Kuinka Aristoteles kohtasi vaikean oppilaan nimeltään Aleksanteri Suuri

Suurin kreikan filosofeista oli nimeltään Aristoteles, ja se että onko tuo mies oikeasti ollut olemassa on kysymys, johon voidaan viitata kääntämällä hänen nimensä eli “Aristos” tarkoittaa erinomaista ja “Telos” loppua. Se että miksi epäilen, että kyseessä saattoi olla pikemminkin ryhmä miehiä, johtui siitä, että hän uskalsi opettaa Aleksanteri Suuren kaltaista suurta kuningasta, joka oli kuitenkin kuuluisa tuittupäisyydestään. Kaikki nuoret miehet ovat jotenkin ailahtelevaisia, mutta Aleksanterin kohdalla tuo ailahtelevaisuus teki hänestä erittäin vaarallisen, koska kyseessä on kuningas, joka on rajaton yksinvaltias.


Kun mietitään Aleksanterin suhdetta Kreikkaan, jonka hänen isänsä oli valloittanut, niin hän teki aikoinaan erittäin ikävän virheen. Hän päästi kreikkalaisen filosofin opettamaan itseään, ja tuolloin pitää muistaa se, että jokainen nuori mies on samalla vaikutuksille altis, joten tietenkin myös Aristoteleella oli häneen suuri vaikutus, vaikka moni ajatteli varmasti, että tuo kreikkalainen saattoi ikään kuin käännyttää Aleksanterin omaa kansaansa eli makedonialaisia vastaan. Todellisuudessa Aleksanteri oli erittäin vaarallisessa tilanteessa, koska hän ei jostain syystä ymmärtänyt sitä, että tuo mies saattoi olla vihattu kreikkalaisten parissa.


Ja jos esimerkiksi Aristoteles sanoi, että Aleksanterilla on vihollisia kaukana, niin hän ei varmasti tarkoittanut mitään Indus-virralla olevia vihollisia. Hän saattoi tarkoittaa tuolla sanalla esimerkiksi sitä, että Aleksanterin kaukaiset sukulaiset saattoivat juonia häntä vastaan. Tai sitten hänellä oli tavallisen kansan keskuudessa vihollisia, joilla oli pääsy palatsiin. Oli miten oli, niin nuo viholliset eivät olleet hänestä fyysisesti mitenkään kaukana, mutta heihin oli valtaistuimelta erittäin pitkä matka. Kuninkaan käsi ei ulottunut kalakojuihin tai satamien porttoloihin, joissa tuota miestä vihattiin oikeasti.


Kun Makedonia oli valloittanut Kreikan, niin se samalla pakotti kaupunkivaltiot omaan liittoumaansa, ja totta kai siitä tuli myös kuluja. Eli kuten varmaan arvaatte, niin nuo kaikki maksut sitten revittiin tavallisten ihmisten selkänahasta. Samoin monille kreikkalaisille oli käsittämätön ajatus siitä, että he palvelisivat samassa armeijassa noiden valloittajiensa kanssa. Mutta kuten tiedämme, niin Aristoteles saattoi puhua myös symboleilla, jotka hän oletti sitten toisten ymmärtävän. Se oli tuon suuren filosofin akilleen kantapää. Hän kuvitteli kaikkien ihmisten olevan omalla tasollaan.


Se että hän oli kreikkalainen oli tietenkin monista ihmisistä kiusallista, varsinkin jos hän opetti kuningasta, joka oli tietenkin valloittanut tuon filosofin kotimaan. Mutta toisaalta hän oli kotoisin Ateenasta, jonka Sparta oli alistanut hiukan aikaisemmin, ja ehkä siksi tuo mies suostui opettamaan Aleksanteria. Hän saattoi nähdä makedonialaiset jonkinlaisina vapauttajina, jotka puolustivat Ateenaa Spartalaisia vastaan, mutta olisiko ollut niin, että Aristoteles näki myös Ateenassa syyllisen sotaan, joka tuhosi helleenisen kulttuurin melkein täysin?


Kun ajatellaan sitä, että Aristoteles kutsuttiin opettamaan Aleksanteria, niin hän varmasti näki edessään haasteen, jonka veroista ei hänen eteensä koskaan tulisi. Kuitenkin Aristoteleen piti jotenkin suojata itseään siltä varalta, että Aleksanteri olisi väkivaltainen häntä itseään kohtaan, joten siksi uskoisin, että Aristoteles hoiti opetuksen välikäsien kautta, jotta tuo suuri filosofi ei menettäisi henkeään tuon kuninkaan saadessa raivokohtauksen. Joten tuo asia tietenkin panee arvailemaan sitä, että olisiko ollut niin, että Aleksanteri sitten ollut edes tietoinen siitä, kuka hänen opettajansa itseasiassa oli.


Samoin saattaa olla niin, että myös Aleksanterin henkilöllisyys ei ollut Aristoteleen tiedossa, jotta hän voisi viedä projektinsa päätökseen kunnialla. Ja saada ehkä tuon nuoren kuninkaan ymmärtämään paremmin erilaisia asioita, jotka sitten olivat valtion hallinnossa tärkeitä. Kun Aristoteleen serkku sitten surmattiin Aleksanterin sotaretken aikana, niin silloin linkki hänen sekä kuninkaan välillä katkesi, ja ehkä tuo tarkoitti sitä, että tuo suuri filosofi ei saanut yhteyttä oppilaaseensa.

Eli he sitten kommunikoivat erilaisten koodien avulla, jotta kukaan ei saanut tietää heidän keskinäisestä suhteestaan. Eivätkä he edes itse olleet tästä suhteesta tietoisia, ja kun tuo Aristoteleen serkku kuoli, niin silloin katosi hänen hallussaan oleva kooditaulu, jonka toinen osa oli Aristoteleen luona olevan yhteyshenkilön käsissä, ja tietenkin oli välimies, joka käänsi merkistöt toiselle kooditaululle, jotta noiden viestijöiden henkilöllisyys jäisi salaiseksi. Ja jos toinen linjan päissä oleva kooditaulu sitten tuhoutui, niin silloin välitaululla ei tehnyt mitään, ja Aleksanteri ei pystynyt viestimään opettajansa kanssa.

charelesfort.blogspot.fi

Teorioita voi syntyä hyvinkin pienistä asioista, kuten Wernher Von Braunin pidätyksestä vuonna 1944

Siivillä varustettu V-2 ohjus
Peenemündessa

Teorioita syntyy erittäin pienistä asioista, ja osasta niistä tulee likipitäen legendoja, ja legendat kasvavat kasvamistaan, kuten kaikki tietävät. Ja koska kaikilla teoretikoilla on syynsä uskoa noihin asioihin, mistä he kirjoittavat. Kure sanotaan, niin ilman teorioita ei ole tutkimuksia eikä tiedettä tehdä ilman tutkimusta Kun puhutaan salaliitoista, niin voidaan sanoa, että niihin perustuvia toimintaelokuvia tuotettiin yhteen aikaan lähes liukuhihnalta. Saksalainen rakettien tutkija sekä avaruuslentojen uranuurtaja Wernher Von Braun pidätettiin vuonna 1944 GESTAPO:n  toimesta. Häntä kuulusteltiin tuolloin siitä,että tuo mies oli kiinnostuneempi avaruuden valloituksesta kuin V-kostoaseohjelmasta. Tiedetään että natseilla oli salainen avaruusohjelma, ja se on poikinut esimerkiksi tarinoita salaisista kuuasemista ja muista vastaavista asioista.

Kyseiseen aikaan saksan salainen poliisi pidätti useita ihmisiä, ja toimitti heidät keskitysleirille, joten kyseinen pidätys on ollut joillekin ihmisille ikään kuin syynä esittää sellaisia teorioita, että tuo rakettien tutkija olisi ehkä sekaantunut jotenkin natsijohtajien pakoon, eli noiden supernatsien kloonattuja alkioita olisi lähetetty Maapalloa kiertävälle radalle tai kauemmaksi aurinkokuntaan. Kyseisestä teoriasta kulkee tietenkin monia muitakin versioita, jotka eivät varmasti ole yhtään sen vähempää kiinnostavia kuin tuolloin aikoinaan Toisen Maailmansodan ajalta peräisin oleva ajatelma.  Tuo pidätys kuitenkin on herättänyt keskusteluja siitä,että määräsikö SS-E-IV tuon toimenpiteen, jotta tietyt huippunatsit voisivat keskustella hänen kanssaan tietyistä asioista, jotka koskivat heidän pakoaan..

Tuo ajatus olisi se, että pyydettiinkö tuota miestä luomaan raketti, joka voisi viedä pienen kapselin avaruuteen. Tuosta aikoinaan erittäin vähän tunnetusta teoriasta on poikinut sellaisia huhuja, joiden mukaan ihmisen alkioita olisi lähetetty esimerkiksi Voyagerien mukana avaruuteen. Miten Voyager sitten liittyy Von Brauniin, on se että tarinan mukaan eräät huippunatsit päättivät lähettää jälkeläisiään avaruuteen ikään kuin aikakapselissa. Eli tuo avaruuskapseli lähdettäisiin avaruuteen tai laskettaisiin johonkin salaiseen paikkaan, ja sitten se saisi odottaa sen ajan kuin pitää löytämistään. Eli kyseessä olisi eräänlainen "Pandoran lipas", joka odottaisi tulevaisuutta. Se että tuo tarina on hyvin kiehtova, varmasti on lisännyt keskustelua sen ympärillä.

Ja tietenkin pitää muistaa, että syväjäädytetty ihmisalkio on melkein ikuinen. Ongelma on kapselin syöpyminen sekä sopivan kohdun löytäminen. Sekä tuon operaation suorittaminen, eli alkion siirto olisi tietenkin hiukan hankala prosessi. Jos kapseli lähetetään avaruuteen, niin se ei syövy puhki, koska avaruudessa ei ole mitään mikä syövyttää sen pintaa. Ja jos kapseli viedään Kuuhun ja laitetaan johonkin luolaan, niin silloin sen lämpötila voitaisiin pitää noin absoluuttisessa nollapisteessä.

Toinen tapa on lähettää kapseli kauas kaasuplaneettojen taakse, missä lämpötila on hyvin alhainen. Mutta se vaatii tietenkin verraten suurta rakettia, josta seuraisi melkoinen julkisuusmylly. Ja arvatkaa muuten mitä tapahtuisi, jos media saisi vihiä,että ihmisen alkioita lähetetään kauas avaruuteen? Mielenosoittajia seisoisi varmaan tuon operaation ideoijan oven edessä, ja muutenkin Iltalehteen sitten saadaan otsikoita. Eli tällaisen tapauksen uutisarvo hakkaisi varmaan Snowdenin mennen tullen. En itse usko että tällaista edes on koskaan puhuttu missään, niin että puhuja olisi  vakavissaan.  

Tällainen asia tietenkin on hyvin kiehtova, koska siihen liittyvät kaikki mahdolliset kunnon seikkailun ainekset yhdistettynä huipputekniikkaan sekä valtioiden väliseen salaiseen diplomatiaan. Eli näistä aineksista muodostuvat ne “oikeat” vanhanajan “action-elokuvat”, joissa joku tutkija sitte etsii noita salaisuuksia. Se että tällaisista asioista ei olla koskaan keskusteltu saattaa johtua siitä, että ennen ei ollut mahdollisuutta käyttää ilmaisia julkaisualustoja, vaan kaikki paperit piti ostaa kaupoista. Ja tuolloin saattoi useita kirjoituksia jäädä julkaisematta juuri tämän asian takia. Samoin tuolloin piti kirja painaa kirjapainossa, kun nykyää on käytössä virtuaaliset verkkojulkaisuympäristöt eli dynaamiset kotisivut, joiden avulla omia kirjallisia  tekeleitä voidaan jakaa koko maailmalle.

