Mietteitä siitä kuinka erikoinen ihmismieli voi oikeastaan olla

Kuvassa olevat sienet ovat ilmeisesti seitikkejä,
joten niitä kannattaa varoa. Ja aina kun kohdataan sieni
mitä ei varmasti tunneta kannattaa lähteä siitä, että se
on myrkyllinen, jotta vältytään myrkytykseltä

Kimmo Huosionmaa

Monet meistä ovat kuulleet tarinoita koulukiusaamisesta sekä siihen liittyvästä lieve-ilmiöstä, joka kuuluu nimenomaan jengien maailmaan. Joissakin näistä tapauksista, joissa toista on pahoinpidelty henkisesti sekä fyysisesti on koulukiusaajien ryhmä yrittänyt saada ikään kuin "omaa miestään" tuollaiseen tukiryhmään, joita näille kiusatuille järjestetään. Tuolloin tietenkin pitää tällaisella tarjokkaalla olla joku sellainen teko osoittaa, että häntä oikeasti on kiusattu. Silloin mieleen tulee usein se, että henkilön takkiin tai muihin vaatteisiin kirjoitellaan jotain tai esimerkiksi naulakkoon jätettyjä vaatteita hajotetaan.


Mutta samalla myös tietenkin tuollainen henkilö voi väittää olevansa pahoinpitelyn uhri, jotta hänen pääsynsä ryhmään varmistuisi. Tuollainen teko kuitenkin paljastuu jossain vaiheessa tekaistuksia, koska henkilö jolla ei ole omakohtaisia kokemuksia tapahtuneesta unohtaa hyvin nopeasti sen, että pahoinpitelyyn liittyy voimakas tunnelataus. Ja vaikka hän olisi kuinka paljon harjoitellut tuota esiintymistä, niin tuolloin jotakin aina unohtuu, jos ihminen esittää keksittyä kokemusta. Mikäli ihmiseltä puuttuu laaja-alainen kokemus pahoinpitelystä, niin hänen täytyy ponnistella jatkuvasti muistaakseen, mitä hän on kertonut tapahtuneesta.


Tuon takia tällainen valehtelija ei koskaan oikeastaan osaa käyttäytyä normaalisti. Mutta joissakin tapauksissa kiusaajat ovat painostaneet jotain henkilöä olemaan hiljaa tapahtuneesta esimerkiksi uhkaamalla tulla tämän kotiin pahoinpitelemään tätä lisää. Ja tuolloin ihmisen eleet sekä ilmeet paljastavat tällaisen teon hyvin helposti. Kun ihminen on pahoinpidelty sekä häntä on uhkailtu, niin silloin tietenkin se synnyttää pelkotiloja, ja tuollaiselle uhkailun kohteeksi joutuneelle ihmiselle on kauhistus jos hän jää siitä normaalista bussista. Samoin paikka missä pahoinpitely on tapahtunut aiheuttaa hänelle erittäin pahoja stressioireita, joihin kuuluu keskittymiskyvyttömyys sekä hikoilu sekä haluttomuus jatkaa matkaa.


Pälyilevä katse on tietenkin myös merkki siitä, että ihminen on jotenkin hermostunut. Kun esimerkiksi metsä taipaleella on ihminen kokenut hyökkäyksen, niin tämän jälkeen hän pelkää lopun elämänsä pimeitä metsiä, ja tässä muistuu sellainen asia mieleeni, mikä koski tarinan mukaan "Poltergeistia". Siinä eräs nainen oli kävelemässä kohti kirkkoa, kun hän kuuli yllättäen päässään ääntä, ja sitten hän selvisi tilanteen ylitse metodilla joka ei ollut tieteellinen. Tuolloin kyseessä on ollut takauma, mikä on merkki PTSD:stä (Post-Traumatic Stress Disorder), joka tunnetaan usein nimellä "sotapsykoosi". Kuitenkin myös normaalisti äärimmäiseen stressitilanteeseen kuten tulipaloon,onnettomuuteen sekä väkivallan kohteeksi joutunut henkilö voi sairastua tähän tautiin.


Tuossa ehkä vähän liiankin kuuluisassa eräässä rajatiedon kirjassa mainitussa kokemuksessa on ollut sellainen tausta, että tuon naisen kimppuun on joskus käyty tuossa samassa paikassa. Tuolloin hän on joutunut hyvin voimakkaan stressin kohteeksi, joka sitten on tietenkin merkinnyt trauman syntymistä. Ja jos tuossa metsäisellä tiellä oli sitten hän joutunut myös nöyryyttävän pahoinpitelyn kohteeksi, niin tietenkään hän ei varmaan siitä kokemuksesta ollut mitään kotona puhunut. Nimittäin jos tuo tapaus oli jäänyt kotiväelle kertomatta voi syynä olla se, että tuo pahoinpitelyn tekijä on ollut hänen omaa kotiväkeään tai sitten siellä oli juotu alkoholia paljon, joten siksi tuo onneton ei koskaan halunnut mainita tuosta nöyryyttävältä tuntuvasta kokemuksesta.


Jos kyseessä oli syksy voi syy tähän rajatiedon kokemukseen toki löytyä silokki- tai sappitatti-sienistä, jotka aiheuttavat voimakkaita hallusinaatioita. Yllä oleva kuva ei esitä silokkeja vaan ilmeisesti kyseessä on joku seitikki, mutta kuitenkin joka vuosi joku onnistuu näitä sieniä syömään, ja seurauksena on usein voimakas hallusinaatio. Kuitenkin joskus ihminen syö vahingossa suippumyrkkyseitikkejä, jotka sitten aiheuttavat henkilön kuoleman, koska tuon sienen myrkky tuhoaa ihmisen maksan tai munuaiset.


