Miksi kuolinsyytä ei olla viitsitty tutkia joka kerta, kun psykiatrinen potilas on menehtynyt sairaalassa?
Lapinlahden sairaala Kuva 1 |
Kimmo Huosionmaa
Skitsofrenia on erittäin invalidisoiva sairaus, mutta kuten kaikki tietävät, niin se ei ole aivan niin paha asia, kuin mitä ihmiset usein kuvittelevat. Tuohon sairauteen liittyy paljon sellaista mystiikkaa, mitä varmasti voidaan pohtia monissa ohjelmissa, eikä skitsofreenikon kohtelu valtion ylläpitämissä sairaaloissa ole aina sitä, mitä sen pitäisi olla. Kuitenkin kun puhutaan siitä kuinka invalidisoiva tuo sairaus oikeastaan on, niin silloin tietenkin olisi hyvä tietää, millainen skitsofrenia tuolla potilaalla on.
Kun puhutaan skitsofreniasta, niin aina silloin tällöin pitää ihmisiä muistuttaa, että se on ollut aina välillä esimerkiksi Gestapossa tai NKVD:ssä poliittisen pidätyksen peitenimi, millä estettiin ihmisiä puhumasta tämän pidätettävän kanssa, sekä pidettiin huoli siitä, että tuon henkilön todistajanlausunto menetti arvonsa. Eli sitä käytettiin toisinajattelijoiden hiljentämiseen, jotta he eivät olisi voineet enää agitoida valtiota vastaan.
Noiden ihmisten hiljaisuus taattiin antamalla heille syfilis-bakteeria sisältävä injektio, jolla saatiin aikaan infektio, mikä tuhoaa ihmisen aivot sekä aiheuttaa mielisairautta. Samoin joissakin tapauksissa sitten kokeiltiin ihmisen omia viljeltyjä soluja, joista oli säteilyttämällä tehty syöpäsoluja, ja noita soluja sitten laskettiin uhrien verenkiertoon. Tilanne oli joka tapauksessa sellainen, että se johti henkilön kuolemaan, koska hoitoja ei haluttu antaa, ja tuskinpa ennen penisiliiniä olisi kukaan edes voinut tuota sylistäkään parantaa.
Aikoinaan tuota sairautta käytettiin esimerkiksi natsien hallitsemilla alueilla siihen, että henkilö määrättiin mielisairaalaan, ja teloitettiin eli murhattiin hirviömäisessä “eutanasia” eli “Aktion T-4” ohjelmassa, missä potilaita surmattiin sekä käytettiin säälittä ihmiskokeissa, joita määrättiin esimerkiksi Gestapon ylilääkärien Viktor Brack, Karl Gebhart sekä Hermann Paul Nitschen toimesta. Noissa kokeissa kuoli tuhansia ihmisiä, ja tiedetään että esimerkiksi penisiliiniä kokeiltiin ihmisiin USA:n valtion mielisairaaloissa, ennen kuin se otettiin käyttöön.
Kuitenkaan ei koskaan olla mainittu sellaista asiaa, että esimerkiksi arvostettu psykiatri Dr. Skinner teki USA:ssa käyttäytymistä koskevia kokeita psykiatrisilla lapsipotilailla, joista yhden hän opetti pelkäämään pehmoleluja. Varmasti myös muualla on lääkevalmisteita testattu potilailla, ilman että nämä ovat saaneet tietää asiasta, ja onhan kerran potilaiden hammastahnaan lisätty plutoniumia, jotta saadaan selville, aiheuttaako tuo aine syöpää vai ei.
Kun puhutaan siitä, että psykiatrisilla potilailla on kautta aikojen ollut melko huono oikeudellinen asema, koska heitä ei olla haluttu uskoa oikeudessa, vaikka jotkut ovat tehneet juttuja esimerkiksi huonosta kohtelusta. Samoin mielisairaaloiden lääkäreiden oli aikoinaan helppo uskotella potilaiden omaisille, että heidän omaisensa oli harhojen vallassa tehnyt vastarintaa tai vahingoittanut itseään, ja siitä oli sitten tullut ne nirhaumajäljet tai mustelmat. Kun puhutaan siitä, miten psykiatrisia potilaita käsitellään esimerkiksi elokuvissa, niin silloin tällöin kyllä ihmetellyt, että millaisia nämä psykiatristen sairaaloiden potilasasiamiehet sekä heidän järjestöjensä lakimiehet ovat, kun televisio täytyy kaiken maailman Hannibal Lectereistä, jotka sitten syövät uhrejaan?
Ja miksi esimerkiksi parkinson-liiton edustaja alkaa jo pienistä vitseistä sitten tehdä numeroa siitä, kuinka heitä aletaan leimata. Kuitenkin psykiatrisia potilaita saa muka sitten leimata todella ikävällä tavalla. Kun keskustellaan näistä asioista, niin alla oleva dokumentti kertoo vain yhdestä tapauksesta, mikä koskee näitä asioita. Harva ihminen oikeastaan on koskaan käynyt valtion mielisairaalassa, koska tuo asia koetaan jotenkin ikäväksi tai häpeälliseksi. Ja sen takia esimerkiksi joissain sairaaloissa on saanut ainakin ennen tehdä potilaille melkein mitä sattuu huvittamaan.
Tuollainen eristynyt työpaikka on tietenkin joissakin tapauksissa omiaan herättämään ihmisten uteliaisuutta sekä samalla toiminut yllykkeenä, jos joku henkilökunnan jäsen on siellä halunnut vahingoittaa potilaita. Ja noista asioista ei juuri koskaan puhuta. Vaikka henkilökunnasta 99% olisi kunnollisia ihmisiä, niin ikävä kyllä vain tuo yksi prosentti komeilee lehdissä. Mielisairaalat ovat paikkoja, joiden ympärillä velloo jatkuvasti erilaisia huhuja, joista osa on tosia ja osa taas valhetta.
Kun ihminen työskentelee avoimesti psykoottisten ihmisten parissa, niin silloin saattaa mielessä käväistä sellainen asia, että siinä onkin sitten helppoa esimerkiksi hakata potilasta pampulla, ja sitten kun tuohon kysytään syytä, niin silloin voidaan kaikki tuo laittaa potilaan väkivaltaisuuden tiliin, ja tuolloin taas voidaan sanoa, että henkilökuntaan kuuluva vain puolusti itseään. Tietenkin kun tekstin alla olevaa artikkelia vilkaistaan, niin silloin varmasti herää kysymys, että miksi tuota kuolinsyytä ei olla tässä tapauksessa määritelty asiallisesti. Tällaiset asiat varmasti ovat omiaan lisäämään ihmisten uteliaisuutta tällaisia asioita kohtaan.
Kuva 1
Comments
Post a Comment