Mutta onko tuo koe tai hidas aikamatka oikeasti tehty jää jokaisen omaan harkintaan. Toki voidaan sanoa, että nuo alkiot sekä niistä kehittyvät ihmiset eivät olisi mitenkään sidoksissa tuohon  1940-luvun maailmaan, vaan valitsisivat oman tiensä tässä maailmassa. Kuitenkin aiheesta voisi kirjoittaa mielenkiintoisia kirjoja, joista ei toimintaa puuttuisi. Tai sitten tuosta teoriasta  voidaan filmata muutama "X"-files jakso. Se että joku tutkii kansanrunoja tai kirjoittelee tällaisia asioita, ei suinkaan tarkoita sitä, että hän niiden sisältöön mitenkään itse uskoo. Kun puhutaan näistä teorioista, niin mieleeni tulee kirja nimeltään “Varastettu isoäiti” missä esitellään joukko urbaaneja legendoja.

Kun tuota kirjaa kirjoitettiin, niin silloin kuitenkin oli käytössä paperi, joka piti maksaa. Ja aika moni ilmeisesti osti tuon kirjan, jota myytiin viihteeksi jossain elintarvikekaupoissa karkkien vieressä. Itse olen aina miettinyt näitä urbaaneja legendoja, sekä niiden taustalla olleita tarinoita. Kuinka esimerkiksi isoäiti voi kadota huoltoaseman pihasta, tai sitten hän on varastanut tuon auton. Mutta ehkä joskus sitten kirjoittelen myös tuosta tarinasta jonkun pienen kirjoitelman.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wernher_von_Braun

charelesfort.blogspot.fi

Mietteitä urbaaneista legendoista ja siitä miten legenda syntyy: Käsittelyn kohteena Candymanin legenda

Monet urbaaneista legendoista ovat kamalia, ja niitä kerrotaan toisille vain silloin, kun on laskuhumala, ja odotetaan vesisateessa kyytiä. Osa niistä on syntynyt tietenkin Hollywoodin ansiosta, tai niiden pohjalta tehdyt elokuvat ovat vahvistaneet noita myytteja. “Candyman” on kauhuelokuva eräästä vanhasta yliopiston myytistä, jollainen on lähes jokaisella kampuksella maailmassa. Tuon elokuvan “Candymanilla” on aika vähän tekemistä sen urbaanin legendan kanssa, mikä kertoo kampuksella vaanivasta sarjamurhaajasta, joka valitsee uhrinsa sen perusteella, että he sanovat kolme tai elokuvaversiossa viisi kertaa hänen nimensä. Siis tuossa myytissä kerrotaan, että ei riitä se, että uhri sanoo sanan “Candyman” viisi kertaa peräkkäin, vaan hänen pitää sanoa “Candymanin” pastorilta nimi.

Eräiden tarinoiden mukaan alkuperäinen “Candyman” olisi ollut Josef Mengele eli “Kuoleman enkeli” tai Herta Oberhauser-niminen natsilääkäri, mutta tuosta asiasta on hiukan epäselvyyttä. Kuitenkin voidaan sanoa, että urbaaneja legendoja on aina ollut olemassa, mutta ne eroavat kalevalalaisesta mytologiasta vain siinä, että niitä näitä urbaaneja legendoja kerrotaan ravintoloissa sekä huoltoasemilla, kun taas kalevalalaisia legendoja välitetään runonlaulajien toimesta eteenpäin, eli niiden esitysten ympäristö on erilainen.

Alkuperäisessä legendassa tuo “Candyman” on epäpätevän lääkärin kiduttama mies, ja erään tarinasta kerrotun version  mukaan tuo uhri oli epäpätevästi tehdyn kauneusleikkauksen tai onnettomasti päättyneen psykoterapian uhri. Tuossa myytissä henkilön pitää myös saada viisi merkkiä, jonka jälkeen neljäs kerta vie hengen. Eli tämä on jokaisen tästä aiheesta tehdyn kauhuelokuvan juoni. Ensin joukko nuoria vähän “pelleilee” kaverinsa kustannuksella, ja sitten seuraa sellainen asia, että kyseinen sairaan pilan kohde ikään kuin pimahtaa tuosta tempusta.

Eli tuo kertomuksen lääkäri oli kyseisen miehen tai naisen opiskelutoveri, joka sitten päätti antaa kaverilleen vähän terapiaa. Toisin sanoen houkutteli hänet plastiikkakirurgin pöydälle tai psykiatrin vastaanotolle, ja ryhtyi tekemään toimenpiteitä, joihin hänen taitonsa eivät sitten riittäneetkään, ja joidenkin versioiden mukaan syynä oli se, että leikkaava lääkäri unohti antaa puudutteen tuon operaation aikana. Seurauksena tuo potilas tai uhri meinasi sitten kuolla kipushokkiin, ja myöhemmin tuo mies tai nainen sitten palasi kampukselle pahat mielessä, ja tämä tarina pitäisi merkitä lapulla “kuinka yhteisö tekee rikollisen”.

Joissain versioissa “Candyman” on nainen, joka sitten lähti kokeilemaan kaverinsa kanssa mielenterveyslääkkeitä, ja sitten lähti kontrolli pois, jolloin tuo tyttö tai poika tappoi joidenkin tarinasta kerrottujen versioiden mukaan oman sisarensa tai poikaystävänsä ajamalla hänet kuoliaaksi autolla. Toisessa versiossa tuo lääke pantiin salaa hänen juomaansa, jolloin hän ei pystynyt hallitsemaan ajoneuvoaan. Se että tämä kirjoitus on hiukan sekava, johtuu siitä, että olen kuullut niin monta versiota juuri tästä kyseisestä tarinasta, ja monesti tarinan kertoja ei ole ollut parhaissa mahdollisissa sielun ja ruumiin voimissa, joten jotta tämä kirjoitus ei niin kauheasti venyisi ja rönsyilisi, niin tässä alussa on hiukan tuollaista hapuilua. Kun puhutaan urbaaneista legendoista, niin silloin tietenkin kyseessä on suusta suuhun kulkeva kertomus, joka muistuttaa jotain “rikkinäisen puhelimen leikkimistä”.

Tiedättehän tuon lasten leikin, jossa tarinaa kuljetetaan korvasta korvaan, ja jossa joku sitten munaa itsensä lopullisesti, eli hän räkäisee toisen korvaan, mikä saa aikaan hyvän olon koko loppupäiväksi. Toki eräässä versiossa “Candyman” surmaa uhrinsa noilla laajenevilla vaahtokarkeilla, jotka ratisevat kun niitä syö.

Puhuttaessa makeisista, niin ne eivät ole mitenkään muuten kuin hampaille vaarallisia, mutta jos henkilön oksennusrefleksi salvataan, ja hän syö noita vaahtokarkkeja, niin silloin tuo kehittyvä vaahto ei pääse vatsasta pois, ja tuloksena on erittäin ikävä tilanne, koska tuo paine saattaa halkaista vatsalaukun. Ja muuten asetoniyhdisteet kuten amfetamiini saavat esimerkiksi mehiläiset sekä ampiaiset pistämään. Se taas on elokuvaversion metodologia, missä “Candyman” taas on kuolleen orjan haamu.

Elokuvaversion “Candymanin” väitetään perustuvan tarinaan erääseen salaseuraan pyrkineestä henkilöstä, joka sitten sidottiin metsään puuhun erään pilan päätteeksi, ja sitten juopuneet opiskelijat eivät muistaneet, mihin hänet panivat, tai he eivät huomanneet ampiaispesää. Kyseessä oli salaseuraan ottamis- tai sitouttamisrituaali, jossa henkilön piti olla ikään kuin orjana noille henkilöille, ja sitten hänet vietiin metsään, mistä hänet sitten piti aamulla hakea pois. Tai eräässä versiossa ampiaispesä heitettiin tuon opiskelijan huoneeseen.Mutta kuten elokuvassa, niin puussa oli ollut ampiaispesä, jossa olleet ampiaiset sitten olivat tuon onnettoman tappaneet, mutta oli miten oli, niin tämä ei mikään mukava tarina ole.

charelesfort.blogspot.fi

Rituaalit sekä rituaaliesineistön aseman pohdinta alkukirkkoa hyväksikäyttäen

Rituaalit on tehty kasvattamaan ryhmään tai yhteisöön kuuluvien henkilöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä myös niiden tehtävä on kertoa henkilön asemasta yhteisössä että myös siitä, kuinka paljon hänelle on opetettu yhteisön tapoja. Kun puhutaan esimerkiksi alkukirkosta, eli ajasta jolloin kristityt olivat salaseuran tapaan toimiva yhteisö, niin tuolloin esimerkiksi ristillä sekä ristin merkillä oli erityinen asema. Näet ristin saattoi kasata kahdesta puusta erittäin huomaamattomasti, ja jos ne kiinnitettiin toisiinsa naruilla, niin tuo rakennelma voitiin purkaa sekunnissa, mikäli noissa naruissa käytettiin vetosolmuja.

Jos olisi käytetty enkelipatsaita, niin silloin tuo patsas olisi löytynyt, ja roomalaiset päässeet vaanimaan tuonne kryptaan, missä opetettiin kristityn tapa- ja käytöskoodistoa. Samoin tuollaisen enkelipatsaan valmistamiseen tarvittiin osaavaa työvoimaa, mikä tietenkin vaaransi yhteisön, koska tuolloin patsaan tekijä voisi ilmiantaa tilaajan. Tuolloin kauan sitten alkukirkko toimi soluissa, mihin kuului 12 henkilöä, jotka sitten istuivat 13. Henkilön opettaessa heitä. Ja tuo 13. henkilö kuului tietenkin ylempiarvoiseen soluun. Tuo määrä oli valittu siksi, että roomalainen kokoontumiskeilto koski nimenomaan tuota ihmismäärää suurempia joukkoja.  Koska järjestö oli hyvin verkottunut, niin ratsioissa kuitenkin pääsi henkilöitä karkuun, ja noin varoitukset etenivät järjestössä.

Ristin pystyttäminen tarkoitti sitä, että tuosta lähtien jokainen paikalla olija oli vaitiolovelvollinen asioista mitä puhuttiin, ja jos tuo asia sattui unohtumaan, niin silloin saattoi kristitty päästä koirien ruuaksi Colosseumille. Ilmaan vaatteiden päälle piirretyllä ristin merkillä ilmoitettiin se, että henkilöt olivat valmiit keskustelemaan annetusta aiheesta. Ja kun pöydän päässä istuva mestari piirsi merkin ilmaan, niin opetus voi alkaa. Kun tuo opintopiiri istui alas, niin silloin tietenkin he paljastivat päänsä, jotta he olisivat varmoja toistensa henkilöllisyydestä. Ja jos he laittoivat huput päähän takaisin, niin silloin se oli merkki ratsiasta. Siellä tietenkin käytettiin vain etunimiä, jotta tuon ryhmän jäsenen jäädessä kiinni, niin hän ei edes kidutettuna voinut paljastaa toisten nimiä tai henkilöllisyyttä.

Tällöin risti hajotettiin sekä viini nostettiin pöydälle, jotta he eivät olisi jääneet kiinni. Toki noissa tilaisuuksissa oli muitakin merkkejä ja tunnuksia, joilla muita varoitettiin siitä, jos joukossa oli petturi. Samoin jos jollekin oli luvattu jotain petoksesta, niin se piti heti näyttää ryhmän edellyttämällä tunnuksella. Se miksi noissa opintopiireissä oli aikoinaan vain samanarvoisia jäseniä, johtui siitä että heidän haluttiin keskustelevan vapaasti noista tuolloin erittäin tulenaroista asioista, eli solun johtaja kävi ensin antamassa heille tehtävän, ja jätti nuo henkilöt sitten pohtimaan noita asioita keskenään ja sitten hän kävi kuuntelemassa vastauksen, tai oikeastaan hakemassa noiden henkilöiden kirjoittaman raportin sieltä, mihin hän sen oli käskenyt jättää.