Itselläni on sellaisia ajatuksia, että  tapauksesta ei olla puhuttu, koska tekijänä on saattanut olla pappi, joten siksi ihmisistä on tuntunut, että kaikki on kunnossa. Tuolloin kukaan ei uskaltanut puhua pahaa papeista, joten ehkä tuo takauma johtuu siitä, että hän on kohdannut papin taholta psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa. Tai sitten joskus lapsena tuo ihminen on maannut sängyllä ja kuullut kaiken maailman litanioita siitä, mihin lapset joiden isä ei ole heitä tullut tunnustamaan muka joutavat. Jotkut ihmiset eivät tajua, että lapsen muistot alkavat muodostua heti hänen synnyttyään, ja jos tuossa tapauksessa kyse on ollut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa syntyneestä lapsesta, niin silloin tietenkin on ollut tapana, että lapsi ei saanut aivan sitä huomiota tai kohtelua, mitä hänen soisi saavan elämänsä ensimmäisen hetken aikana.  Ja jos kyseessä oli piika, sekä lapsen isä olisi ollut isäntä samassa talossa, niin silloin tietenkin olisi tilanne ollut hyvin ikävä piialle, joten siksi hänen piti lähteä pois talosta.


Tuolloin ei piikoja tai renkejä ollut tapana uskoa, ja muutenkin palvelusväen oikeusturva oli puutteellinen, eli he saattoivat olla isäntien armoilla, koska eivät ehkä osanneet kunnolla lukea tai kirjoittaa. Ja vaikka isäntä olisi saattanut palvelusväkeen kuuluvan raskaaksi, niin silloin olisi tuo palvelustyttö vain lähetetty pois. Samoin lapsi olisi voitu surmata, ja syyt vyöryttää tuon onnettoman päälle. Tuolloin isännillä oli mahdollisuus lahjoa palvelusväkeä melkein miten vain. Joten silloin moni rikos jäi asenteiden takia selvittämättä asenteiden takia.


Tapaus oli muuten 1800-luvulta, joten silloin oli tilanne Suomessa vähän toinen kuin nykyään, joten ehkä viranomaisia ei muutenkaan oltu käyty informoimassa tästä tapauksesta, koska tyttö oli kotiin päässyt. Tuolloin palvelusväkeen kuuluvia sai lyödä, joten sen takia jotkut menettävät henkensä, kun juopunut isäntä hyökkäsi heidän kimppuunsa. Tällaiset tapaukset varmaan jättivät heidän mieliin syvät arvet, jotka eivät parantuneet koskaan. Tuolloin 1800-luvulla ei maassamme ollut psykiatreja, jotka olisivat osanneet tällaisessa tapauksessa tehdä mitään, joten kaikki mielenterveyden häiriöt jätettiin pappien sekä rukousten hoidettavaksi. Ja koska ehkä kyseessä oli herännäinen, niin silloin tietenkään ei pappien neuvoja sopinut vastustaa.


Tämän vuoksi tuollainen hyvin onneton ihminen on saattanut yksinkertaisesti kertoa rukouksen auttaneen, vaikka äänet päässä olisivat jatkuneet, koska jos noita kohtauksia ei olisi saatu loppumaan, niin silloin tuo henkilö olisi saatettu ajaa ulos yhteisöstään. Tuon henkilön kuolinsyytä en tiedä, eikä tietooni ole tullut myöskään sitä, kuinka pitkään hän tämän tapauksen jälkeen eli, mutta kuitenkin äänissä pään sisällä on hyvin vakava aspekti, eli se voi pahimmillaan olla oire aivokasvaimesta, jolloin tulos on kuolema. Tämän takia pitää kaikki henkiparantajat jättää kotiin, ja henkilö pitää viedä lääkäriin, joka ohjaa potilaan tutkimuksiin, missä käytetään asiallisia instrumentteja kuten magnetoendografia sekä muita nykyisen lääketieteen hyväksymiä menetelmiä. Ja laillistettu lääkäri hoitaa potilastaan lääkkeillä, joiden tehon hän voi potilaalleen itselleen perustella.


Ja sitten vuosien päästä tuo ehkä hyvin nuorena koettu tilanne oli sitten palannut tämän naisen mieleen, kun hän sitten oli vaeltamassa kohti kirkkoa, Syy siihen miksi rukous tarinan mukaan auttoi saattaa olla siinä, että tuo henkilö saattoi kuulua ehkä johonkin tuon ajan herätysliikkeeseen, ja ehkä nuo oireet olivat kuitenkin jatkuneet, mutta hän ei niistä mitään sitten puhunut kenellekään, jotta kukaan ei kuulisi, mitä tuollainen ehkä yhteisössään hyvin arvostettu ihminen voisi toisille tehdä, ja tämän takia kaikissa näistä asioista, jotka koskevat ääniä päässä täytyy olla yhteydessä lääkäriin, joka tutkii potilaan mahdollisen kasvaimen varalta, ja vasta kun mitään ei löydy, niin silloin lähdetään hakemaan psyykkistä syytä tällaisiin ongelmiin.