenkin olisi syytä tuollaisesta esimiehestä tehdä kantelu, koska kyseinen henkilö saadaan silloin varmasti aisoihin. Rikoksen salaaminen muuten on rikollista, ja jos jonkun yhtiön pomo on vaatinut alaisiaan tekemään rikoksia yhtiön palveluksessa. Vaikka joku asia olisi “vain” onnettomuus, niin kuitenkin se voidaan milloin vain avata uudestaan. Ja jos henkilövahinkoja on sitten tullut, niin seurauksena on sitten ikuinen merkintä henkilöiden työturvallisuutta koskeviin tilastoihin. Tuolloin varmasti kannattaa alaa vaihtaa, koska jos sitten sattuu samanlainen vahinko uudelleen, niin seuraukset voivat olla ennalta arvaamattomia. Eikä ainakaan tuollaisella teolla tai tapauksella kannata lähteä missään leveilemään, koska seinillä korvat on.

Se tarkoittaa sitä, että ravintolat ovat täynnä ihmisiä, jotka haluavat uusia työpaikkoja, ja silloin on edessä varmasti uusi tutkinta jos tapauksesta aletaan kertoa sellaiseen sävyyn, että siinä meni sitten ikävä henkilö manan majoille. Tuollainen repliikki päätyy hyvin äkkiä poliisitutkintaan, ja jos työpaikka sitten osoittaa sellaisia asioita, että esimerkiksi tulokkailla on taipumus saada palovammoja tai sitten putoilla katoilta, niin seurauksena voi olla se, että työt sitten loppuvat kyseiseltä yhtiöltä, koska se katsotaan turvattomaksi työpaikaksi. Tai pahimmillaan ei tuollaisten “vitsiniekkojen” tarvitse enää mitään muutakaan työtä tehdä, kun heiltä viedään tulityö- sekä työturvallisuuskortit mahdollisesti törkeän huolimattomuuden takia, ja tuohon muuten riittää se, että esimerkiksi turvapuhelimet on jätetty lataamatta. Tuon asian varmistaminen on työnjohdon vastuulla. Ja samalla tietenkin jokainen työväkeen kuuluva on velvollinen katsomaan laitteen toimivuuden.

https://sites.google.com/view/oikeudenkaytto/etusivu