Usein hän myös valmisti tuon pöydän, jotta voisi sitten poistua huomaamatta paikalta, ja ehtoollisviini takasi sitten tapahtuman uskottavuuden, eli nuo henkilöt istuivat muka iltaa, ja tietenkin piti suun haista tuolloin viiniltä, kun he poistuivat paikalta. Väkivallan kieltäminen tietenkin vahvisti yhteisön vahvuutta, koska silloin ei kukaan vihannut toista, ja myös se että miekkoja ei kuljetettu tapaamisiin takasi sen, että tuo ketään ei tarkastettu niin helposti, koska tappoasetta ei näkynyt missään. Eli miekka saattoi merkitä sitä, että roomalainen katupartio saattoi tarkastaa miekan kantajan sekä kuulustella häntä, jotta tuon henkilön aikomukset tulisivat ilmi. Ja jos miekkoja ei tuotu taloon, niin silloin tietenkään legioonalaisia ei niin paljon näkynyt sen ympärillä. Kirkonkirous tarkoitti sitä, että jos joku tuosta ryhmästä teki ilmiannon, niin häntä sitten etsittiin, ja missään nimessä nuo henkilöt eivät olleet mitenkään erityisen pidettyjä kenenkään silmissä. Ja kuten Juudakselle tapahtui, niin heidät löydettiin usein hirrestä roikkumasta äkillisen masennuskohtauksen jäljiltä.

charelesfort.blogspot.fi

Eilispäivän mielikuvitus on huomisen todellisuutta, ja SciFi sarjat voivat toimia innovaation lähteenä oikeille tuotteille

Huomioita TV:ssä esitetystä robotteja käsittelevästä SciFi-sarjasta nimeltään "Taisteluplaneetta Galactica", missä on muutamia hassuja yksityiskohtia.. Eli oletteko huomanneet, että nuo "Cylon alukset" ovat paineistettuja, ja sama koskee myös noiden robottien emä-aluksia. Eli en usko että oikeasti kukaan robotti tekisi omista aluksistaan sellaisia, että niissä ihmiset voisivat kävellä ympäriinsä ilman suojapukuja. Toki tuossa sarjassa varmasti ei tuolloin täysin järjettömistä ideoista ollut puutetta, ja kuten varmasti tiedämme, niin eilispäivän mielikuvitus on nykypäivän todellisuutta.

Ja tietenkin insinöörit vaativat ideoita siihen, että he voisivat luoda uusia innovaatioita, sekä muuttaa ne valmiiksi tuotteiksi. Toki tuollaiset "Basestarit" voisivat oikeasti olla aivan toimivia ratkaisuja, jos käytössä on esimerkiksi ydinreaktori sekä sen alla olisi voimakkaat ydinrakettimoottorit, ja tuon aluksen käyttäjä ei paljoa piittaisi ympäristöstä. Tuolloin saattaisi planeetan pinnalle syntyä todellinen ekokatastrofi tai sitten nuo "Basestarit" joutuisivat olemaan jatkuvasti planeettojen kiertoradoilla, josta ne eivät koskaan laskeutuisi planeettojen pinnalla.

Jos taas puhutaan esimerkiksi "Viper"-hävittäjistä, niin ne voisivat olla oikeasti toimivia laitteita, joskaan niillä ei varmasti lenneltäisi muualla kuin oman aurinkokuntamme sisällä. Tuo Viper toimisi siten, että alus imisi avaruudesta ioneja sen imuaukkoihin, ja sitten magneetti puristaisi tuon ionivirran kasaan. Kun se kulkisi moottorin läpi, niin sitten aluksen taakse suunnattaisiin lasereita, joiden tehtävänä olisi fuusioreaktion sytyttäminen, eli ne nostaisivat aluksen läpi imetyn ionisoituneen kaasun lämpötilan sille tasolle, että siinä vety sitten alkaisi sulaa heliumiksi. Fuusioreaktio siis tapahtuisi aluksen ulkopuolella, jotta sen kehittämä valtava lämpötila ei sulattaisi alusta.

Eli kyseessä olisi fuusiorakettia käyttävä alus, ja koska kukaan insinööri ei laita kaikkia munia samaan koriin, niin toki noissa aluksissa voisi olla kolme fuusiomoottoria. Tuo ionisoituneen kaasun imeminen niiden läpi tapahtuisi imukanaviin asennettujen supervoimakkaiden sähkömagneettien muodostaman magneettisuppilon avulla. koska fyysisen suppilon rakentaminen olisi hiukan liian vaikeaa sen vaatiman suuren koon takia, ja siksi tuo aluksen moottorin vaatima imu saadaan aikaan magneettien avulla.

Siis fuusioraketti ei ole synonyymi sanalle "fuusiokäyttöinen", eli tässä mallissa pitää fuusioreaktion aikaansaamaa lasersädettä "ruokkia" normaalista ydinreaktorista saatavalla energialla, tai toki aluksessa voisi olla jonkinlainen superkondensaattori, jolla se saadaan lentämään ilman radioaktiiviisia aineita. Kyseessä olisi "avustetuksi fuusioksi" kutsuttu ratkaisu, joka on kuitenkin turvallisempi kuin sellainen fuusio, joka tuottaa itse kaiken tarvitsemansa energian. Koska jos noissa moottoreissa ilmenee ongelmia, niin jos kyseessä on reaktio, joka ei pidä itseään yllä, niin silloin moottori voidaan sammuttaa.

Kuitenkin kun puhutaan tästä aluksen voiman tuotosta, niin sen fuusioreaktio toimii oikeastaan vain aluksen eteen päin vievänä osana, eli tuo reaktio tapahtuu aluksen ulkopuolella, ja siinä vapautuvia hiukkasia käytetään liikuttamaan alusta eteenpäin. Toisin sanoen se tarvitsee toimiakseen ulkoista voimanlähdettä, vaikka aluksen perässä voi olla sen säteilysuojaan liitetty aurinkokeräin, joka auttaa tuottamaan tarvittavaa sähkävoimaa.

Eli kyseessä olisi planeettojen välinen hybridialus, jossa aurinkokeräimen tarkoitus on pidentää lentoaikaa, koska se lataa samalla osittain voimajärjestelmää, Tuollainen avustettua fuusiota käyttävä alus avaisi tien koko aurnkokuntaan, eikä sen hintakaan varmaan mikään kauhean suuri olisi. Mutta kuitenkin on muita teknisiä ongelmia, jotka varmaan vaikuttavat sen rakentamiseen. Jos saadaan aikaan tarpeeksi voimakas energianlähde, niin silloin siihen voidaan liittää myös ns. WARP-ajo, millä se voisi sitten matkata myös tähtiin, mutta tällaisen laitteen käytännön toteutus ei ehkä aivan lähiaikojen suunnitelmissa ole.

Mutta WARP:ista sen verran vielä, että vaikka tuo laite ei veisi alusta yli "valovallin", niin se voisi auttaa saavuttamaan 100% (tai 99,99%) valonnopeudesta, mikä aiheuttaisi ajan pysähtymisen tai äärimmäisen hidastumisen aluksen sisäpuolella, mikä mahdollistaa matkan tähtiin, vaikka toki maahan jääneet ihmiset vanhenisivat normaalisti tuon matkan aikana. Ja ehkä myös matka Andromedan galaksiin olisi mahdollinen, joskin aikaa aluksen ulkopuolella kuluisi tuolloin 2,5 miljoonaa vuotta suuntaansa. Jos aluksen nopeus olisi 100% valon nopeudesta, niin silloin aika sen sisällä pysähtyisi täysin. Eli miehistö ei vanhenisi ollenkaan, mutta edestakaiseen matkaan kuluisi 5 miljoonaa vuotta Maan pinnalla.

elainasiaa.blogspot.fi

Tiettyjen lehtimiesten näkemys vähemmistöistä sekä väkivaltakoneistosta heijastuu ikävällä tavalla erittäin monissa julkaistuissa jutuissa

Kun puhutaan näistä eduskunnan seksi- sekä avioliittolaeista, niin itse kyllä uskon niin, että noilla avioliittoa käsittelevillä  laeilla ei enää nykyään ole kaupungeissa suurta merkitystä, mutta maaseudulla tilanne on toinen. Kuitenkin se että homoseksuaali haluaa oikeasti mennä kirkossa naimisiin vaatisi edelleen  todella suurta rohkeutta. Siellä jo pelkästään avoliittokin sekä naispappeus on joillekin ihmisille kuin punainen vaate. Mutta kun keskustelua seuraa tarkasti, niin huomaa kyllä sen, mitä mieltä eräät toimittajat ovat näistä asioista. Eli heidän kirjoittamistaan artikkeleista näkyy se asenne, mikä on ollut vuosikymmeniä "se ainoa ja oikea tapa käsitellä vähemmistöjä".

Samoin esimerkiksi Turkin vallankaappausta on ilmeisesti otsikoitu "vallankumouksena". Itse olen sitä mieltä, että jos vallankumous tehdään uniformussa, niin kyseessä on vallankaappaus, mutta tämä asia saattaa olla jonkun mielestä vähän toisin. Ja nyt kun armeija sitten hävisi, niin seurauksena on olut kauhistunutta uutisointia noiden vankien kohtelusta. Kuitenkaan koskaan ei sotilashallitus ole ollut yhtään helläkätinen vangiksi ottamiaan poliitikkoja kohtaan.

Ja aina vallankaappauksen yhteydessä ihmisiä "katoaa" johonkin kauas pois. Eli jostain syystä tämä Turkin tilanne on aiheuttanut jonkinlaisen paniikin, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että tällä kertaa oli parempi, että sotilaat epäonnistuvat. Vertaan tätä asiaa esimerkiksi siihen, kun Chielessä kaapattiin valta, ja sitten kun kansa lopulta kypsyi, niin silloin vedottiin Augusto Pinochetin käskyttämään lakiin, jonka mukaan hän ja armeija saivat syytesuojan noista juntan rikoksista.  Ainakaan missään länsimaassa ei tuollaista lakia kyllä olisi kauheasti kunnioitettu.


Ei ole mikään pitkä aika siitä, kun nuo sananvapauden airueet kiljuivat sekä kirjoittivat häpeämättä siitä, kuinka meidän maamme tulee olla rähmällään Neuvostoliiton edessä, sekä samalla myös siitä, kuinka maamme kansalaisten pitää olla aina jotain aliupseereita saadakseen äänestää. Samalla noita juttuja tehostettiin homolaeista puhumalla sekä sillä, että toimittaja istui poliisiauton takapenkillä kuvaten noita viranomaisten toimia läheltä, ja samalla esimerkiksi henkilöitä, jotka vaativat poliisilta merkkiä leimattiin sumeilematta rikollisiksi, Ja jos sitten oikeudessa tuli vapauttava tuomio, niin johan sai sitten tämä henkilö päälleen koko kansan vihat.


Jos mietitään esimerkiksi lasten oikeutta kahteen vanhempaan, niin samalla kyllä mietin sitä, mitä muita oikeuksia lapsella nyt sitten on? Muistelen kun nuoruudessani puhuttiin kovaan ääneen "susipareista" jos eivät nuo ihmiset menneet naimisiin, mutta kukaan ei kuitenkaan heidän lapsiaan puolustanut, ja ennen oli ikään kuin tapana se, että lapsia sai kohdella huonosti. Ja samoin heidän fyysistä kurittamistaan pidettiin loistavana kasvatusmallina, mutta jos sitten aikuista satuttiin lyömään takaisin, niin johan oli tuomio valmiina, eli nuori sitten lähetettiin lastenkotiin.


Samoin kun puhutaan esimerkiksi raiskauksista, niin mieleeni muistuu eräällä Helsinkiläisellä asemalla tapahtunut joukkoraiskaus, missä ensin huudatettiin kansaa todella pitkään, mutta sitten kun uhri paljastui ulkomaalaiseksi, niin tuloksena oli ikään kuin pettymys, koska otsikoita ei voitu täyttää sellaisilla teksteillä, joissa ulkomaalainen raiskasi valtaväestöön kuuluvan. Eli tämä asia on jotenkin muuttunut sellaiseksi, että maassamme kaivetaan juuri ulkomaalaisten tekemiä rikoksia, joista sitten raportoidaan suureen ääneen. Kun puhutaan koulukiusaamisesta sekä rasismista, niin pitää muistaa sellainen asia, että koulukiusaaja on aina myös rasisti, joka haluaa aina olla vahvemman puolella. Ja etniset vähemmistöt ovat helposti leimattavissa rikollisiksi, ja heitä on helppo osoitella sormella, koska vähemmistöt ovat yhtenäinen sekä erottuva ryhmä.


Kun keskustellaan rasismista sekä militarismista, niin olen huomannut sen, että nämä meidän lehtimiehemme hyvin helposti keskustelevat rasismista sekä skinheadeista ikään kuin hyväksyvään sävyyn. Ja heistä esimerkiksi ei ole mitään ongelmaa siinä, että poliisi kuvataan jotenkin skinheadien ystävinä, ja samalla jostain historiasta kaivetaan oikeutusta tällaiseen toimintaan. Kun keskustellaan saksalaisten toimista keskitysleireillä tai suomalaisten jääkärien toimista Ihantalassa, niin voin sanoa sen, että kukaan parikymppinen mies tai nainen ei ole vastuussa noista tapahtumista. Mutta he ovat vastuussa siitä, mitä tällä hetkellä tekevät. Oli lapsella millaiset vanhemmat tahansa, niin hänellä toki on oikeus kasvaa ilman pelkoa väkivallasta, joka muuten on kasvarusmetodina tehoton. Ja fyysinen kuritus on kiellettyä siksi, että se opettaa lasta pahoinpitelemään heikompia yhteiskunnan jäseniä.


Lain tarkoitus oli tuolloin se, että vanhempien ei sitten vanhoina ihmisinä tarvinnut pelätä sitä, että oma lapsi kostaisi heille tätä kotona sattunutta pahoinpitelyä. Samoin kotona tehty pahoinpitely on paljon pahempi kuin jossain nakkikioskilla tapahtunut potkiminen. Jos tuon pahoinpitelyn yhteydessä uhrille tehdään jotenkin selväksi, että häneen suunnattu pahoinpitely on jotenkin hyväksyttävää, kun hän ei noussut ylös jonkun arvovieraan edessä, niin hän alkaa luulla että noin saa tehdä muille. Ja sitten kun tuo lapsi kohtaa tuon tilanteen aikuisena, niin hän alkaa pahoinpidellä muita.


Tai sitten hänestä tulee ihmisvihaaja, jonka tekoja saadaan lukea "Poliisi kertoo" kirjoista. Eli pahoinpitely sitten padottaa vihaa ihmiseen, ja ehkä tuo henkilö sitten lapsena lähetetään pois lastenkotiin, jotta tuota asiaa voidaan peitellä. Mutta joskus hän sitten täyttää 18 vuotta, ja on vapaa lähtemään. Se että esimerkiksi koulukiusaaja ei hänen nimeään muista ei merkitse, että kiusattu ei sitä muistaisi. Ja joskus sitten voi käydä niin, että kiusattu palaa takaisin. Eikä tuolloin ole vieressä ketään, joka tulisi väliin.

 Montakohan kertaa esimerkiksi kirveen heilahduksen takana on ollut koulukiusaaminen? Eli aina kannattaa vähän miettiä sitä, mitä tuolla kadulla tekee, jotta sitten ei omalle kohdalle käy ikäviä asioita. Eli itse kyllä kauhulla ajattelen sitä, millaisia traumoja sekä kaunoja nuo ehkä hyvinkin pienestä syystä tapahtuneet koulukotiin lähettämiset ovat aiheuttaneet noissa ihmisissä, jotka julkisuudessa leimattiin hylkiöiksi, sekä ikävä kyllä samalla ikään kuin neuvottiin, että heitä ei pitäisi töihin ollenkaan ottaa. Tai sitten seurauksena voi olla jotain kauheaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Maalauksiin kätketyistä koodeista sekä niiden käytöstä maalaustaiteessa

Dominikaani unformussaan
kädessä oleva kirja symboloi
hänen korkeaa laintuntemustaan
ja ristin muotoinen kukka sitä,
että hän tarjosi  pelastusta ihmisille
jotka tunnustivat tekojaan hänelle
ja tekivät samalla ilmiantoja
kanssaihmisiään
Kuva I

Maalausten koodeista sen verran, että ne ovat oikeastaan melko yksinkertaisia, koska niiden tarkoitus on varoittaa ihmisiä tekemästä tiettyjä virheitä kuten olemaan luottamasta tiettyihin henkilöihin. Toisin sanoen niiden tekemisessä on noudatettu tiettyjä uskonnollisia kaavoja. Eli esimerkiksi uskonnolliseen hahmoon kuten Neitsyt Marian kuvaan maalattujen mustien viivojen tarkoitus on varoittaa siitä, että tuo henkilö lähestyy vilppi mielessään, eli hän ei ole todellisuudessa mikään "hyvä henkilö" vaan tuon hahmon vaikuttimet saattoivat olla erittäin epäilyttävät. Kuvassa yksi (Kuva I) on dominikaani virkapuvussaan, ja siinä oleva musta varoittaa siitä, että mitä tahansa ei tuon henkilön lähellä tarvinnut puhua.

Eli hän tunsi lain ja hänellä oli velvollisuus saattaa esimiestensä tietoon kaikki asiat, jotka olivat hänen edustamansa katolisen kirkon edun vastaisia. Samoin hänen kädessään oleva ristin muotoinen kukka symboloi sitä, että hän tarjosi pelastusta ihmisillä, jotka tunnustivat hänelle syntejään ja samalla ilmiantoivat muita vastaavasta toiminnasta. Inkvisition malli oli se, että jos henkilö osallistui kerettiläiseen toimintaan, mutta teki siitä ilmiannon, niin silloin ilmiantaja saatettiin säästää rangaistukselta, mutta muut tuohon toimintaan syyllistyneet henkilöt joutuivat roviolle. Ja tietenkin jos henkilö vapaaehtoisesti tunnusti ja teki ilmiannon, niin se korotti hänen asemaansa dominikaanien silmissä.

Ja tuosta taulusta osoitettiin tuo petollinen henkilö siten, että ilmiantaja osoitti taulua sormellaan ja sanoi petturin nimen. Se saattoi sitten olla ainoa varoitus, mitä tuo henkilö saattoi saada, jos hänet aiottiin myrkyttää esimerkiksi kuninkaan toimesta. Musta viitta tarkoitti sitä, että tuota kuvassa olevaa asua käyttävää henkilöä saatettiin varjostaa, ja että hänellä oli virkaan tai asemaan liittyvä ilmiantovelvollisuus. Samoin ryhmä tarkoitti sitä, että noilla henkilöillä oli aina todistaja paikalla, kun hän teki työtään.

Eli tuon takia esimerkiksi munkeilla kuvataan aina viitta, jotta ihmiset muistaisivat, että hekin olivat vain ihmisiä, jotka saattoivat kertoa maksusta salaisuuksia, ja samalla muistutettiin siitä, että noita henkilöitä seurattiin aina. Musta enkeli tarkoittaa sitä, että henkilöä uhataan tuntemattoman tahon toimesta, ja joskus musta enkeli kuvataan valkoisena enkelinä, mutta siiven reunus kuvataan tuolloin mustana. Eli tuo maalauksen enkeli ympäröidään mustalla reunuksella. Tuo symboloi vilpillistä aikomusta tai petollisuutta. Tuossa tapauksessa musta enkeli saatetaan kuvata valtavan voimakkaana hahmona, mutta siipihöyhenet kuvataan ikään kuin likaisina, mikä symboloi sitä, että tuo maalauksen yhteydessä mainittu henkilö käyttää "likaisia otteita".

"Musta enkeli" lupaa sotaa ja
hävitystä
Kuva II

Toisin sanoen jos tuossa maalauksessa on mustaa ja valkeaa, niin silloin tarkoitetaan sitä, että tuolla pahantahtoisella henkilöllä on palveluksessaan ehkä lahjottu dominikaani. Ja jos kuvassa on kultarahoja, niin lahjus voidaan todistaa, mutta mustavalkealla hahmolla merkitään myös sitä, että odotettavissa on oikeudenkäynti, missä kaikki asiat nähdään vain mustavalkoisina. Tuolloin oli vaara, että syytteessä henkilö joutui erittäin pahaan tilanteeseen, ja hänet saatettiin tuomita kuolemaan melko pienillä todisteilla. Ja jos paavi kuvattiin kuninkaan tai kruunun vieressä, niin se tarkoitti sitä, että tuolla oikeudessa kuunneltiin vain kuninkaan edustajia eli syyttäjiä. Kuningas symboloi myös perheen päällikköä, jonka nimissä tuon perheen tai suvun omaisuus oli.

Dominikaanin mustavalkea puku symboloi sitä, että vaikka dominikaani oli oikeastaan näennäisesti täysin puhdas, niin jos hänelle sitten sanotaan jotain, mikä loukkaa hänen työnantajansa etua, niin seurauksena saattoi olla kuolemantuomio. Eli se mitä ihmiset kuvittelivat täysin avoimeksi toiminnaksi, saattoi saada noiden korkeasti oppineiden miesten silmissä aivan toisen muodon. Esimerkiksi kaputsiinin eli tutkijan pukuun kuului valkea päähine, jotta kaikki muistivat hänen olevan vastuussa dominikaaneille. Dominikaanimunkin musta huppu taas merkitsi sitä, että hänellä oli vapaus ellei sitten paavi puuttunut asiaan. Ja että hänellä saattoi olla hyvinkin pahoja ajatuksia tuota henkilöä kohtaan.

"Vakavan" teollisuuden suhde viihteeseen, eli molemmissa voidaan käyttää samaa innovaatiota tuotteistamisen pohjana

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, mikä on teknologiateollisuuden suhde pelialaan, niin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että peliala on teollisuutta, jos sitä pohditaan puhtaasti sijoitusnäkohtia ajatellen. Eli siihen voidaan sijoittaa pääomaa aivan kuten muuhunkin liiketoimintaan. Mutta pelialalla on sellainen erityispiirre, että siinä pitää jatkuvasti kehittää uutta, jotta uudet pelit olisivat kiinnostavia hankintoja. Toki on hienoa, jos yhtiö tekee kuolemattomia klassikoita, mutta uudet pelit ovat se, mikä takaa yhtiölle liiketoimintavoiton, ja pitää ohjelmoijat sekä muut asiantuntijat töissä.

Se että yhtiön uudet pelit menestyvät takaa se, että pelifirman kassaan tulee rahaa, ja se sitten alkaa kiinnostaa myös sijoittajia. Mutta se että pelifirma tuottaa jatkuvasti uusia pelejä vaatii sitä, että yhtiön työntekijät ovat suorastaan hyperinnovatiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän pitää olla erittäin luovia henkilöitä. Kun pelejä luodaan, niin silloin tietenkin niihin pitää luoda erilaisia hahmoja, joihin ideoita ammennetaan esimerkiksi myyteistä, legendoista sekä satukirjoista.

Vaikka tämä ehkä kuulostaa vähän erikoiselta, niin esimerkiksi eräässä pelissä oleva ihmisen ja hämähäkin yhdistelmä on ideoitu ilmeisesti Danten Inferno-kirjasta tutun mallin pohjalta. Ja tietenkin osassa peleistä esiintyy tietenkin ritareita sekä lohikäärmeitä, jotka ovat monista historiallisista tarinoista tuttuja. Samoin historiallisia taisteluita käytetään hyväksi siinä, kun peleille kehitetään juonia sekä hahmoille toimintaympäristöjä. Noiden hahmojen perusteella voidaan toteuttaa kuitenkin myös todellisia välineitä, jotka ehkä kiinnostavat myös ns. "vakavia tuotekehittäjiä".

Kun puhutaan esimerkiksi tuosta hämähäkin sekä ihmisen yhdistelmästä, niin silloin voidaan ajatella, että kyseessä on eräänlainen "maastomopo", joka liikkuisi hämähäkin jalkojen kaltaisilla liikkumiselimillä, ja jonka päällä sitten tuo ohjaaja istuu. Eli tuollainen laite voi olla jonkun piirtäjän tai insinöörin työpöydällä tällä hetkellä. Kun puhutaan esimerkiksi noista jaloilla liikkuvista ajoneuvoista, niin silloin tietenkin noilla välineillä voi olla paljon parempi maastokelpoisuus kuin pyörillä tai ilmatyynyillä liikkuvilla välineillä, ja toki ne voivat vetää nuo jalat sisään, minkä jälkeen ne laskevat ilmatyynyn alas, jolloin ne voivat liikkua kuten ilmatyynyalus meren tai tasaisen maan pinnalla.

Kun ajatellaan esimerkiksi ritarien käyttämiä haarniskoita, niin ne jäivät aikoinaan pois käytöstä, siksi että tuliaseen luoti lävistää ne hyvin helposti, ja todella suojaavan haarniskan rakentaminen tietenkin vaatii melko paksua panssaria, mikä tekee haarniskasta liian painavan ihmisen kannettavaksi. Mutta HULC-eksoluurangon kaltaisten hydraulisten välineiden avulla voidaan kehittää sellainen haarniska tai ihmisen päälle puettava robotti, joka olisi todella tehokas väline. Sen rakenteissa voidaan käyttää hyväksi hiilikuitua sekä titaanin kaltaisia materiaaleja, joiden avulla tuo väline muuttuisi todella luodinkestäväksi. Ja sen pinnassa voisi olla esimerkiksi vastukset, joilla taistelija voi porautua jään läpi, jos hän saapuu paikalle esimerkiksi sukeltamalla.

Ja nuo haarniskat sitten voivat toimia sekä yhdistettynä sukelluspukuina sekä NBC-suoja-asuina, joissa voi olla myös tehokas elossapitojärjestelmä. Eli se voidaan varustaa sellaisella elossapitojärjestelmällä ja tekniikalla, jollainen löytyy esimerkiksi kuupuvusta. Se tekee mahdolliseksi sen, että taistelijan olo on mukava myös kaasuiskun keskellä, ja hän voi taistella sekä veden alla että veden pinnalla, ja tietenkin myös se, että hän voi juoda sekä tehdä tarpeensa puku päällä on varmasti  sotilaille mieleen. Tietenkin puvun kypärässä on älytähtäin, joka mahdollistaa kiväärin tarkan tulituksen, vaikka sotilas tulittaisi taaksepäin tai kulman ympäri, ja samalla tuo puku pysäyttää myös normaalit luodit. Samoin kypärässä olevat LLTV eli valonvahvistimet sekä infrapunajärjestelmät mahdollistavat myös toiminnan täydellisessä pimeydessä.

Niissä voi olla myös edistynyt viestintäjärjestelmä, joka jakaa esimerkiksi kypäräkameroiden kuvaa noiden pukujen käyttäjien sekä esimerkiksi taistelukoneiden  kesken, sekä myös antaa noita puvun mikrofonien hankkimaa tietoa ympäristöstään. Samoin tiedot käytetyistä ammuksista sekä puvun käyttäjien elintoiminnoista välittyy tukikohtaan. Tuollainen järjestelmä on ihmisen kannalta erittäin mukava käyttää, koska se vastaa ihmisen anatomiaa, ja siitä voi olla hyötyä muillekin ammattikunnille kuin vain sotilaille. Eli hydrauliikka antaa silloin ihmiselle supervoimat, ja hiilikuitupinta taas antaa hyvän kemikaalien ja lämmönkestävyyden. Ongelma vain on tarpeeksi tehokkaan ja kuitenkin huokean virtalähteen löytäminen, mutta suurin osa noista laitteista on muuten jo olemassa. Eli kyseessä on periaatteessa ainoastaan hydraulisella rungolla sekä edistyneellä tietotekniikalla varustettu kuupuku, jonka toteuttaminen vaatii kuitenkin tehokkaita polttokennoja tai akkuja, joiden käyttöaika pitää olla kuitenkin tarpeellisen suuri, jotta tuosta varuteesta on hyötyä.

Samoin kongitiivisten järjestelmien tukemisessa voi peliteollisuuden kautta kerättävillä tiedoilla olla suurta merkitystä. Kun kehitetään ohjelmistoja, joilla uuden sukupolven X47B:n kaltaiset UCAV-robotit lentävät, niin noiden robottien lentoratoja sekä taktiikoita voidaan kehittää esimerkiksi verkossa pelattavien lentosimulaattorien avulla. Eli lennettäessä jotain lentokonetta simulaattoreissa, niin silloin tuon pelaajan tekemät liikkeet sekä ratkaisut voidaan äänittää tietokoneelle, ja sitten tietokone valitsee ne toimenpiteet, joiden avulla pelaajat ovat nuo tehtävät pelanneet läpi.

Eli tuota virtuaalisella pelialustalla tapahtuvaa toimintaa käytetään sellaiseen toimintaan missä UCAV:tä ikään kuin "opetetaan" viemään tehtävänsä läpi autonomisesti ilman että ihminen puuttuu tehtävään muuten, kuin siten että hän klikkaa kuvaruudulta maalia, ja painaa sitten "Fire"-nappia, jonka jälkeen joko ilmassa lentävä sekä maassa tai vedessä liikkuva robotti käy sitten suorittamansa tehtävän. Kyseessä on kognitiivinen järjestelmä, joka oppii siitä, miten simuloidut taistelutehtävät viedään läpi sen, miten tuon robotin pitää toimia oikeassa tilanteessa.

elainasiaa.blogspot.fi

Pelko ja viha sekä yksipuolinen tiedotus ruokkivat vihaa ja auttavat rakentamaan muureja ja salaamaan rikoksia

Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi pakolaiset valittavat maamme laitosruoasta, niin sitä ihmettelen, että tarvitaanko tähän aina se, että joku pakolainen huomaa asian. Tietääkseni itsekin ole erilaisiin laitosruokiin tutustunut elämäni aikana, ja mieleenpainuvin yllätys on muistaakseni ollut aivan loistava C-vitamiinipitoinen yhdistelmä, missä hillon sekaan lisätään kaalilaatikkoa.

Sillä kyllä kasvava lapsi pärjäsi koko päivän, ja muutenkin tuo loistava laitosruoan taso varmasti on ollut tiedossa monta kymmentä vuotta. Kyseinen ateria sattui muuten yleensä viikon pisimpänä koulupäivänä eteen, joten siinä saattoi jossain vaiheessa iltapäivää tulla hiukan nälkä. Sitä syödään kaikissa kouluissa sekä nuorisokodeissa, mutta vasta kun pakolaiset siitä sitten ovat valittaneet, niin asia on noussut esiin. Tämä on mielestäni jotenkin yksipuolista toimintaa.

Siinä ei koskaan olla kuunneltu sitä, mitä suomalaiset lapset ovat asiasta sanoneet, vaan jostain syystä oman maamme nuoriso ei ikään kuin muista niitä ihania kahdeksan tunnin ammattikoulupäiviä, jolloin tuo mahtavan upea kaalilaatikko saapui ruuan hakupisteeseen. Eli tässä kyllä puhutaan siitä, että saako suomalainen jonkun amnesian puolustusvoimissa tai mikä se itsenäistymis rituaali nyt kenelläkin henkilöllä sitten mahtaa olla. Näet olen itse kyllä havainnut sen, että myös valtion hallinnossa sekä päättäjien paikalla työskentelee ihmisiä, jotka ovat ainakin paperilla käyneet peruskoulun.

Mutta miksi noita laitosruokailun helmiä ei olla koskaan ennen nostettu pöydälle, ja keskusteltu tämän ruokailun tasosta. Kun keskustellaan siitä, millaiseen ruokailuun tai palveluun ollaan meillä ja maailmalla totuttu, niin silloin varmasti tasossa ja palvelutavoissa on eroja, ja joissakin maissa esimerkiksi tarjoilija tuo ruuan pöytään paikasta riippumatta, mutta toisaalta noissa maissa on tapana myös antaa heille "tippejä" eli juomarahaa. Eli tuo tippi saattaa olla esimerkiksi jopa kymmenen euroa, ja jos tuo asiakas ei noita tippejä maksa, niin hän saa itse hakea ruokansa tiskiltä. Tuo tippi saattaa todellisuudessa olla palvelumaksu, jonka tarjoilija sitten perii saadakseen itselleen ruokaa, ja hänen palkkansa saattaa koostua tipeistä, mikä ei ehkä ole mikään hyvä asia.

Kyseinen "homma" hoidetaan niin, että tarjoilija saa kyllä illasta palkkaa, mutta hänen "uniformunsa" vuokra pitää maksaa, ja koska he ovat töissä vain illan kerrallaan, niin silloin frakkien "vuokra" peritään heiltä palkasta. Eli kun henkilöstöpalvelun palkkalistoilla oleva tarjoilija vaihtuu joka päivä, niin silloin ei tuota palkkaa tarvitse ollenkaan maksaa. Ja kun henkilöstöpalvelu sitten vaihtaa tarjoilijoiden toimipistettä joka päivä, niin silloin sen ei tarvitse maksaa palkkaa, koska vaikka nuo ravintolat ovat nimellisesti itsenäisiä eivätkä kuulu ketjuihin, niin ne ovat tuon työvoimapalvelun omistamia toiminimiä, joilla kierretään esimerkiksi sellaisia lakeja, joiden mukaan yli 50 hengen yritykset eivät saa ottaa yhteyttä työntekijöihinsä työajan ulkopuolella.

Tuossa klusterissa ei yhdenkään yhtiön työläisten määrä ylitä 50 henkeä, ja työtilaus tehdään niin, että noille tarjoilijoille tarjoaa työtä tuo työvoimapalvelu, joka ei riko lakia, koska se tarjoaa työttömälle työtä.Tuota tekniikkaa on käytetty ainakin kauko-idässä sekä ennen myös Espanjassa, ja muualla eteläisessä Euroopassa ennen kuin EU-normit tulivat noissa maissa voimaan.

Joten meidän pitää vain kestää se, että joku muun kulttuurin edustaja syö vähän toisenlaista ruokaa kuin me suomalaiset, mutta kuten on muualla mediassa sanottu, niin ruuan voi tietenkin jättää syömättä, jos se ei maistu. Kuitenkin pitää muistaa se, että me suomalaiset olemme tässä maassa herroja tai miten sen nyt sitten sanotaan, ja maassa eletään maan tavalla, eli toki pakolaisille jotka maahan päästetään pitää opettaa sitten paikallisia tapoja, sekä sen että myös meidän vieraanvaraisuudellamme on rajansa. Eli jos joku tuolta muslimien mailta tullut henkilö haluaa elää muiden kuin oman alkuperäisen uskontonsa asettamien normien mukaan, niin se sitten hänelle sallittakoon, ja me suomalaiset emme varmasti ainakaan toivon mukaan vahdi noiden henkilöiden burkhan käyttöä.

Ja tietenkin pitää myös muistuttaa siitä, että maassamme naisen asema on hiukan erilainen kuin tuolla kaukana etelässä. Eli täällä jos sanotaan sana "ei" niin se tarkoittaa sitä myös silloin kun se tulee naisten suusta. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että olisi mukavaa jos tuon ilmoituksen lähde olisi myös tiedossa. Toisin sanoen jos raiskausta koskevia ilmoituksia tulee lähinnä maahanmuuttajataustaisilta naisilta, niin silloin saattaa syynä olla se, että he tekevät nykyään helpommin noita ilmoituksia, sekä muutenkin tiedostavat oikeutensa koskemattomuuteen sekä koulunkäyntiin.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Kaikkea ei tarvitse julkaista, eli maskottien kuvat voivat aiheuttaa todella vakavia tilanteita.

Yllä olevassa kuvassa on brittiläisen joukko-osaston upseereita sekä aliupseereita maskottikoiransa kanssa. Tuollaiset upseerien kotona ja kotirintamilta otetut kuvat olivat erittäin haluttuja ertyisesti vihollisen tiedusteluosastojen taholla, ja noihin eläinkuviin liittyy eräs erittäin mielenkiintoinen tarina, jonka todenperäisyydestä keskustellaan edelleen. Kaikki koirien ystävät varmaan ovat kuulleet tarinan "koirapommeista", joita Ensimmäisessä Maailmansodassa lähetettiin vihollisen juoksuhautoihin. Eli noihin koiriin kiinnitettiin räjähdyspanoksia narulla sitomalla, ja ne lähetettiin "ei kenenkään maan yli" vihollisen konekivääreitä kohti.

Kun ne saapuivat vihollisen asemiin, niin niiden laukuissa olevat panokset räjähtivät, tai niin ainakin operaatiosta vastaava upseeri ajatteli. Nykyään tuollainen toiminta varmasti saisi jokaisen eläintenystävän kadulle osoittamaan mieltään, mutta asenteet tuolloin 1914 olivat hiukan toisenlaiset, ja eläinten oikeuksia on aktiivisesti alettu puolustaa vasta 1990-luvulla. Kuitenkin eräs kertomus kertoo siitä, että erään marsalkan kotona otetussa kuvassa oli usein terrieri, jonka nimi oli tarinan mukaan "Patsy". Tuo terrieri kulki kaiken aikaa hänen mukanaan, ja vastapuolen tiedustelu sitten sai noita kuvia haltuunsa.

Kyseinen marsalkka on kertojasta riippuen Pétain, Haigh tai Von Moltke, ja tuo tarina kulkee yhä suusta suuhun eri armeijoissa. Eli se liittyy noihin kuvissa oleviin koiriin siten, että joku operaatiokeskuksessa palveleva upseeri sai silloin ajatuksen murhata kyseisen upseerin tuollaisella "koirapommilla" siten, että koira toimitettaisiin tarinan kertojasta riippuen joko Zeppelin-ilmalaivalla tai Avro Pikellä tuon upseerin kotitilan päälle, ja sitten se piti pudottaa laskuvarjolla tuonne tilalle, ja sitten kun tuo upseeri olisi sitä kutsunut, niin se piti räjäyttää hänen käsiinsä. Samoin maskottieläimen kopioita ajateltiin käyttää siten, että vihollisen esikunnan lähelle pudotettaisiin tuollainen fosgeenilaukkua kuljettava koira, jolla olisi sama nimi kuin maskotilla, ja kaulassa lekkeri, missä oli fogeenia tai klooria, ja kun joku olisi kyseisen lekkerin avannut, niin silloin hän olisi surmannut koko ryhmän johtavia upseereita.

Syy siihen että operaatiota ei suoritettu johtuu tuon ajan tekniikan puutteesta, eikä siitä että tahtoa ei olisi ollut, mutta nykyään radiolaukaismien sekä GPS-laitteiden avulla voidaan tuollainen operaatio suorittaa. Ja kylmän sodan aikaan ajateltiin soluttaa vastapuolelle kenraalien koirien "kopioita", joiden hengitysteihin tai vatsaan oli kirurgisesti asennettu VX-panoksia, jotka sitten laukaistiin niiden ollessa tukikohdassa. Eli jos koira olisi saanut atropiinia, niin silloin se ei olisi kärsinyt hermokaasusta, mutta koko esikunta olisi kuollut, jos tuo panos olisi lähetetty esimerkiksi SAC-OFFUTIIN.

Tuota operaatiota harkittiin myös rintama-olosuhteissa, mutta kuten varmaan tiedätte, niin nuo keisarit ja marsalkat eivät kuitenkaan koskaan ilmoittaneet vastapuolelle olevansa tulossa tarkastamaan asemia. Kuitenkin koiranohjaajiin suunnaattiin tuollaisia pommeja. Eli kun ohjaaja kutsuu koiraa koirapilliksi kutsutulla välineellä, niin silloin häntä kohti lähtee tulemaan tuollainen "pommikoira", ja kun koiranohjaaja toimi usein ryhmän osana, niin nuo taktikot sitten ajattelivat surmata kokonaisen ryhmän miehiä samalla. Vastaavaa ohjelmaa suunniteltiin Toisen Maailmansodan aikaan, ja siinä piti käyttää koiraa, joka olisi kuljettanut valokennolla laukaistavaa "laukkupommia", joka olisi naamioitu viestilaukuksi.

Kun vastapuolen upseeri olisi tuon laukun avannut, niin silloin olisi TNT-panos lauennut päin hänen naamaansa. Nykyään on aina välillä puhuttu tuollaisen koirapommin käyttöönotosta siten, että koirat opetetaan etsimään esimerkiksi ammusvarastoja. Tuollainen koira sitten kuljettaa esimerkiksi magnesuíumräjähdettä hampaissaan, ja kun se pääsee ammusvarastoon, niin koira jättää tuon räjähteen ammusten viereen, ja poistuu koirapillin kutsusta paikalta. Tällaista asetta voisivat esimerkiksi erikoisjoukkojen ryhmät käyttää hyödykseen. Ja etsiväthän koirat nykyään miinoja sekä ammuksia aivan joka päivä, aivan kuten ne hakevat huumeneuloja sekä aseita kaduilta sekä puutarhoista. Eli ne ensin haistavat tuota neulaa tai asetta, ja sitten etsivät sen käyttäjän kadulta, ja tuolloin voidaan häneltä kysyä, että miksi hän on heittänyt aseen pois, tai onko hän kuullut narkomaanien tukiohjelmista sekä metadonhoidoista.

Pelataanko spiritismiä joka oikeastaan on eräs psykoanalyysin muoto? Eli kaikkia asioita ei ehkä ole helppoa ymmärtää, ja ihmisen mielellä ei pidä lähteä leikkimään

Kun puhutaan spiritismistä, niin unohdetaan sellainen asia, että kyseessä ei ole leikki. Ihmiset pelkäävät tuota peliä, missä pöytään tai rumpuun piirretään kirjaimia tai erilaisia merkkejä, ja sitten pöytää hakataan kädellä, jolloin sen pinnalle asetetut esineet alkavat hyppiä. Kyseistä peliä pelataan usein yöllä tai pimeässä huoneessa, ja valaistukseen kuuluvat tietenkin erilaiset kynttilät. Noista rummun tai pöydän päälle asetetuista esineistä ja kirjaimista, joiden päälle esine putoaa muodostetaan sanoja, joiden väitetään tulevan tuonpuoleisesta. Kyseisen toiminnan tarkoitus on saada henkilö vastaanottavaiseksi vastapuolen manipulaatiolle, ja idea on siinä että tuon istunnon pitäjä tarkkailee toisen elekieltä, ja sitten esittää hänelle jotain väitteitä.

Kyseessä on tuolloin eräänlainen psykoanalyysin muoto, jota kutsutaan shamanimisksi, ja jonka tarkoitus on ikään kuin "avata ihmisen mieli", ja tuossa valmistelussa henkilöstä tehdään vastaanottavainen tuolle toiminnalle. Eli työtila valmistetaan esimerkiksi metsän keskellä olevaan pimeään taloon, ja ehkä tuo seurue nauttii jotain lievästi huumaavaa ainetta, kuten THC:tä eli kannabista tai vastaavaa tuotetta. Tuo sitten muuten on maassamme laitonta, ja siitä voi tulla ongelmia lain kanssa. Samoin psykoterapiaa saa antaa vain siihen koulutettu terveydenhuollon ammattilainen.

Ja kuten varmasti tiedämme, niin tällaiset sipritismi-leikit voivat aiheuttaa sellaisen asian, että joku sitten "vapautuu hiukan liikaa", ja tuosta asiasta on tehty joukko kovan luokan kauhuelokuvia, joissa joku jonkun tällaisen "noitapiirin" jäsen alkaa sitten toimimaan "ei toivottavalla tavalla".  Tämä toiminta voi kyllä sitten vaikuttaa ihmiseen pysyvästi, ja kuten tiedämme, niin psykonanlyysin sekä suggestioterapian vaikutus ihmiseen voi olla hyvinkin negatiivinen. Aina kun näitä kokeiluja tehdään tai niistä puhutaan, niin silloin pitää sanoa, että nämä asiat eivät ole sellaisia, että niillä saisi ryhtyä leikkimään. Yleensä kun puhutaan pätevän psykoanalyytikon toiminnasta, niin sitä pidetään Sigmund Freudin keksintönä, mutta yleensä ei ole tiedossa, että Freud keksi toimintamallinsa shamaaneilta, ja hän kehitti tuon terapian eli freudilaisen psykoanalyysin huippuunsa.

Puhtaassa psykoanalyysissa ei käytetä lääkitystä, mutta myöhemmin Carl Jung kehitti tuosta terapiasta vielä toimivamman mallin, jota kutsutaan Freudlais-Jungilaiseksi psykoanalyysiksi, eli tähän jälkimmäiseen malliin kuuluu lääkitys, jota käytetään ikään kuin potilaan palkitsemiseen tai hänen rankaisemiseensa. Kun puhutaan psykoanalyytikon toiminnasta, niin hänen tarkoituksensa on tuon keskustelun avulla ratkaista se, että mikä mahtaa olla potilaan ongelma, ja jos potilas esittelee hänelle esimerkiksi väkivaltafantasioita, niin silloin analyytikko rankaisee häntä määräämällä tuon henkilön mielisairaalaan tai sitten antaa hänelle pistoksen, joka tuntuu rangaistukselta.

Kun potilas antaa vastetta eli kertoo tarinoita, jotka miellyttävät analyytikkoa tai valitsee sellaisen lääkitysmallin, missä hän on mahdollisimman yhteiskuntakelpoinen, niin silloin analyytikko palkitsee häntä. Tai niin ainakin itse olen tuon asian ymmärtänyt, kun katselin noita psykoterapiaa sivuavia kirjoituksia. Toki tuota terapiaa saa antaa vain siihen koulutettu henkilö, joka omaa tarpeellisen koulutuksen, mitä sitten en suoraan sanottuna tiedä tai muista. Eli jos haluatte tietää, miten psykoanalyytikoksi pääsee, niin kannattaa kysyä tuota asiaa yliopistoista.

Mutta kun puhutaan sellaisesta asiasta, missä shamaani on ennustanut esimerkiksi toisen henkilön perheenjäsenen kuoleman, niin silloin ei ehkä kannata syyllistä etsiä henkimaailmasta, vaan tuo shamaanin kertomus saattaa olla oikeasti esimerkiksi Mafian antama varoitus, että jos suojelurahaa ei makseta, niin henkilö pumpataan täyteen lyijyä. Tai sitten shamaani joksi istunnon pitäjää kutsun on nähnyt joitakin asiakirjoja, kuten tuon perheenjäsenen terveystietoja, joissa on maininta esimerkiksi aggressiivisesta syövästä, josta tuo henkilö ei ehkä ole perheelleen kertonut.

charelesfort.blogspot.fi

Ruma sana sanotaan niin kuin se on (Mitä on sopivaa kirjoittaa sosiaalisessa mediassa ja mitä ei?)

Mitä on sopivaa kirjoittaa sosiaaliseen mediaan ja mitä ei, on kysymys mihin ei ole olemassa mitään oikeaa vastausta. On tietenkin olemassa sellaisia lakeja, jotka käsittelevät esimerkiksi työnantajalle tehtyä vahinkoa, ja tuota tietenkin kutsutaan lojaalisuusvelvollisuudeksi. Toisin sanoen työnantajan mainetta ei saa aiheetta pilata, tai hän voi erottaa työntekijän. Samoin on olemassa lakeja, joiden mukaan esimerkiksi kunnianloukkauksesta voidaan hakea oikeudessa korvauksia. Mutta kun puhutaan siitä, että mikä on soveliasta ja mikä ei, kun kirjoitetaan sosiaaliseen mediaan, niin olen usein törmännyt käsittämättömään asiaan. Nimittäin siihen että työnantajat tai työnjohtajat kiivaasti sanovat, että liian kärkäs sosiaaliseen mediaan lähtevä kirjoittaminen huonontaa henkilön mahdollisuutta saada töitä.

Tästä asiasta tietenkin voidaan pitää erittäin pitkiä palavereja esimerkiksi televisiossa, jonka aiheena voisi olla. että "haluamme työntekijän, joka ei koskaan ota mihinkään kantaa, eikä näy missään eikä ainakaan kirjoita mitään omaa tekstiä yhtään mihinkään ". Jos henkilö sitten loukkaa toisen kunniaa, niin tietenkin on laki, jonka mukaan kantajalla on vastuu siitä, että hän osoittaa rikoksen tapahtuneen oikeasti. Samoin hänen on osoitettava esimerkiksi se että tuo vahingollinen tieto on valetta, eli jos kyseessä on seksuaalinen häirintä tai suoranainen kiinnikäyminen, niin silloin tietenkään oikeudenkäyntiä ei ehkä ole viisasta edes aloittaa. Näet oikeudessa kuunnellaan molempia osapuolia, vaikka se kuulostaa ehkä aivan kamalalta asialta.

 Samalla myös voidaan nostaa esiin sellainen asia, että työntekijää ei tarvitse kenenkään palkata, jos hän ei täytä samalla "hyvälle tyypille" asetettavia tiukkoja reunaehtoja. Kun itse joskus nuoruudessani olen noita ohjelmia katsonut, niin silloin olisin kyllä mielelläni käynyt studiossa kysymässä sellaista, että "olisivatko he sitten palkanneet tuon heitä kritisoineen henkilön jos hän olisi ollut hiljaa"? Kun sanotaan että henkilö kirjoittaa sopimattomia asioita internetiin, niin silloin olisi kyllä paikallaan kertoa, että miksi joku teksti on sopimatonta. Kun muistelen kaiholla noita nuoruuteni aikoja, niin silloin mieleeni tulevat iäisyyden takaa lama-ajan TV:n täyttäneitä ohjelmia, joiden aiheena oli se, kuinka "Suvi haki töitä", ja sitten kun TV-kamerat saapuivat Suvin kanssa haastatteluun, niin silloin oli jo työnantajilla punainen matto valmiina, ja työtehtävät olivat selvillä.

Eli yleensä tuo meidän TV:ssä näkemämme sarjan päähenkilö "Suvi" aloitti tuon muutaman jakson pituisen taipaleensa kilttinä punkkarina, joka oli hiukan aikaa ollut työttömänä, ja sitten kun hän pääsi työvoimaneuvojan luokse, niin hän muisti sen, että kannattaa olla aina kuten kaikki muut, ja ainoa hänen "punkkarikapinansa" ilmentymä oli sitten sana "paskalakki", ja sitten kun paikalle tuli työvoiman valmentaja, niin johan tuo ihminen muutti mieleipiteensä kaikesta alta aikayksikön, ja toki tuollaisissa ohjelmasarjoissa käsiteltiin pitkälti sitä, että kuinka kamalan huono asenne tuollaisella punkkarilla nyt sitten yhteiskuntaa kohtaan on. Eli armeija oli tietenkin maamme ainoa tapa kasvaa yhteiskunnan jäseneksi, ja mitään muuta auktoriteettia kuin oma esimies ei saanut olla. Mutta kuten tiedämme, niin yhteiskunnan uudistuminen on alkanut vaikuttaa myös siihen, että muutkin kuin vain "Suvit" saivat tehdä tekstejään sekä julkaista niitä.

Se mikä erottaa akateemisen ihmisen massasta on se, että hän on luonteeltaan utelias, vallitsevia käsityksiä kritisoiva sekä tarpeellista "herravihaa" tunteva henkilö, ja tuota viimeistä sanaa haluan sitten hiukan perustella. Eli jos henkilö ei tunne tarvetta kyseenalaistaa yhteiskunnallisia asenteita sekä omaa riittävää auktoriteetin vastaisuutta, niin miten hän sitten voi työskennellä esimerkiksi asianajajana. Asianajajan tehtävänä on puolustaa asiakastaan loppuun asti, ja hän ei mitenkään saa vaarantaa tuon asiakkaansa asemaa, ellei tämä tunnusta rikosta. Miten henkilö, joka suhtautuu maireasti esimerkiksi esimiehiin tai viranomaisiin voi tuollaista ammattia harjoittaa? Samoin voin kertoa sen, että vaikka nuo ohjelmat olivat tietenkin tarkoitettu "opetukseksi", niin kuitenkin voidaan aina kysyä, että saako tuollaisesta ryhmästä sitten kukaan muu töitä kuin tuo "Suvi". Eli edustaako ohjelman päähenkilö sellaista otosta, mikä yleensä tulee työmarkkinoilla vastaan?

Kun puhutaan siitä, mitä työnantaja noiden ohjelmien mukaan haluaa on työläinen joka kiltisti tekee työnsä pää painuksissa, ja jolle sitten riittää perjantainen olutpullo, eikä hän koskaan jaa mitään muuta kuin pornokuvia Internetissä, niin totta kai hän on erittäin hyvä aihe työmarkkinoiden johtajina itseään pitäville henkilöille. Jos työläinen ei ole mitään, niin häntä voidaan pitää esineenä työpaikallaan. Ja tuolloin hän on esimerkiksi työhaastattelussa vain yksi hakijoista. Mikäli hän sitten tyrii tuon haastattelun, niin silloin tietenkin syy on hakijassa, joka ei ole ollenkaan viitsinyt valmistautua laittamalla uutta valkeaa paitaa päälleen tai hankkia oikeaa ammattia itselleen. Ja tuota tapausta voidaan sitten pohtia erilaisten suurten yhtiöiden johtajien kanssa suuressa studiossa, jossa sitten ei tarvitse ottaa yleiskuvaa ollenkaan huomioon.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Herbert Clark Hooverin patsas Helsingin yliopistossa sekä pohdintaa siitä, miksi se on työnnetty ikään kuin piiloon.

Herbert Clark Hoover
(1874-1964)

Eräällä käytävällä Helsingin yliopistossa on ikään kuin vähän pois silmistä työnnettynä yhdysvaltain 31. presidentin Herbert Clark Hooverin (1874-1964) patsas, joka on peruja siitä, kun hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi. Se on peräisin vuosilta 1950-1953, ja kun kyseistä patsasta etsitään Internetistä, niin siitä on hyvin vaikeaa löytää mitään mainintoja. Eli edes patsaan jalustassa ei ole nimilappua siitä, kuka tuo mies oikeastaan on, joka on työnnetty tuonne tyhjän käytävän nurkkaan ikään kuin pois ihmisten silmistä. Ja kaikki tiedot, mitä tuosta patsaasta olen hankkinut ovat erilaisista muista kuin virallisista nettilähteistä peräsin.

Tuo asia on varmasti askarruttanut monia ihmisiä, joiden reitti on kulkenut yliopiston toisen kerroksen läpi, kun he ovat museota etsineet. Syyksi tuon patsaan poistamiseen "kunniapaikalta" on joskus ilmoitettu se, että Neuvostoliitto ei kyseistä patsasta voinut sietää, ja siksi se on siirretty "parempaan paikkaan", mikä tarkoittaa tyhjän käytävän päässä olevan oven takana olevaa nurkkaa. Muutamat henkilöt ovat kuitenkin huomanneet, että kyseisen patkaan hahmo kuitenkin muistuttaa "Thule-yhteisön" perustajan Rudolf Von Sebottendorffin (1874-1945?) kuvaa, mikä tarkoittaa sitä, että kyseinen rintakuva taisi olla joillekin muille kuin venäläisille hiukan kiusallinen, ja siksi kyseinen patsas on laitettu ikään kuin "nurkkaan häpeämään".

Rudolf von Sebottendorf
(1875-1945?)

Joidenkin ihmisten mukaan nuo miehet saattoivat olla velipuolia, ja siksi tuo patsas olisi ollut Hooverille hiukan kiusallinen asia. Rudolf von Sebottendorfia pidetään yhtenä natsismin isistä, ja hän perusti "Thule"-järjestön tai virallisemmin "Thule-seuran" eli  (saks. Thule-Gesellschaft), alun perin Studiengruppe für germanisches Altertum eli Germaanisen muinaisuuden tutkimusseura (Wikipedia) Tuo seura on oikeastaan ollut natsismin kehto, ja se toimi "germaanisten kansojen tutkimuksen" nimissä vuodesta 1918 vuoteen 1933. Mutta kun puhutaan noista salaisista yhteisöistä, niin saattaa olla niin, että tuo järjestö on toiminut paljon ennen virallista perustamistaan, kuten myös Lauantaiseura aikoinaan saattoi toimia, eli en tiedä oliko tuolla maamme itsnäisyyteen ratkaisevasti vaikuttaneella seuralla oikeasti tuolloin Sibeliuksen ja Gallen-Kallelan aikaan edes virallista nimeä, vai oliko se ehkä "akateeminen saunaklubi".  Vastaava järjestö Suomessa oli nimeltään Akateeminen karjala-seura eli AKS, jonka itselleen määrittämä tehtäväkenttä oli hyvin paljon samanlainen kuin Thulen. Eli AKS oli perustettu tutkimaan sekä edistämään Suomalais-Ugrilaisten kansojen tutkimusta, ja saattoi olla niin että nuo järjestöt pitivät yhteyttä toisiinsa "hyvässä hengessä", mikä tarkoitti kirjeenvaihtoa.

Noiden järjestöjen ajatuksena oli luoda sellainen historia, joka palvelee germaanisten sekä suomalais-ugrilaisten kansojen "suurta päämäärää", ja tuo sanapari tarkoitti tietenkin sitä, että tuolla tutkimuksella oli isänmaallinen lähtökohta, mikä johti myöhemmin saksan "Ahnenerbe"-järjestön syntyyn. Kyseessä oli aluksi melko viaton tutkimus- sekä opintopiiri, mutta myöhemmin noiden järjestöjen nimissä tehtiin puhtaita väärennöksiä, joiden avulla yritettiin todistaa sitä, että esimerkiksi Suomen rajat tuli vetää Äänisjärvelle sekä vienan vesistölle siksi, että meillä oli siihen "historiallinen oikeus".  Myöhemmin AKS sulautui IKL:ään ja sen toiminta muuttui yltiöisämaalliseksi.

Samalla myös puhuttiin siitä, kuinka ylevä meidän geneettinen perimämme on, sekä korostettiin suomalaisten sekä saksalaisten "soturimenneisyyttä", mikä tietenkin palveli puolustusvoimia ja varsinkin asevelvollisuuden kiivaita kannattajia, joiden mielestä piti jokainen joka kieltäytyi aseista ampua. Ja myöhemmin natsit kehittivät Thulen sekä "Ahnenerben" avulla sellaisen historiankirjoituksen, jonka mukaan esimerkiksi säälimättömät juutalaisiin sekä muihin vähemmistöihin kuuluviin kohdentuvat vainot olivat oikeutettuja. Ja se tietenkin on kauhistuttanut monia ihmisiä jälkeen päin.

En tiedä että miten monta "Ahnenerben" miestä on ollut Thulen palveluksessa, mutta väitetään että tämä salaseura aikoinaan mentoroi Adolf Hitleriä hänen aloittaessaan säälimättömän juutalaisvastaisen kampanjansa, joka huipentui silmittömässä massamurhassa, mikä leimasi ja leimaa edelleen Toisen Maailmansodan tutkimusta, niin että esimerkiksi Stalinin tekemiä puhdistuksia eli murhia voitiin salailla lähes 50 vuoden ajan. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin se että Stalin teki jotain, ei vapauta Hitleriä vastuusta, eikä myöskään länsiliittoutuneiden suorittamat "alue"-  eli "terroripommitukset" ole sen kauniimpaa katsottavaa. Eikä Ranskan toiminta Indokiinassa varmasti ollut sellaista, mitä voisi Pariisin elokuvateattereissa esitellä.

 Eli tuossa tapauksessa massamurha peiteltiin toisella, ja siksi tuolloin monia syyllisiä jätettiin rankaisematta. Samoin väitetään että esimerkiksi jotkut Israelin poliitikot tai poliisijohtajat jättivät tahallaan natsirikollisia etisintäkuuluttamatta, jotta Mossad voisi kehua tehokkuudellaan. Ja myös keskitysleirien julmuus ikään kuin  käänsi katseen liittoutuneiden ilmapommituksesta sekä NKVD:n harjoittamasta puhdistustoiminnasta  muualle. Ja kuten olen sanonut, niin se että Hitler hävisi tuon sodan aiheutti silloin sen, että liittoutuneiden ilmaoffensiivista sekä Ranskan toimista Indokiinassa ei puhuttu mitään.

charelesfort.blogspot.fi

Kun vahvat sekä samalla vaikeat ja ehkä myös toisilleen vieraat persoonat kohtaavat

Vahvat persoonallisuudet täydentävät toisiaan, mutta toisaalta he voivat olla erittäin rasittavia. Eli vaikka nämä luovat sekä erittäin vahvat persoonat ovat toisiaan täydentäviä sekä voivat ehkä keskustella toistensa kanssa hyvin korkealla henkisellä sekä ammatillisella tasolla, niin saattaa olla niin, että he eivät tule kuitenkaan toimeen toistensa kanssa. Tämä koskee nimenomaan ihmisiä, joilla on voimakas tarve ilmaista itseään. Oikeasti taiteilijat sekä muut luovasta työstä pitävät henkilöt saattavat olla hyvin vaikeasti lähestyttäviä ihmisiä, jotka eivät koskaan anna kenenkään muun koskea tai katsoa omiin tuotoksiinsa ennen niiden valmistumista.

Vahva persoona mitä esimerkiksi oikeat taiteilijat ovat haluaa pitää omat mielipiteensä asioist sekä ilmaista omaa minuuttaan sekä persoonallisuuttaan ja ajatuksiaan esimerkiksi taiteen kautta, ja koska hän ei varmasti halua muiden puuttuvan tuotokseen ennen kuin se on valmis, niin se tekee hänestä melko vaikean henkilön. Ja kuitenkin kaikki me tiedämme, että vain oikea taiteilija on sellainen, että hän haluaa vain toisen mielipiteen työstään. Ja muistakaa sitten mielipidettä kertoessanne perustella sitä, mikä työssä on hyvää tai mikä huonoa, eli te arvioitte silloin työtä ette henkilöä tai ainakaan mitään mitä hänestä ehkä on kuultu takanapäin. Koskaan siis ei saa antaa sen, mitä joku nakkijonossa on kertonut muuttaa mielipidettä tuosta työstä.

Varmasti myös kritiikin sävy voi olla muutakin kuin loukkaava, koska moni taiteilija varmasti loukkaantuu, jos "rakentava kritiikki" tarkoittaa sanallista murskaamista, ja toisen halventamista. Kun puhutaan vahvasta persoonallisuudesta, niin hän ei koskaan pyydä mitään anteeksi, tai ainakaan olemassaoloaan ei kenenkään tarvitse anteeksi pyydellä. Vahva persoonallisuus osaa toki tuntea oman arvonsa, eikä kuitenkaan vähättele muita ihmisiä. Hän osaa tietenkin tunnustaa omat puutteensa, mutta samalla myös muistaa sen, että myös hänen palvomissaan ihmisissä on puutteita, eikä edes kaikkein täydellisimmän työn tai tuotoksen tekijä ole kuitenkaan itse koskaan täydellinen. Eli vahva persoonallisuus huomioi sen, että muutkin kuin hän itse voivat myös erehtyä, eli kaikki me ihmiset olemme inhimillisiä.

 Kun puhutaan vahvasta minkä tahansa alan osaajasta, niin hän osaa toki kysyä sekä kyseenalaistaa asioita, joita muut pitävät itsestäänselvyytenä. Tuotoksen tekijä on kuitenkin kriittinen myös itseään kohtaan, ja suhtautuu saamaansa palautteeseen myös kriittisesti, oli se sitten hyvää tai huonoa. Jokainen palaute minkä ihminen saa voi olla tilalattu häntä itseään varten, ja tuon hyvänkin palautteen tarkoitus saattaa olla  se, että hänet sitten pudotetaan oksalta ylimmältä nolosti pois. Ja aina kun tehdään esitystä, niin muide ihmisten reaktioita kannattaa aina seurata. Kun kirjoitetaan esseetä, niin aina pitää lähteä siitä, että kristinusko on länsimaisen moraalin perustana, ja sen perusteella tehdään lakeja.

Mutta tietenkin maassa pitää käyttäytyä maan tavalla, ja islamilaisessa maailmassa Koraani on moraalin perusta, joten siitä pääsemme sitten sellaiseen asiaan kuin historia. Ilman että tunnemme historiaa emme voi ymmärtää nykyisyyttä, ja kun puhutaan historian tuntemuksesta, niin ilman sitä saattaa jotain tärkeää jäädä huomaamatta. Eli jos emme tunne islamin historiaa, niin silloin voi esimerkiksi monia tärkeitä asioita jäädä huomaamatta, kun lähdetään militanttien vastaisiin toimiin. Samoin jos syövän syytä ei tunneta, niin silloin hoito voi epäonnistua sen takia.

Ja varsinkin syöpäkipu on pelkkä oire, ja tauti itsessään ei ehkä näy kovin hyvin päälle. Kun kritiikkiä sitten tulee, niin voidaan silloin kysäistä, että arvostellaanko siinä kirjoittajaa itseään vai hänen työtään. Kirjoitettaessa on oman mielipteen sekä ajatusten esiin tuominen  tärkeää, Kuten kaikki tietävät, niin ajattelemaan oppii vain ajattelemalla sekä pohtimalla asioita. Ja saatu tunnustus hyvin tehdystä työstä palkitsee sekä kirjoittajana toimivaa henkilöä että hänen yleisöään, koska se antaa kirjoittajalle kannustusta tuottaa lisää tekstejä.Kun mietitään suuren filosofin Nietzschen eroa yliopistosta sairastelun takia, niin se saattaa johtua siitä, että hänen oppilaansa lukivat nuo samat asiat kirjoista, ja häntä sitten alkoi kyllästyttää se, että joku oli aina häntä parempi tai nimekkäämpi tieteen harjoittaja.

Eikä hänen kaltaisensa ihminen halunnut olla gramofoni. Hän tylsistyi siihen, että tuon miehen piti sitten jokaisessa asiassa viitata johonkin toisen ihmisen kirjoitukseen. Kukaan ei jaksa jatkuvasti kuunnella sitä, kuinka paljon joku on häntä itseään parempi, joten hän otti lopputilin. Kirjoittaja on kuin säveltäjä, eli jos hänen esityksensä jälkeen yleisö jää äänettömäksi, niin silloin hän on tehtävässään onnistunut, Hänen "requireminsä" on silloin tehnyt joihinkin ihmisiin vaikutuksen, joka saa heidät pysymään hiljaa, kuten eräät suuret kapellimestarit sanovat. Esitys on onnistunut täydellisesti, jos yleisö jää istumaan paikoilleen sanattomana ja sitten kun esitys on päättynyt, niin he pyytävät taiteilijaa uudestaan lavalle.

Kaikki eivät kerta kaikkiaan voi olla ekstroverttejä ihmisiä (Syksyn värikkäät lehdet ovat kauniita, mutta niistä ei puulle ole mitään hyötyä)

Syksyn lehdet ovat kauniita, mutta niistä
ei puulle ole mitään hyötyä.

Ihmisen perusluonne on joko introvertti tai ekstrovertti. Kuitenkin työelämässä sekä sosiaalisessa elämässä luontaiset ekstrovertit pärjäävät. Ja se sitten on niin väärin. Ekstrovertti ihminen osaa ja pystyy antamaan itsestään loistavan sekä miellyttävän ja avoimen kuvan, ja samalla hän saattaa tahtomattaan peittää sitä, että ei ehkä osaakaan sitä, mitä töissä vaaditaan. Tätä asiaa pelätään tuomioistuimissa, eli tuomarien pelko on se, että syytön mies tai nainen tuomitaan väärin perustein, koska hän osaa antaa itsestään loistavan avoimen ja iloisen kuvan, ja sama koskee myös työhaastattelun kaltaisia tilanteita, joissa ekstrovertti ihminen saattaa hurmata haastattelijan olemuksellaan.

Tuolloin työpaikalla saattaa edessä olla koomisia tilanteita. Mutta kun puhutaan esimerkiksi ihmisen luonteesta, niin kaikki ihmiset eivät ole ekstroverttejä. Sen takia työelämässä pitää muistaa se, että kaikkia ihmisiä täytyy sietää, ja se tarkoittaa sitä, että kaikki eivät voi olla niitä "hyviä tyyppejä", joita TV-sarjat esittelevät liukuhihnalta. Kaikki ihmiset eivät ole avoimia tai sosiaalisia, ja tietenkin se saattaa olla toisista hiukan kiusallista. Kuitenkin jatkuva näytteleminen varmasti kuluttaa ihmisen loppuun hyvin nopeasti, ja siitä seuraa esimerkiksi päihteisiin liittyviä ongelmia

Eli aina pitää olla oma itsensä, ja muistaa sellainen asia, että emme koskaan voi toisia miellytää täydellisesti. Ja vaikka ulkokuori on toisia miellyttävää, niin silti sisällöstä saattaa löytyä puutteita. Toisin sanoen toiset ihmiset esimerkiksi ovat ottaneet tavaksi neuvoa toisille psykiatrien vastaanottoja, jos nämä eivät heitä miellytä. Tällaiset henkilöt saattavat olla hyvin rasittavia, eikä myöskään aina esimerkiksi ulkokuorikaan ole toisten mielestä aivan kunnossa. Jotkut ihmiset eivät voi sietää esimerkiksi lyhyitä hameita tai kommentointia vaikkapa diapameista tai halua istua iltaa diskoissa eivätkä kaikki ihmiset pidä jazzista, vaikka Bill Clinton siitä ehkä pitääkin, niin en tiedä pitääkö Hillary siitä. Toisin sanoen kukaan meistä ei ole mitenkään täydellinen, ja ketään ei voi toisesta ihmisestä pakottaa pitämään.

Kun mietitään sitä, että miksi esimerkiksi HR (Human Resources) hallinnossa halutaan saada myös kirjallinen hakemus on se, että kukaan ei varmasti halua ihmistä töihin siksi, että hän on vain "hyvä tyyppi", vaan tuon henkilön pitää voida antaa myös työyhteisölle ammatillista osaamista. Ekstroverttien ihmisten ongelma on joskus se, että he eivät aina mieti sitä, mitä he sanovat toisille. Eli kenestäkään ei työpaikalla ole mukavaa kuunnella sitä, että "Aku puhuu vähän mutta asiaa" sekä sitä kuinka tylsä ihminen joku on. Kun työpaikalla ollaan, niin silloin tietenkin olisi asiallista keskustella työhön liittyvistä asioista, eikä suunnitella viikonlopun diskoiltaa, johon tietenkin kutsutaan kaikki muut paitsi "Aku" tai "Iines".

Tuo sitten tietenkin kerrotaan erään "Herra A. Ankan" tai "Neiti I. Ankan" oven edessä suureen ääneen muodossa "tietenkään kaikkia ei kutsu koske" tai "että nämä ovat sisäpiirin bileet". Se tietenkin kohottaa kaikkien itsetuntoa, jos yksi työpaikalla olevista henkilöistä jätetään diskoillan ulkopuolelle, jotta muut voivat sitten juhlia hyvällä omallatunnolla, kunnes sitten seuraavalla kerralla valitaan uusi "Aku" tai "Iines Ankka", joka jätetään pois ryhmästä, kun edellinen on eronnut yhtiön palveluksesta. Tällaisella toiminnalla pidetään huoli siitä, että yhtiön vakituiset työntekijät eivät seurustele "vuokraväen" kanssa, ja samalla myös muistutetaan siitä, kenen kanssa kannattaa olla väleissä.

Silloin seurauksena saattaa olla se, että toinen ihminen loukkaantuu syvällisesti. Toisaalta introverttien ihmisten ongelma on siinä, että he eivät aina pääse ääneen kokouksissa tai palavereissa, ja silloin voi käydä niin, että heidän kehittämänsä ratkaisu jää sitten huomioimatta. Mutta toki bileet ovat tärkeä osa ihmisten elämää, ja vuokraväki hoitaa yhtiön työt sillä välin, kun vakituinen työvoima suunnittelee viikonlopun kapakkakierrosta, eli se sitten vie yhtiötä eteenpäin, ja auttaa innovoimaan uusia tuotteita ja konsepteja, kun yhtiön vakiotyöntekijät keskustelevat siitä, kuka maksaa taksit ja hoitaa ihmiset kotiin kostean illan jälkeen. Eli kuten tiedämme, niin syksyn keltaiset lehdet ovat kauniita, mutta niistä ei puulle ole mitään erityistä hyötyä, vaan ne vain odottavat putoamistaan pois.